Tulkintoja kestävästä kehityksestä

Art Agenda 2030 -näyttely kommentoi YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Huoli luonnosta ja ihmisestä kulutusyhteiskunnan puristuksessa näkyi 17 taiteilijan tai taidekollektiivin tulkintoina.

Kuvataiteilija Marika Tomu Kaipainen oli matkalla järjestysnaiseksi maaliskuussa 2019 toteutettuun nuorten ilmastomarssiin, kun hän huomasi kännykässään kuvan Katja Tukiaisen teoksesta There is a plan b. Seuratessaan 10 000 osallistujan rauhanomaista mielenosoitusta ilmaston puolesta Helsingin Senaatintorilta Eduskuntatalolle Kaipainen vakuuttui Tukiaisen teoksen sanomasta: Maapallo on vielä pelastettavissa, jos ihmiset yhdistävät voimansa sen puolesta.

”Ajatus muuntui mielessäni muotoon We are the plan b. Ihmiset ovat se toinen vaihtoehto, maapallon toivo”, kertoo Marika Kaipainen.

Hän halusi luoda taiteesta ilmastomarssin kaltaisen äänitorven ympäristöasioille. Syntyi idea yhteisöllisestä näyttelystä, joka sitoutuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Art Agenda 2030 -näyttely sai Alfred Kordelinin säätiön apurahan, ja Kainulainen kuratoi kutsuttujen taiteilijoiden ja anonyymin teoshaun pohjalta 17 teoksen kokonaisuuden, joka levittäytyi Helsingin keskeisiin tiloihin 19.-25.10.2020.

Ympäristöaktivismi on jatkumoa

Ilmastoaktivismi on paikallistunut parin viime vuoden ajan Fridays for Future -kampanjaan. Toiminta Suomessa alkoi, kun Greta Thurnberg toi ilmastokampanjansa ensimmäisenä ulkomaana Helsinkiin 20.10.2018 järjestetyssä tapahtumassa. Siitä lähtien joukko aktivisteja on kokoontunut ilmastolakkoon perjantaisin Eduskuntatalon portaille – korona-aikana toiminta muuttui virtuaaliseksi .

Fridays for Future -mielenosoituksissa tavanneet valokuvaaja Satu Söderholm ja graafikko Olavi Fellman päättivät yhdistää ympäristön tilaa käsittelevän ilmaisunsa. He nimesivät kollektiivinsa uhanalaisen rantalintu riskilän mukaan. Taideryhmä Riskilän teos Planeetta on tulessa, olemmeko unessa kommentoi ilmastokriisiä.

Söderholmin syanotypia-menetelmällä vedostetut valokuvat kertovat ilmastolakkoilun tunnelmista. Sinisävyisissä kuvissa nähdään mielenosoittajia Eduskuntatalon portailla, ja plakaattien iskulauseet kertovat sanomasta: ”How dare you?”, ”Nyt on pakko” ja ”The planet needs you to give a shit”.

”Syanotypia on historiallinen vedostusmenetelmä, joka liittää ilmastoaktivismin töissäni osaksi ympäristöliikkeen pitkää jatkumoa”, sanoo Satu Söderholm.

Olavi Fellman on todistanut ympäristöaktivismin saavutuksia vuosikymmenten varrella: 90-luvulla otsonikato saatiin kuntoon maailmanlaajuisella sopimuksella ja ilmansaasteet vähentyivät siirtymällä lyijyttömään bensiiniin. Fellman näkee ajassamme toivoa.

”Vielä kymmenen vuotta sitten ihmiset välttelivät ilmastonmuutoksesta puhumista, mutta nyt yleinen tietoisuus on lisääntynyt”, sanoo Olavi Fellman.

Fellman pitää akuuteimpana ympäristötekona Suomessa turvetuotannon lopettamista. Pitkällä tähtäimellä maapallon voi pelastaa siirtyminen fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energialähteisiin.

Fellman kommentoi ympäristötyötä värikkäällä grafiikallaan, jossa mytologia ja nykyaika kohtaavat. Töissä näkyy äitimaan symboliikkaa, viisauden jumalatar Minerva sekä moderni sankaritar Greta Thurnberg. Rauhankyyhkyt vaativat ilmastotekoja ja Peppi Pitkätossu vakuuttaa, että yhdessä olemme vahvoja.

”Naisten viisauden esiintulo on hyvä vaihe ajassamme. Tietoa ympäristön tilasta on pitkään vastustettu toksisella maskuliinisuudella”, kommentoi Fellman.

Kauneutta roskasta ja kulutuskritiikkiä seteleillä

Herkän ilmavat kierrätysveistokset luovat visioita kimaltavista pisaroista ja meduusamaisista kukkasista. Lähempi tarkastelu paljastaa, että tippuvat pisarat koostuvat lukemattomista pienistä muovinkappaleista ja meduusamainen muoto on luotu sinisestä juomapullosta.

Kestävän kehityksen tavoitteet puhuttelevat kierrätysmateriaaleista innoituksensa saavaa kuvataiteilija Johanna Virtasta. Hänen Art Agenda 2030 -osuutensa käsittelee merien tilaa ja kulutuskritiikkiä teemalla Viimeinen pisara. Virtanen on kiinnostunut hylätystä materiaalista, roskasta, josta voi löytää kauneutta.

Eräs elementti ovat elektroniikkateollisuuden käytöstä poistetut komponentit, joista Virtanen kutoo metallilangalla yhdistelemällä siroja, pitsimäisiä tilateoksia.

”Luon kierrätysmateriaaleista hitaan, meditatiivisen työskentelyn kautta toisenlaista aikatilaa, vastavoimaa kiireen kulttuurille”, sanoo Johanna Virtanen.

Yllättävin materiaali ovat vanhat tai vähäarvoiset setelit. Kommentoidakseen rahan valtaa Virtanen lähti asioimaan valuutanvaihtoliikkeeseen ja pyysi saada nipun edullisimpia vihreitä seteleitä. Hämmästynyt asiakaspalvelija latoi tiskiin kiinalaisia juanin seteleitä, joissa komeilee puhemies Maon kuva.

Juanin seteleistä Virtanen muodosti viuhkamaisia kehikoita otsikolla Money talks. Maon kuvan yhteyteen Virtanen kirjaili tyhjiä puhekuplia. Ne ovat kuin kannanotto diktatuurin sananvapauden rajoittamiseen.

”Liian helposti raha lyö yli kaikkien muiden argumenttien. Talouden jatkuvan kasvun tavoitteet pitäisi ajatella nyt uudella tavalla.”

Virtasen kierrätystaide luo esteettistä iloa. Muovinpalat yhdistyvät eloisasti, ja setelikuvioiden toistuvuus luo uusia ulottuvuuksia.

”Kauneus on arvo, ja käsillä tekeminen syvästi inhimillistä.”

Utopiat saaristosta osuvat nykyaikaan

Taiteilijaduo Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen saivat kymmenisen vuotta sitten kutsun tehdä osallistava taideproduktio Turun saaristoon. Yhdessä alueen asukkaiden kanssa he toteuttivat videoteoksen Archipelago Science Fiction, joka esittää tulevaisuuskuvitelmia siitä, millaista elämä Turun saaristossa voisi olla sadan vuoden kuluttua.

”Saari on erityinen elinympäristö, joka sopii yhteiskuntautopioiden tarkasteluun”, kertoo Tellervo Kochta-Kalleinen.

Videon scifi-skenaariot heijastavat saaristolaisten toiveita ja pelkoja: ilmastopakolaiset pyrkivät Utöseen, saaristo myydään kiinalaisille, tekoäly valikoi asukkaita ja luonto varataan rikkaalle eliitille. Eräs uhkakuva osoittautui yllättävän ajankohtaiseksi: maapalloa koetteleva megavirus, joka eliminoi suuren osan väestöstä.

”Kymmenen vuotta sitten kuviteltujen utopioiden kehityskulut näkyvät hämmästyttävän hyvin ajassamme. Viruspandemia valtasi planeetan jopa kuviteltua aiemmin.”

Archipelago Science Fictionissa ilmastonmuutos näkyy intensiivisesti saariston rajatussa yhteisössä. Meri yhdistää ja erottaa, ja saari voi olla myös turvapaikka maailman myllerryksissä.

Vuoteen 2111 ajoitetun megaviruksen kuvitelmassa pandemia on tuhonnut 98 prosenttia maapallon väestöstä. Muutaman sadan selviytyjän heimoyhteisö jatkaa eloaan eräällä saarista. Kapitalismi on kaadettu, mutta taistelu heimon vallasta on käynnissä.

”Videon teko oli luova, orgaaninen prosessi. Ympäristöhuoli nousi kollektiivisesta alitajunnasta.”

Art Agenda 2030 -näyttelyn ilmaisumuodot ovat moninaiset aina biotaiteesta rituaalirunouteen, nykytanssiin tai virtuaaliselle niitylle. Teoksiin voi tutustua Art Agenda 2030 -nettisivulla www.agenda-art-2030.com

Teksti: Maarit Piippo.

Kuvat: Maarit Piippo ja Sini Söderholm.