Kuinka kierrättää hajonnut joululahjalelu?

Tämän joulun hittilelut ovat interaktiivisia ja sisältävät elektroniikkaa.

Se tarkoittaa, että kun lelut joskus tulevat käyttöikänsä päähän, niitä ei voi laittaa sekajäteastiaan. Ne ovat sähkö- ja elektroniikkaromua eli SERiä ja kuuluvat SER-kierrätyspisteeseen.

”Jos lelussa on kulkenut sähkö, se on aina SERiä. Jos siinä on akku, paristo tai töpseli tai pieni aurinkokenno, se kuuluu SER-kierrätyspisteeseen”, tiivistää Elker Oy:n operatiivinen assistentti Sini Jääskeläinen.

Tämä koskee niin itkeviä nukkeja, puhuvia pehmoeläimiä kuin kauko-ohjattavia autojakin.

Jääskeläinen muistuttaa, että myös junaradan paristokäyttöiset veturit ovat käytöstä poistuessaan SERiä.

Mitä hajonneelle, korjauskelvottomalle SER-lelulle sitten pitäisi tehdä? Entä miten hyvin tällaisten esineiden kierrätys onnistuu?

Merkistä tunnistaa

Sekajätteeseen kelpaamattoman romun tunnistaa yleensä siitä, että laitteessa, pakkauksessa tai käyttöohjeessa on erilliskerättävän SE-jätteen merkki: roskis, jonka päälle on vedetty ruksi.

SER-laitteet täytyy lajitella ja palauttaa SER-kierrätyspisteeseen.

SER-kierrätyspisteitä on jäteyhtiöillä ja yli kahdessa tuhannessa jakelupisteessä eli kaupoissa ja ostoskeskuksissa. Ne on merkitty SER-tunnuksin ja ohjein.

Kauppojen pisteisiin voi palauttaa pieniä, alle 25 senttimetrin kokoisia leluja ja pienelektroniikkaa.

Samoihin pisteisiin voi palauttaa myös rikkinäiset jouluvalaisimet, sähkökyntteliköt ja valosarjat.

Irtoparistoille ja -akuille on erilliset palautuspisteensä.

Kierrätyspisteet löytyvät netistä: SER-kierrätys.fi tai kierratys.info.

Paristoille oma piste

Kun entisen lelun palauttaa SER-kierrätyspisteeseen, siitä ei tarvitse irrottaa tai poistaa akkuja ja paristoja, vaan lelun voi palauttaa kokonaisena.

Jos on jo ehtinyt irrottaa akut ja paristot, ne on tärkeää palauttaa erillisiin keräyspisteisiin paristo- ja akkukeräykseen. Navat tulee teipata.

Irralliset akut ja paristot aiheuttavat SER-kierrätyspisteessä tulipaloriskin.

Jääskeläinen toivoo, että ihmiset harkitsisivat, mitä antavat lahjaksi, ja välttäisivät sellaista kertakäyttöisen kaltaista halpaelektroniikkaa, joka hajoaa helposti ja joka voi aiheuttaa turvallisuusriskejä niin käyttö- kuin kierrätysvaiheessa.

Kotimaisille käsittelylaitoksille

Jos joulupaketista aikanaan paljastuneesta, itkevästä, pehmustetusta nukesta on aika jättänyt, se kannattaa siis viedä SER-kierrätyspisteeseen.

SER-kierrätykseen oikein lajiteltu vanha lelu päätyy kotimaisille kierrätyslaitoksille, esimerkiksi Kuusakoskelle.

”Meillä suomalaisten SER käsitellään turvallisesti, asianmukaisesti ja ympäristöasiat huomioiden”, sanoo Kuusakosken asiakaskokemuspäällikkö Tatu Karlström.

Tuottajayhteisöjen hyväksymiä kotimaisia yhteistyökumppaneita SERin käsittelyssä ovat Kuusakosken lisäksi muun muassa Stena Recycling, Tramel, Elwira, Suomen Materiaalikäsittely, Vammalan Hyötykeräys ja Iisalmen Teräs ja Metalli.

Lisäksi SERiä otetaan vastaan ja käsitellään useissa kolmannen sektorin tai kunnan pyörittämissä toimintakeskuksissa, työpajoissa, kierrätyskeskuksissa ja säätiöissä.

Kaikissa näissä ei kuitenkaan käsitellä SER-leluja. Osa toimijoista on erikoistunut käsittelemään tietynlaista SERiä, kuten yritysten käytöstä poistuvia sähkö- ja elektroniikkalaitteita.

Vasara töihin

Ensin lelusta poistetaan akut ja paristot käsityönä. Tämä vaatii paljon työtä ja osaamista.

Esimerkiksi Kuusakosken käsittelylaitosten linjalla työskentelee tuotantotilanteesta riippuen kahdesta kahdeksaan työntekijää.

”Kun SER-kuorma saapuu meille keräyspisteestä, teemme aluksi karkean lajittelun käsityönä. Työntekijät poimivat kuljettimelta pois tietynmalliset laitteet ja asiaan kuulumattomat tavarat pois, jotta prosessiin ei päädy mitään palavaa tai syttyvää”, Tatu Karlström selvittää leluromun kierrätysprosessin alkuvaiheita Kuusakoskella.

Myös akun tai pariston sisältämät laitteet poimitaan tässä vaiheessa erilleen.

”Vaatii harjaantuneisuutta ja ammattitaitoa oppia näkemään, missä laitteessa voi olla sisällä akku tai paristo”, Karlström huomauttaa.

Kierrätystyöntekijöillä on käytössään monenlaisia perustyökaluja ruuvimeisselistä vasaraan. Niillä lelua rikotaan mahdollisimman vähän mutta kuitenkin tarpeeksi, jotta sisällä oleva akku tai paristo saadaan poistettua. On oltava varovainen, jotta akku tai paristo ei mene prosessissa rikki.

Monissa leluissa paristo on piilotettu ruuveilla suljettuun koteloonsa tai muuten sisälle leluun niin, etteivät pienet osat pääse leikkijöiden suuhun.

Pien-SERin joukossa on lelujen lisäksi myös muita laitteita kuten bluetooth-kaiuttimia ja sähköhammasharjoja, joista akkua on vaikea irrottaa rikkomatta itse laitteen kuorta. Akku tai paristo saatetaan kaivaa esiin vääntämällä muovinen laite ensin halki.

”Tämä on työläs käsityövaihe, mutta se on vain tehtävä”, Karlström tiivistää.

Nukesta kierrätystyöntekijä irrottaa pariston mahdollisimman tehokkaasti. Se laitetaan omaan astiaansa.

Lelu murskaksi

Sen jälkeen lelu menee muun SERin mukana murskaukseen.

Murskauksen jälkeen nukkea on vaikea enää tunnistaa. Se on hajonnut silpuksi, josta erottuvat sen valmistukseen käytetyt, monenlaiset materiaalit.

Eri materiaalit pystytään kierrätyslinjastolla erottelemaan. Esimerkiksi metallipalaset ja muovipalaset saadaan eroteltua toisistaan.

Jos nukessa on metalleja, vaikkapa jousia tai rautalankaa, ne saadaan todennäköisesti kierrätettyä.

Metallit ovat kierrättäjän kannalta hyvää materiaalia, koska niillä on uusiomarkkinoilla arvoa. Metallia myydään raaka-aineeksi metalliteollisuudelle, joka käyttää metallit uusien metallituotteiden valmistuksessa.

Muovit vaikea pala

Nuken tekstiilit ja pehmusteet kuten kevyet solumuovit erotetaan omaksi jakeekseen ja ohjataan energiakäyttöön.

Muovit sen sijaan ovat kierrättäjälle vaikeampi pala.

Muovimurska on teknisesti mahdollista kierrättää, mutta lelujen muoville voi olla vaikea löytää taloudellisesti kannattavaa kierrätyskäyttöä.

Etenkin elektroniikkaleluissa voi olla monenlaisia teknisiä muoveja, joita on hyvin vaikea erotella laadukkaaksi ja puhtaaksi uusiomuoviksi.

Jotta uusiomuovi kelpaisi uusiin tuotteisiin, sen täytyisi olla laadultaan, väriltään, kestävyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan sopivaa uuteen käyttökohteeseen.

Jotta tähän päästäisiin, vaaditaan pitkä ja kallis käsittelyketju.

”Kevyen materiaalin kierrätysketjussa korostuvat logistiikan aiheuttaman kulut raaka-ainetonnilta. Uusiomuovimarkkina on haastava. Neitseellisen muovin kanssa on edelleen vaikea kilpailla ainakaan hintanäkökulmasta”, sanoo liiketoimintajohtaja Tapio Kuusakoski.

Haitta-aineet pois kierrosta

Lisäksi etenkin lelujen on täytettävä tiukat paloturvallisuusmääräykset. Tämä merkitsee, että nuken muoveissa saattaa olla haitallisia aineita, kuten palonestoaineita.

”Haitalliset aineet on saatava pois materiaalikierrosta”, tutkimus- ja kehityspäällikkö Tiina Malin korostaa.

Kuusakoskella haitallisia aineita sisältävät muovit tunnistetaan, erotetaan ja ohjataan energiahyötykäyttöön.

Malin kertoo, että maailmalla on meneillään tutkimuksia, joissa koitetaan löytää uusia käyttökohteita palosuojatuille muoveille, esimerkiksi niin, että palosuoja-aineita sisältävä muovi löytäisi tiensä uudelleen palosuojausta vaativiin kierrätyskäyttökohteisiin.

”Tämä ei ole mikään helppo homma, sillä osa vanhoista palosuoja-aineista on tänä päivänä kiellettyjä”, Malin huomauttaa.

Taloudellisessa mielessä leluelektroniikan kierrättäminen ei olekaan erityisen houkuttelevaa kierrättäjälle, koska siinä on vain vähän arvomateriaaleja kuten metalleja.

”Lelujen ja muiden muovipitoisten esineiden kierrätyksen arvo koostuukin muista tekijöistä, kuten asianmukaisesta käsittelystä ja vastuullisesta toiminnasta”, Tapio Kuusakoski tähdentää.

Kuva: Elävät Kaupunkikeskustat ry. Tuoko pukki tänä vuonna elektroniikkaa? Kun se hajoaa, vie se SER-kierrätykseen.

Kuva: Scanstockphoto. Itkevä nukke sisältää yleensä pariston. Tämä tarkoittaa, että hajotessaan nukke on sähkö- ja elektroniikkaromua. Sen kierrättäminen on haastava prosessi.