EU haluaa kulutuksensa maapallon mittoihin – Kestävien tuotteiden lakipaketti ottaa mukaan myös kuluttajat

Euroopan komissio julkaisi maaliskuun lopussa laajan ehdotuspaketin, jolla halutaan siirtää eurooppalainen kuluttaminen kestävämmille raiteille ja vähentää unionin riippuvuutta ulkopuolisista raaka-aine- ja energiavirroista. EU:n vihreän kehityksen ohjelmaan kuuluvan kiertotalouspaketin tavoitteena on tehdä kestävistä tuotteista normi unionin markkinoilla. Samalla kuluttajille tarjotaan työkaluja kestävien valintojen tekemiseen ja viherpesun välttämiseen.

Ekosuunnittelun käsite laajenee

Keskeinen instrumentti komission ehdotuksessa on ekosuunnitteludirektiivin muuttaminen asetukseksi kestävien tuotteiden ekologisesta suunnittelusta (ESPR-asetukseksi). Nykyinen ekosuunnitteludirektiivi edellyttää energiaa käyttäviltä tuotteilta energiatehokkuutta, ja sillä onkin onnistuttu merkittävästi pudottamaan unionin ja kotitalouksien energiankulutusta. Uudella ESPR-asetuksella laajennetaan tuotteiden ympäristövaatimuksia ja niitä voidaan asettaa käytännössä kaikille tuoteryhmille elintarvikkeita, rehuja ja lääkkeitä lukuun ottamatta.

Uusina kriteereinä tuotteiden ekosuunnitteluvaatimuksiin tulee esimerkiksi kestävyys, korjattavuus ja kierrätettävyys. Myös tuotteiden sisältämiä haitallisia aineita voidaan rajoittaa. Tuotteista on tarkoitus tehdä vahvemmin kiertotalouteen perustuvia ja energiatehokkaampia koko niiden elinkaaren ajan. Uusien tuotteiden suunnittelussa tulee huomioida raaka-aineiden kierrätettävyys ja valmistuksessa voidaan edellyttää hyödyntämään tietty vähimmäismäärä kierrätettyjä raaka-aineita.

Komission nyt julkaisema asetusehdotus on puite-ehdotus eikä siis vielä aseta tarkkoja kriteerejä tuotteille. Tarkemmat tuotekohtaiset velvoitteet laaditaan tuoteryhmä kerrallaan niin kutsuttuina komission delegoituina säädöksinä vähitellen.

Komissio laatii sidosryhmiä kuultuaan kriteerien tekemiseksi työohjelman, jossa määritellään ne tuotteet ja tuoteryhmät, joihin vaatimuksia ryhdytään soveltamaan. Ryhmät täytyy priorisoida, sillä säädösten laatimistyö on vaativaa ja syö rajallisia resursseja niin komissiossa kuin sidosryhmiltäkin. Komissiosta kerrotaan, että ensin poimitaan ”kaikkein kypsimmät hedelmät”. Kandidaatteja ensimmäiselle kierrokselle ovat tekstiilit, pesuaineet, autonrenkaat, huonekalut, patjat, voiteluaineet, teräs ja alumiini.

Aikataulut ovat vielä avoinna. Komissio julkaisi kuitenkin vuosille 2022−2024 aikataulutetun ”ekosuunnittelun työohjelman”, joka keskittyy erityisesti kulutuselektroniikan vaatimusten kehittämiseen. Sen puitteissa laaditaan kriteerit puhelimille, tableteille ja aurinkopaneeleille. Vanha ekosuunnitteludirektiivi on tämän siirtymätoimenpiteen aikana vielä voimassa, mutta tuotekriteerit voidaan jo laatia uusien laajempien ympäristötavoitteiden mukaan. Matkapuhelimille ja tableteille on jo aloitettu valmistelemaan tällaisia vaatimuksia, ne julkaistaan vuoden 2022 aikana. Lisäksi muiden tuotteiden energiatehokkuusvaatimuksia voidaan tänä aikana tiukentaa.

Kestävien tuotteiden vaatimukset koskevat sekä EU:ssa valmistettavia että unioniin tuotavia tuotteita. Markkinavalvonnalla on merkittävä rooli, jotta vastuullisten toimijoiden kilpailukyky taataan eivätkä sääntöjä noudattamattomat toimijat rohmua tilaa markkinoilla. Komission mukaan vaatimustenvastaisten tuotteiden määrä unionin markkinoilla on nyt ongelma. Haasteet korostuvat EU:n ulkopuolelta verkosta tilattavissa tuotteissa. Markkinavalvonnasta huolehtivat kansalliset viranomaiset, ja komission paketti listaa useita uusia keinoja, joilla heidän keinovalikoimaansa aiotaan laajentaa.

Myös julkiset hankinnat huomioidaan uudessa ESPR-asetusehdotuksessa. Tähän asti vihreiden julkisten hankintojen kriteerit ovat olleet vapaaehtoisia ja valinnaisia, kertoo Vesa Terävä, yksikön päällikkö Euroopan komission pääsihteeristöstä. Nyt komissio ehdottaa pakollisia kriteereitä, jotka julkisten hankintojen tulee täyttää silloin, jos ne halutaan laskea kestäviksi hankinnoiksi.

Komissio haluaa kestävän tuotepolitiikan aloitteellaan myös motivoida käyttämään palveluja omaksi omistamisen sijaan. Esimerkiksi jos ostat kotiisi palveluna valoa sen sijaan että hankit aina uusia lamppuja lähimarketista, on kokonaisvaltaisen valopalvelun tuottajalla isompi motiivi tarjota sinulle kestävä ja energiatehokas tuote kuin pelkän lampun myyjällä.

Monensuuntaista sääntelyä

Vaikka suuri osa muutoksista toteutetaan ESPR-asetuksen ja sen tuotekohtaisten säädösten kautta, myös muuta EU-lainsäädäntöä huomioidaan ja muokataan uusien kestävyystavoitteiden mukaiseksi. Joissakin tuoteryhmissä tuotteiden ympäristöystävällisyyttä ei säädellä ekosuunnitelunormistolla, vaan niille on aivan oma sääntelynsä, jossa myös ympäristöasiat huomioidaan. Näissä tilanteissa ESPR-asetusta voidaan tarvittaessa käyttää vaatimuksia täydentämään, mutta päällekkäistä sääntelyä halutaan välttää.

Esimerkiksi rakennustuotteille on oma sektorikohtainen sääntelynsä, rakennustuoteasetus, joka määrittää kuinka rakennustuotteiden kelpoisuus monenlaisten turvallisuus- ja rakennusteknisten vaatimusten osalta osoitetaan. Nykyinen EU:n rakennustuoteasetus on kuitenkin monilta osin ollut epäonnistunut ja toimimaton etupäässä siksi, että rakennustuotteiden liikkumista sisämarkkinoilla edellyttävä tuotestandardisointi on sen alla edistynyt heikosti. Komission nyt esittämä paketti sisältää ehdotuksen asetuksen päivittämiseksi.

Uudistus tuo rakennustuotteille uusia ympäristövaatimuksia – samankaltaisia kuin ekosuunnittelunormiston piirissä oleville tuotteille tulee. Lisäksi rakennustuoteasetuksen päivityksellä tähdätään pysähtyneen standardisointitilanteen ratkaisemiseen. Muutosten toteuttamiselle ei ole kuitenkaan vielä komission suunnitelmassa asetettu aikatauluja. Rakennustuoteasetuksen rinnalla voidaan jatkossa hyödyntää ESPR-asetusta esimerkiksi energiaa käyttävissä rakennustuotteissa, kuten ilmalämpöpumpuissa.

Tekstiileille komissio julkaisi paketin yhteydessä aivan oman kestävien tekstiilien strategian, jossa kuvataan periaatteita ja keinoja tekstiilien kestävyyden edistämiseen (Uusiouutisten juttu tekstiilistrategiasta täällä).

Kuva: Euroopan unionin kestävää tuotepolitiikkaa – Uuden kiertotalouspaketin osa-alueet.

Vasta yksityiskohdat ratkaisevat onnistumisen

Kiertotalouspakettia ympäristöministeriössä koordinoinut Sarianne Tikkanen pitää pakettia tärkeänä, sillä se muuttaa perustavanlaatuisesti eurooppalaisia tuotanto- ja kulutustapoja. ”Ekosuunnittelun avulla minimivaatimukset kestävyydestä, korjattavuudesta ja kiertotaloudenmukaisista toimintatavoista heijastuvat muuallekin maailmaan. Etenkin tekstiilistrategian tavoitteet vaikuttavat laajemmin, koska niiden arvoketju on hyvin globaali. Samoin on elektroniikan kohdalla”,  Tikkanen toteaa.

Monet eurooppalaiset ympäristöjärjestöt ovat toivottaneet komission ehdotuksen tervetulleeksi. Esimerkiksi Ioana Popescu Brysselissä toimivasta ympäristölainsäädäntöön ja -standardeihin erikoistuneesta ECOS-järjestöstä (Environmental Coalition on Standards) kiittelee komission ehdotusta siitä, että se ei keskity pelkkään materiaalien kierrättämiseen vaan huomioi vahvasti kiertotalouden perhosmallin teknisten materiaalikiertojen sisemmät kehät eli tuotteiden ylläpidon ja kunnostamisen, uudelleenkäytön ja uudelleenvalmistuksen. Se on kierrätystä kokonaisvaltaisempaa tuotepolitiikkaa.

Samalla järjestöt − ECOSin lisäksi esimerkiksi eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen kattojärjestö European Environmental Bureau EEB − muistuttavat, että vielä tässä vaiheessa ei ole mahdollista sanoa, pureeko komission ehdotus tehokkaasti eurooppalaisen kulutuksen kestävyysongelmiin ja milloin. Vasta yksityiskohtien muovautuminen tuoteryhmäkohtaisia delegoituja säädöksiä laadittaessa määrittää, kuinka kunnianhimoisia tuotevaatimuksista käytännössä tulee ja jääkö kriteereihin merkittäviä aukkopaikkoja. EEB on esimerkiksi tuonut esiin, että ehdotus jättää nyt mahdollisuuden joissakin tuoteryhmissä korvata säädöksillä asetettuja kriteerejä teollisuuden itse laatimilla, omaehtoisilla kriteereillä.

Popescu myös muistuttaa, että tuotekriteerien lisäksi kiertotalous on saatava toimimaan laajemminkin. Kiertotalouden liiketoimintamalleista on tultava aidosti valtavirtaa, jotta tuotepuolella tehtyjen toimien hyödyt saadaan käytännössä poimittua, hän sanoo. ”Tätä varten Komissio esittääkin ESPR-asetuksen rinnalle monia pehmeitä työkaluja kuten European Circular Business Hubia, joilla kiertotalouden liiketoimintamalleja ja täten myös kiertotaloutta tukevia kulutustapoja edistetään”, Popescu kiittelee.

Harhaanjohtamiseen puututaan

Euroopassa on tutkittu, että yritykset esittävät niin sanottuja vihreitä väittämiä usein ilman mitään tosiasiallista katetta. Komissio haluaa vahvistaa kuluttajien mahdollisuuksia tehdä kestäviä hankintoja puuttumalla tällaiseen viherpesuun. Epämääräisten ympäristöväittämien kuten ”ympäristöystävällinen”, ”ekologinen” tai ”vihreä” esittäminen kielletään, ellei elinkeinonharjoittaja voi todistaa tuotteen ”erinomaista ympäristönsuojelun tasoa”.

Lisäksi jos tuotteissa haluaa käyttää ympäristömerkkejä, niiden tulee jatkossa olla kolmannen tahon tai julkisen organisaation vahvistamia.

”Kuluttaja on kuningas ja markkinat muotoutuvat kuninkaan tahdon mukaisesti. Sen vuoksi on mahtavaa, että EU tuo sääntelyä myös kuluttajien näkökulmasta katsottuna”, tiivistää ajatuksiaan Sitran yliasiamies ja kiertotalouden EU-konkari Jyrki Katainen.

Komissio ehdottaa unioniin myös digitaalista tuotepassia, jolla tarkemmat tuote- ja ympäristötiedot kulkisivat tuotteen mukana läpi tuotanto- ja arvoketjun. Passi sisältäisi esimerkiksi komponenttitietoja, tietoja tuotetakuusta ja tuotteen korjattavuudesta. Passilla halutaan tehdä tuotantoon liittyvistä ympäristökysymyksistä nykyistä läpinäkyvämpiä, ja se voi toimiessaan auttaa esimerkiksi tuotteiden sisältämien raaka-aineiden ja haitallisten kemikaalisisältöjen hahmottamisessa. Nykyään paljon tärkeää tuotetietoa jää pitkien globaalien tuotantoketjujen hämärään. Digipassi palvelisi kuluttajien lisäksi kaikkia arvoketjun toimijoita kestävien valintojen tekemisessä, ja se on tärkeä työkalu esimerkiksi tuotteiden korjaajille ja kierrätysoperaattoreille.

Tietovaatimuksia tulee myös myymättä jääneiden tavaroiden hävittämiseen. Suuryritysten täytyy jatkossa raportoida läpinäkyvästi, mitä yrityksissä tehdään myymättömille tuotteille – nyt aivan käyttökelpoista tavaraa hävitetään tonnikaupalla. Komissio toivoo, että läpinäkyvyysvaatimukset ohjaavat yrityksiä kestävämpiin käytäntöihin mainehaittojen välttämisen motivoimina. Komissio kuitenkin esittää paketissa myös mahdollisuutta tarvittaessa kokonaan kieltää tuotteiden hävittäminen, tämä tapahtuisi erillisillä delegoiduilla säädöksillä.

Se mitä tietoa tuotteesta täytyy kertoa, voi vaihdella tuoteryhmittäin. Esimerkiksi puhelinten ja tablettien ostajalle täytyy tulevaisuudessa kertoa laitteen korjattavuusindeksi, joka kuvaa kuinka korjauskelpoinen laite käytännössä on. Unionissa on selvitetty, että keskimäärin puhelimen käyttöikä on nyt alle kaksi vuotta, vaikka kuluttajat haluaisivat käyttää samaa laitetta viisikin vuotta.

Jos kuluttaja saa tuotteista ostopäätöstä pohtiessaan paremmin tietoja, hänellä on enemmän valtaa valita kestäviä vaihtoehtoja. Ympäristöjärjestöt ovat kuitenkin muistuttaneet siitä, että kuluttajien tiedonsaantia koskevissa ehdotuksissakin voi olla porsaanreikiä. Esimerkiksi EEB mainitsee kommentissaan, että komission aloite ei selkiytä, kuinka käytännössä torpataan joitakin kaikkein yleisimpiä vihreitä väittämiä, kuten väitteitä tuotteen ilmastoneutraaliudesta.

ECOS-järjestön Popescu jakaa EEB:n huolen ja toteaa, että epämääräiset väittämät olisi ollut parempi kokonaan kieltää. “Mielestämme kaikki väittämät pitäisi hyväksyttää ennakkoon tähän tarkoitukseen valtuutetulla toimielimellä, joka arvioisi ehdotetun väitteen asianmukaisuuden, uskottavuuden ja todenmukaisuuden.”

EEB myös harmittelee, että paljon odotettu tuotteiden ”suunnitellun vanhenemisen” kieltäminen putosi pois komission ehdotuksesta. Yrityksiä kuitenkin kielletään vastedes piilottamasta kuluttajilta tietoa, että tuotteessa on esimerkiksi ohjelmisto, joka lopettaa tuotteen toimivuuden tai heikentää sitä tietyn ajan kuluttua. Tämä on yleistä esimerkiksi joissakin puhelinmerkeissä.

Paketti etenee seuraavaksi Euroopan unionin neuvoston ja parlamentin käsittelyyn. Vihreiden saksalaismeppi Anna Cavazzini ennakoi, että Vihreät aikoo parlamentissa vaikuttaa työskentelyaikataulujen aikaansaamiseksi kriteerien laatimiselle ja seurata, että komissio laatii tuotekohtaisista delegoiduista säädöksistä tarpeeksi kunnianhimoisia. Cavazzini veikkaa, että parlamentissa tullaan vaatimaan myymättömille tuotteille hävittämiskieltoa ja sanoo myös, että tuotteiden ohjelmoitua vanhenemista koskevia aloitekohtia tulisi tiukentaa komission esittämästä.

Cavazzini myös alleviivaa, että parlamentin täytyy varmistaa, että kun ekosuunnittelunormeja yhteensovitetaan sektorikohtaiseen lainsäädäntöön kuten rakennustuoteasetukseen, pakkauslainsäädäntöön ja akkuasetukseen, parlamentin täytyy olla tarkkana, että kokonaisuuteen ei jää aukkoja esimerkiksi tuotteina, joita ekosuunnitteluasetuksen mukaiset vaatimukset ja digitaalinen tuotepassi eivät koskisi. Riskipaikka ovat esimerkiksi rakennustuotteet, joissa tuotestandardien laatimisesta vastaa teollisuudenala itse.

Eurooppa tarvitsee kierrätysmateriaaleja

Yrityksille kyse on isosta muutoksesta. Monen yrityksen infrastruktuuri on rakennettu lineaaritalouden ympärille, ja nyt niissä joudutaan miettimään, kuinka arvoketjut muutetaan lineaaritaloudesta kiertotalouteen. Sitran kestävyysratkaisut-teeman johtaja Mari Pantsar pitää hyvänä, että Suomessa on jo tehty tätä työtä. Suomi laati maailman ensimmäisenä maana kiertotalouden tiekartan vuonna 2016, ja nyt jo 300 suomalaisyritystä on ottanut Sitran kiertotalouden käsikirjan kuvaamia liiketoimintamalleja omaan strategiaansa, Pantsar kuvaa.

Kuitenkin jos olisimme pidemmällä, meillä olisi enemmän resilienssiä materiaalipulan ja huoltovarmuuskriisin vastaanottoon. Esimerkiksi palladiumista, jota tarvitaan elektroniikkalaitteiden ja monien muiden tärkeiden esineiden valmistukseen, 40 % tulee Venäjältä, Pantsar muistuttaa. ”On kilpailukykytekijä, että siirrytään kiertotalouteen ja hyödynnetään palladiumia ja muita metalleja, joita on jo yhteiskunnan kierroissa. Esimerkiksi pandemian seurauksena aiheutunut komponenttipula iski vahvasti kaikkialle maailmaan. Jos olisimme aiemmin tehneet toimenpiteitä siirtyäksemme kiertotalouteen, välttämättä näin raskasta pulaa ei olisi tullut.”

Elinkeinoelämän keskusliiton Brysselin päällikkö Kaisa Soro-Pesonen sanoo, että Euroopassa käytävä sota kirittää kiertotalousajattelua. Strategisen autonomian ja resilienssin vahvistamisen tarvetta on kaikilla EU:n politiikkalohkoilla. ”EU on selkä seinää vasten, nyt on jo pulaa keskeisistä raaka-aineista. Komission paketti tuli tärkeään ajankohtaan ja sille on varmasti suuri kysyntä”, hän uskoo.

Kiertotalouden ominaispiirteisiin kuuluu, että se ei muutu todeksi pelkästään yksittäisissä yrityksissä, vaan vaatii uudenlaisten arvoketjujen, yhteistyömuotojen ja erilaisten toimijoiden ekosysteemien muodostamista. Tällaisten kiertotalous- ja innovaatioekosysteemien kehittäminen vaatii aikaa, tutkimusta ja osaamista sekä taloudellisia resursseja.

Soro-Pesonen toivoo poliittisia panostuksia investointiympäristön parantamiseen, jotta muutos nytkähtää tehokkaasti liikkeelle. Esimerkiksi ilmastotavoitteissa 95 % investoinneista pitää rahoittaa yritysten omilla investoinneilla ja siksi on tärkeää, että insentiivejä vihreän rahoituksen edistämiseksi kehitetään edelleen ja samalla panostetaan Suomen kykyyn houkutella investointeja, hän sanoo. ”Investointiympäristö on iso kokonaisuus lähtien luvituksen prosesseista, lakkoherkkyydestä, maariskiin liittyvistä puolustusratkaisuista, ylikireästä verotuksesta ja siihen liittyvästä omistuksen riskialttiudesta.”

Soro-Pesonen kuvaa, että turvallisuusympäristön muutoksen takia globalisaatio ottaa nyt askelia taaksepäin, mikä on johtanut protektionismin kasvuun ja hidastanut ulkomaisen pääoman tuloa Eurooppaan ja myös suomalaisyrityksiin. ”Tämä taas vahvistaa paikallista toimintaa ja luo painetta materiaalikierrätykseen Euroopassa sekä nostaa EU:n sisäisen kysynnän merkitystä.”

Euroopan komissio on arvioinut, että jos uudet kehykset saadaan täysimääräisesti toteutettua, voidaan Euroopassa saavuttaa vuoteen 2030 mennessä säästöjä, jotka primaarienergiamääränä laskettuna vastaavat lähes koko EU:n venäläisen kaasun tuontia.

Nyt julkaistun kiertotalouspaketin täydentäjäksi komissio julkaisee vielä toisenkin laajan kokonaisuuden kesä-heinäkuussa 2022. Siinä paneudutaan muun muassa pakkausten ja muovien sääntelyyn sekä päivitetään jätedirektiiviä.

Teksti: Uusiouutiset/Katja Pulkkinen
Artikkelikuva: Adobe Stock
Kaaviokuva: Euroopan komission kaaviosta muokannut ja kääntänyt Uusiouutiset/Katja Pulkkinen
Linkit kaikkiin kiertotalouspaketin dokumentteihin löytyvät tämän sivun lopusta.