Sitra selvitti, miten paljon kiertotaloudella voidaan palauttaa tilaa luonnolle

Sitra ja Vivid Economics -konsulttiyhtiö mallinsivat tärkeimmät toimenpiteet neljällä sektorilla, jotka aiheuttavat eniten luontokatoa maapinta-alan käytön kautta. Selvityksen mukaan luontokato voidaan pysäyttää kiertotalouden avulla.

Uraauurtavassa selvityksessä mallinnettiin ensimmäistä kertaa maailmassa kvantitatiivisesti kiertotalousratkaisujen potentiaalia pysäyttää maailmanlaajuista luontokatoa.

Maankäyttö on merkittävin luontokadon aiheuttaja. Selvityksessä kuvataan, millaisten kiertotaloustoimien avulla voidaan vuoteen 2050 mennessä vapauttaa käytöstä seuraavat maa-alat verrattuna skenaarioon, jossa kehitys jatkuisi nykymuotoisena: 640 miljoonaa hehtaaria maataloudelta, 14 miljoonaa hehtaaria kaupungeilta, 24 miljoonaa hehtaaria puuvillan viljelyltä ja 280 miljoonan hehtaarin verran metsäelinympäristöjä, joita ei hakattaisi. Esimerkiksi maataloudelta vapautettava 640 miljoonaa hehtaaria vastaa 1,5 kertaa Euroopan unionin pinta-alaa.

Luontokatoa syntyy viiden niin sanotun ajurin kautta, joita ovat maan- ja merenkäytön muutokset, ilmastonmuutos, vieraslajit, saastuminen ja suora luonnonvarojen käyttö.

Tämä selvitys siis rajattiin maankäyttöön, jonka tiimoilta keskityttiin neljään sektoriin, joilla on merkittävin vaikutus maa-alueilla tapahtuvaan luontokatoon ja joissa kiertotalousratkaisuilla on paljon potentiaalia kadon pysäyttämiseen: maatalous, rakentaminen, tekstiilit sekä metsäsektori.

Selvityksen mukaan siirtymä kiertotalouteen näillä sektoreilla pysäyttäisi luontokadon maa-alueilla, vaikka mitään muita toimenpiteitä ei tehtäisi. Luonnon monimuotoisuus elpyisi vuoden 2000 tasolle vuoteen 2035 mennessä, ja maankäytön muutokset myös alkaisivat sitoa 1 Gt hiilidioksidia vuodessa vuoteen 2050 mennessä ja maatalouden metaanipäästöt vähenisivät lähes 90 prosenttia.

Selvitys erittelee toimet kyseisillä sektoreilla, joilla tuloksiin päästään. Lisäksi siinä kuvataan päättäjille ja elinkeinoelämälle keinoja, joilla voi heti omalta osaltaan tarttua luontokadon ratkaisemiseen.

Ruoka ja maatalous

Maatalouden merkitys on maapinta-alan kuluttajana kaikkein suurin. Tavoitteeseen päästään, kun lihankulutusta vähennetään puolella ja maitotuotteiden kulutusta 67 prosentilla, puolitetaan ruokahävikki koko ruokaketjussa ja ryhdytään samalla harjoittamaan uudistavia viljelytapoja 60 prosentilla viljelymaista ja 18 prosentilla laidunmaista.

Metsäsektori

Puun tarvetta voidaan vähentää pidentämällä tuotteiden käyttöikää ja lisäämällä niiden uudelleenkäyttöä. Esitetyt tavoitteet saavutetaan, kun paperin käyttöä vähennetään 55 prosenttia nykyisestä, lasketaan kierrätyksen avulla sellun kysyntää paperin tuotannossa 48 prosenttia ja käytetään uudistavan metsätalouden periaatteita 20 prosentissa kerran päätehakattuja talousmetsiä sekä kaikissa muissa talousmetsissä.

Rakennukset ja rakentaminen

Rakentamisen puunkysyntä tulee puolittaa ja kaupunkien väestötiheyttä kasvattaa 51 prosentilla.

Puuta kannattaa kuitenkin käyttää rakentamisessa, sillä massiivipuu toimii esimerkiksi hiilinieluna. Rakennuksia varten hakattujen metsien aiheuttamaa luontokatoa voidaan selvityksen mukaan tasapainottaa välttämällä rakennusmateriaalien hukkaamista: suunnittelemalla pitkäikäisempiä rakennuksia, uusiokäyttämällä ja kierrättämällä rakennuspuuta, välttämällä suunnittelussa kaikkea turhaa materiaalinkäyttöä ja vähentämällä rakennusten tyhjäkäyttöä.

Tekstiilit ja kuidut

Neitseellisten raaka-aineiden tarve vähenee, kun tekstiilien käyttöikää kasvatetaan puolella, kierrätyksessä päästään 75 prosenttiin ja otetaan uudistavat viljelymenetelmät käyttöön 60 prosentilla puuvillan viljelymaista.

Uudistavan viljelyn merkitys kokonaisuudessa vaikuttaa pieneltä (kuva yllä), mutta vaikka puuvillan viljely kattaa pinta-alana katsottuna vain murto-osan maatalousmaasta, ovat sen viljely ja tekstiiliteollisuus ylipäätään merkittäviä saastuttajia eli ne aiheuttavat luontokatoa myös sitä kautta. Joidenkin selvitysten mukaan jopa 16 prosenttia kaikista torjunta-aineista käytetään puuvillan viljelyyn, ja kemikalisoituminen näkyy merkittävästi esimerkiksi vesiekosysteemeissä, joihin tämä analyysi ei kuitenkaan ulotu.

Vielä kattavampia toimia?

Tässä selvityksessä keskityttiin luontokadon ajureista maankäyttöön ja maalla tapahtuvaan luontokatoon, mutta ympäristöongelmia ratkaistaessa joudumme huomioimaan monia kokonaisuuksia samaan aikaan, ja ne myös kytkeytyvät toisiinsa. Esimerkiksi ilmaston kuumenemisen ennustetaan nousevan luontokadon suurimmaksi ajuriksi – ohi maankäytön – vuoteen 2070 mennessä.

Jos maalla tapahtuvaa luontokatoa ei haluta vain pysäyttää vaan auttaa maaekosysteemien monimuotoisuutta myös toipumaan merkittävästi, eivät nämä kiertotalousskenaarion toimet yksin riitä. Mutta niillä voidaan mallinnuksen mukaan kattaa jopa 28 prosenttia muutoksesta, joka tällaiseen maaekosysteemien toipumiseen tarvittaisiin. Tällainen kokonaisvaltaisempi toipuminen ja siihen tarvittavat monipuoliset muutokset on kuvattu vuonna 2020 julkaistussa Integrated Action Portfolio -skenaariossa.

Lajeja on viimeksi kadonnut tätä tahtia massasukupuutossa 66 miljoonaa vuotta sitten. Näin massiivinen kato rapauttaa ekosysteemien lisäksi yhteiskuntia ja niiden taloutta. Toimeen on tartuttava, ja selvitys auttaa niiden aloittamisen kohdentamisessa.

Miten selvitys tehtiin?

Sitran ja Vivid Economics -konsulttiyhtiön tutkijat kuulivat selvitystä tehdessään yli 160 asiantuntijaa. Selvitystä koordinoi kansainvälinen ohjausryhmä. Tutkimuksen pohjaksi tehtiin perusteellinen alkukartoitus ja kirjallisuuskatsaus, minkä jälkeen maankäytön muutoksia mallinnettiin maailmanlaajuisen maankäytön mallin eli MAgPIEn avulla.

Sillä laskettiin maankäyttö kahdessa vuoteen 2050 ulottuvassa skenaariossa: nykytoimin (BAU) ja kiertotalouteen perustuvassa vaihtoehdossa. Kummassakin skenaariossa mallinnettiin todennäköiset maankäytön muutokset, joista johdettiin kiertotaloustoimenpiteiden alueelliset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Ne esitetään selvityksessä luonnon monimuotoisuuden eheyden indeksillä (BII), joka kuvaa tietyn alueen keskimääräistä luonnonvaraisten lajien runsautta esiteolliseen aikaan verrattuna.

MAgPIE huomioi esimerkiksi BKT:n, väestön ja ruoan kulutuksen oletetun kasvun, tuotantokustannukset sekä alueelliset rajoitteet. Paljon tekijöitä jää kuitenkin sen ja ylipäänsä selvityksessä tehdyn rajauksen ulkopuolelle, mikä kannattaa huomioida tuloksia tulkittaessa. Mallinnuksia voidaan hienosäätää ja laajentaa, kun mallinnusmahdollisuudet ja ymmärrys kiertotalouskeinojen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen kehittyvät.

Selvitys löytyy täältä.

Teksti Katja Pulkkinen. Artikkelikuva Unsplash/Jan Huber.

Tilaa Uusiouutiset-lehti painettuna itsellesi kesäkampanjahintaan 39 euroa/ puoli vuotta (neljä numeroa) täältä.