Jätelakityö kompuroi kiistoissa

Facebooktwitterlinkedin

31.3.2017

Kuva Hanne Salonen/ Eduskunta: Monenlaiset vaikeudet kuten alan toimijoiden eripuraisuus ja ministeriön resurssipula ovat hankaloittaneet muutostyötä. Kuvassa remontissa on eduskuntatalo.

 

Jätelain uudistamista valmisteleva työryhmä ei päässyt yhteisymmärrykseen jätelain muutoksista. Loppuraportin liitteenä on 50 sivua eriäviä mielipiteitä ja täydentäviä lausumia.

Jätelain muuttamista selvittävä 16-henkinen työryhmä luovitti loppuraporttinsa ympäristöministeriölle maaliskuussa eripuraisena. Työryhmän tehtävänä oli valmistella jätelain ja hankintalain yhteensovittamista ja huomioida hallitusohjelman kirjaus kuntien jätehuollon rajaamisesta.

Tehtävä osoittautui vaikeaksi. Loppuraportissa työryhmä esittää muutoksia neljään jätelain pykälään ja yhtä kokonaan uutta pykälää.

Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry, Elinkeinoelämän keskusliitto ry (EK) ja Suomen Yrittäjät ry (SY) jättivät yhteisen eriävän mielipiteen ja täydentävän lausuman.

Jätelaitosyhdistys ry (JLY) sekä Kuntaliitto (KL) jättivät omat eriävät mielipiteet ja täydentävät lausumat, samoin työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry ja sosiaali- ja terveysministeriö (STM) jättivät täydentävät lausumat.

”Joukko oli erimielinen. Jokaisesta pykälästä käytiin pitkällisiä keskusteluja. Tämä on hyvin vaikea aihealue”, työryhmän varapuheenjohtaja, ympäristöneuvos Anna-Maija Pajukallio luonnehtii.

Yhteisvaikutukset epäselviä Työryhmä koottiin viime elokuussa. Aluksi selvitysmies Mikko Alkio valmisteli itsenäisen ehdotuksensa jätelain ja hankintalain rajapinnoista. Samaan aikaan eduskunta vielä käsitteli hankintainsäädännön uudistusta. Alkion selvitys valmistui 4.11.2016. Hankintalaki taas astui voimaan vasta 1.1.2017.

Hankintalain ja mahdollisten jätelakimuutosten yhteisvaikutuksia ei ehditty selvittää kunnolla. Eriävissä mielipiteissä ja täydentävissä lausumissa kritiikkiä kohdistuukin siihen, ettei lakimuutosten vaikutuksia ole arvioitu riittävästi.

JLY, KL ja MTK kritisoivat sitä, että valmistelu on keskittynyt kilpailuoikeudellisiin näkökulmiin ja jätealan yritysten toimintaedellytyksiin, kun taas vaikutukset jätteen haltijalle on sivuutettu.

JLY, KL , MTK ja STM kritisoivat, ettei ympäristön ja terveydensuojelun tai yhteiskunnan peruspalveluiden turvaamisen näkökulmia ole riittävästi huomioitu. STM korostaa, että vaikka lainmuutos nimenomaan rajaa sosiaali- ja terveysalan jätteet kuntien jätehuoltovastuun ulkopuolelle, vaikutuksia tämän alan jätehuoltoon ei ole tarkasteltu.

YTP, EK ja SY taas kritisoivat, etteivät vaikutusten arvioinnit tue päätelmiä, joita loppuraportissa on esitetty. TEM moittii, ettei työryhmä päässyt konkreettisiin tuloksiin ja keskeiset tavoitteet jäivät jatkossa tehtävien selvitysten varaan.

Pajukallio toteaa, että edessä on iso työ. Ympäristöministeriö jatkaa vaikutusten arviointia. Ministeriö teettää tämän vuoden aikana myös selvitykset markkinapaikasta ja bio- ja jätevoimalainfran yhtiöittämisestä. Myös valtakunnallisten lajittelumääräysten laatiminen tulee harkittavaksi.

Ulosmyyntirajaksi 10 prosenttia

Jätelakiin työryhmä ehdottaa hankintalakia lievempää sidosyksiköiden ulosmyyntirajaa: 10 prosenttia. Ulosmyyntiraja tarkoittaa, kuinka suuri osuus jätelaitoksen liikevaihdosta saa tulla palveluiden myynnistä markkinoille ilman, että jätelaitos menettää kunnan sidosyksikköasemansa. Määritelmään ei sisällytettäisi 500 000 euron ylärajaa.

Hankintalaissa raja on 5 prosenttia ja 500 000 euroa. Hankintadirektiivi taas sallisi jopa 20 prosentin ulosmyyntirajan. Työryhmä toteaa, että liian tiukka raja voi johtaa kilpailun vähenemiseen ja kuntien toissijaisen jätehuoltovelvollisuuden toteuttamismahdollisuuksien heikentymiseen.

Työryhmän mukaan 10 prosentin ulosmyyntiraja ylittyy noin 70 prosentilla kuntien jätehuoltoyhtiöistä. Koska kunnan jätehuoltovastuun rajaus pienentää kuntayhtiöiden liikevaihtoa, lainsäädäntömuutosten vaikutus kumuloituu. Työryhmä arvioi, että 10 prosentinkin raja tulee edellyttämään jätelaitoksilta joko näiden toiminnan supistamista, yhtiöittämistä tai horisontaalisen yhteistyön lisäämistä.

10 prosentin raja astuisi voimaan vuoden 2018 alusta. Edellytyksenä 10 prosentin rajalle on, että ympäristöministeriö laatii tämän vuoden aikana erillisen selvityksen jätteenpoltto- ja biokäsittelypalvelujen infrastruktuurin eriyttämisestä yhtiöittämällä. Selvityksen pohjalta päätetään mahdollisista jatkotoimista.

Pajukallion mukaan 10 prosenttia on kompromissiesitys. YTP, EK, SY ja TEM haluaisivat, että jätealaakin koskisi hankintalain 5 prosentin ja 500 000 euron raja vuoden 2019 alusta. Nämä pitävät myös kuntien hallussa olevaa infraa yhtenä vapaan kilpailun esteenä, ja haluavat infran myös muiden toimijoiden käyttöön.

KL ja STM edellyttävät, että ulosmyyntiraja nostetaan vähintään 15 prosenttiin, jotta jätehuoltopalvelut turvattaisiin. JLY toivoo, että raja nostettaisiin 20 prosenttiin kuten hankintadirektiivissä. JLY ja KL pelkäävät riskiä, että toissijaisena jätteenä vastaanotettua jäte-erää tulkittaisiinkin jälkitarkastelussa markkinaehtoiseksi, mikä vaarantaisi jätelaitosten sidosyksikköaseman.

Järjestöt muistuttavat myös, että jätelaitokset tuottavat nykyisin markkinaehtoisia palveluita siellä, missä niille on tarvetta. Ennen kuin infran yhtiöittämistä selvitetään, tulisi katsoa, liittyykö infraan nykyisellään ylipäätään ongelmia.

 

Toissijainen jätehuoltovelvollisuus hyvä

 

Työryhmän jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että kunnan toissijaista jätehuoltovelvollisuutta (TSV, 33 §) tarvitaan jätelaissa. TSV-palvelun avoimutta on tärkeä lisätä. Palvelun antamisen tulee perustua todelliseen markkinapuutteeseen. Sen arvioinnin toteuttamisesta on kuitenkin työryhmässä erimielisyyttä.

Ministeriöt ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) aikovat tehdä selvityksen Alkion ja KKV:n ehdottamasta markkinapaikasta, joka voi lisätä avoimuutta ja parantaa jätealan kilpailua. Myös Hilma-järjestelmää punnitaan markkinapuutteen arvioinnissa.

Hallitusohjelmassa todetaan, että kuntien yksinoikeudet rajataan vain asumisessa syntyviin jätteisiin erityispiirteet huomioiden. Työryhmä ehdottaa, ettei hallitusohjelman kirjausta toteuteta näin tiukasti, vaan kuntien vastuulle kuuluisi yhä myös mm. kunnan toiminnassa syntyvä yhdyskuntajäte. Näin vältettäisiin hallinnollinen lisätaakka, joka syntyisi, jos koulujen, päiväkotien ja toimistojen täytyisi päättää, miten ne huolehtivat jätehuollostaan.

YTP, SY ja EK toteavat, että hallinnollista lisätaakkaa on loppuraportissa liioiteltu ja että vastuurajaus pitäisi toteuttaa hallitusohjelman mukaisesti.

JLY ja KL vastustavat kuntien vastuun rajausta. Järjestöt huomauttavat, että kuntien jätehuoltovastuuta on muutettu lainsäädännöllä jo kolmesti kymmenen vuoden aikana.

Kunnan vastuulta siirtyisi jätteen haltijan vastuulle noin 230 000 tonnia yhdyskuntajätettä. Työryhmä arvioi, että ainakin osa tästä tulisi kuitenkin kunnan jätehuoltoon toissijaisen jätehuoltovelvollisuuden kautta.

STM pelkää, että jätehuoltopalveluja ei ole jatkossa riittävästi ja kohtuullisesti sosiaali- ja terveysalan toimijoiden saatavilla edes toissijaisen vastuun kautta, koska jätelaitokset joutuvat sopeuttamaan toimintaansa.

 

Lausunnoille loppukeväästä

 

Virkamiehet jatkavat nyt jätelakimuutosten hallituksen esityksen laatimista. Se tulee

lausuntokierrokselle näillä näkymin loppukeväästä. ”Vaikka työryhmä ei ollut yksimielinen, keskustelu

on ollut tärkeää. Ympäristöministeriöllä on nyt hyvä kuva, mitä kentällä toivotaan”, ympäristöministeriön ympäristöneuvos Anna-Maija Pajukallio korostaa.

Työryhmän loppuraportti on julkaistu ympäristöministeriön sivuilla 10.3.2017:

http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Ymparistonsuojelun_valmisteilla_oleva_lainsaadanto/Jatelain_muutos

Facebooktwitterlinkedin