Tuote vai palvelu? – Kiertotalousratkaisuiden mahdollisuudet ICT-laitteiden hankinnassa

Sami Syrjälä
Facebooktwitterlinkedin

Elektroniset jätteet muodostavat maailmanlaajuisesti nopeimmin kasvavan jätetyypin. Tähän kehitykseen liittyvät merkittävimmät ympäristövaikutukset aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöistä ja luonnonvarojen kulutuksesta. Kiertotaloutta on ehdotettu ratkaisuksi näihin haasteisiin ja yksi tapa toteuttaa kiertotalouden periaatteita on ns. Tuote palveluna -liiketoimintamalli.

Kaupungeilla on havaittu olevan erityisen tärkeä rooli siirtymisessä lineaarisesta taloudesta kiertotalouteen. Tämä johtuu siitä, että suuri osa luonnonvarojen kulutuksesta, kasvihuonekaasupäästöistä ja maailmanlaajuisesta jätteentuotannosta aiheutuu kaupungeissa. Siksi on tärkeää, että Helsingin kaupunki analysoi aktiivisesti käytännön tapoja, joilla voidaan edistää ympäristön kannalta kestävää kulutusta. Tämä on tavoitteena Helsingin kaupungin uudessa hankintastrategiassa, jossa korostetaan voimakkaasti hankintojen vastuuta ja vaikutusta. Kaupungin hankinnat ovat myös yksi neljästä painopistealueesta Helsingin kaupungin kierto- ja jakamistalouden tiekartassa, joka hyväksyttiin toukokuussa 2020.

Elektroniikkajätteen määrän nopean kasvun vuoksi on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota tähän jätelajiin ja selvittää, miten Helsingin kaupunki voisi toimia edelläkävijänä vastuullisissa ICT -hankinnoissa. Tämä oli Helsingin yliopiston Ympäristömuutoksen ja globaalin kestävän kehityksen ohjelmassa opiskelleen Sami Syrjälän kirjoittaman pro gradu -tutkielman tavoite.

”Tässä tutkimuksessa arvioitiin kahden ICT -laitetoimittajan käytäntöjä ja ympäristövaikutuksia. Yksi yritys toteuttaa Tuote palveluna -liiketoimintamallia ja toinen noudattaa perinteisempää liiketoimintamallia, jossa asiakas omistaa laitteet.”

Tutkimuksen tulosten mukaan ICT -laitteiden tärkeimmät ympäristövaikutukset aiheutuvat CO2e -päästöistä ja materiaalinkulutuksesta. Kahden tutkitun hankintamallin väliset erot ilmenivät laitteiden elinkaaren lopussa. Palvelupohjaisessa mallissa laitteita kunnostettiin ja uudelleenkäytettiin lähes aina ensimmäisen elinkaaren jälkeen, kun taas omistajapohjaisessa mallissa ne pääasiassa kierrätettiin jätteenä.

”Joidenkin elektroniikkatuotteiden osalta kierrätys voi itse asiassa olla parempi vaihtoehto kuin uudelleenkäyttö tuotteen elinkaaren aikana syntyvien CO2e -päästöjen kannalta. Näin on, jos suurin osa tuotteen CO2e-vaikutuksista muodostuu käytön aikana ja kyseessä on laite, jonka energiatehokkuus kehittyy nopeasti. Esimerkki tällaisesta tuotteesta voisi olla vaikkapa jääkaappi tai pakastin. Nyt tarkasteltujen laitteiden, kannettavien ja tablettien, osalta suurin osa ympäristövaikutuksista aiheutuu kuitenkin tuotantovaiheessa, minkä vuoksi niiden uudelleenkäyttö on tehokkaampi tapa vaikuttaa tuotteiden elinkaaren aikaisiin ympäristövaikutuksiin”, Syrjälä kuvailee.

”Silti on edelleen tärkeää, että laitteet kierrätetään myös toisen elinkaaren jälkeen ja että ne myydään toimijalle, joka on sitoutunut tällaisiin toimiin”, Syrjälä lisää.

Uudelleenkäytön lisäksi toinen tapa pidentää laitteiden elinkaarta ja vähentää niiden ympäristövaikutuksia on laitteiden hitaampi uusiminen. Tällä hetkellä laitteet myös jätetään usein varastoon ensimmäisen elinkaarensa jälkeen, vaikka niissä edelleen olisi rahallista arvoa ja käyttöpotentiaalia.

”Organisaation näkökulmasta on tärkeää ylläpitää tuotteissa olevien materiaalien ja arvon kiertoa. On myös välttämätöntä, että organisaatiot vaativat läpinäkyvää tietoa toimijoilta, jotka huolehtivat tuotteiden käsittelystä niiden käyttöiän päätyttyä. Tämä on erityisen haastavaa, mutta tärkeää jälleenmyynti- ja kierrätysmarkkinoiden ollessa maailmanlaajuisia”, Syrjälä toteaa.

 

Sami Syrjälä

sami.syrjala@hotmail.fi

Kirjoittaja työskentelee nykyään harjoittelijana Sitralla kansainvälisen kiertotalous- ja ilmastoyhteistyön parissa: https://www.sitra.fi/ihmiset/sami-syrjala/

Kuva: Topias Dean/ Sitra.

Facebooktwitterlinkedin