Resurssituhlailusta tilille

Sirpa Pietikäinen, MEP

Resurssituhlailusta tilille

Erilaiset tilastot, mittarit ja indikaattorit rakentavat pohjaa sille, millaisena yhteiskuntamme, yritystemme ja koko maailman tila näyttäytyy. Tilastot rakentavat myös sitä tietoperustaa, jolle meidän poliitikkojen päätöksenteko rakentuu.

Bruttokansantuotetta määräävänä hyvinvoinnin mittarina on kritisoitu jo hyvän aikaa, mutta kritiikki on huomattavasti vahvistunut viime vuosina – BKT ei mittaa ympäristömme eikä myöskään sosiaalista hyvinvointia. Selvää on, että päätöksenteon tueksi tarvitaan BKT:tä kattavampaa, kokonaisvaltaisempaa ja tulevaisuuteen suuntautuvampaa mittaristoa.

Kuivakkaasti ympäristötilinpidon voi määritellä ennen kaikkea analyyttiseksi työkaluksi, joka tähtää ympäristön ja talouden vuorovaikutuksen selvittämiseen. Käytännössä kunnollisen ja verrannollisen tilinpidon merkitys on suuri, sillä ympäristöpolitiikkaa ja tehtyjen päätösten merkitystä ja täytäntöönpanoa on mahdotonta arvioida ilman kunnollista tietopohjaa. Ympäristötilinpidon mittariston tulisi sisältää sellaisia indikaattoreita, joilla mitataan mm. ekologisesti kestävää kehitystä, ihmisten hyvinvointia ja tuotantomme resurssitehokkuutta. EU on sopinut kehittävänsä mittaristoa käyttöönsä: viime vuoden kesällä parlamentissa hyväksytyssä mietinnössä vaadittiin mm. energian, veden, metsien, jätevirtojen ja ekosysteemipalveluja koskevien tietojen tilinpidosta.

Ympäristötilinpito lukeutuu laajempaan kokonaisuuteen: koko globaalin finanssisektorin viherryttämiseen. Tilinpidon lisäksi muutosta kaipaisi mm. kansainvälisten luottoluokituslaitosten käyttämät kriteeristöt – kunkin valtion ja yrityksen luottoluokituksia arvioidessaan näiden tulisi ottaa huomioon myös kestävyys- ja resurssitehokkuusnäkökohdat.

Näin ekologisten ja sosiaalisten mittareiden tulisi vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten suosiollisilla ehdoilla kukin valtio voi saada lainaa kansainvälisiltä markkinoilta: parhaimmatkaan talouden rakenteet eivät takaa tulevaisuuden talouskasvua, jos valtio samalla tuhlailee luonnonvarojaan, ei kiinnitä huomiota energiansäästötoimiin ja antaa kotimaisen korruption rehottaa. Luottoluokituksiin yritysten osalta tulisi vaikuttaa myös kunkin yrityksen toiminnasta mahdollisesti koituvat haitakkeet, joista voi pahimmassa tapauksessa syntyä miljardien tappiot yritykselle – ja mittaamattomat tappiot ympäristölle. Esimerkkeinä voi mainita öljy-yhtiö BP:n ja Meksikon öljyvuodon, tai Tepcon ja Fukushiman ydinonnettomuuden.

Todellinen muutos vaatii sen, että kerättävät tilinpidot eivät jää vain kirjanpitoa koristamaan, vaan niillä täytyy olla todellista, pelkän ympäristöpoliittisen päätöksenteon ylittävää merkitys kaikilla politiikkalohkoilla.