Yksi muutos, yhdeksän muuttujaa

Jyri Arponen
Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

12.5.2014

Jätehuolto 2014 -tapahtuma todisti, että yhdyskuntajätehuollon alalla on todellakin yhteinen tahtotila. Suomessa pitäisi päästä talouden ja ympäristön kannalta resurssiviisaisiin kokonaisratkaisuihin, joissa kaikki hyötyvät – niin alueen asukas, kunta, tuottajayhteisöt kuin yrityksetkin. Kaikki tunnistavat, että nyt on valmistauduttava lähitulevaisuuden muutoksiin. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto tulee 2016 ja kierrätysvelvoitteet tiukentuvat vuosittain, vuonna 2025 ehkä jo 75 prosenttiin.

Meillä on erinomainen infra, mutta järjestelmä ei toimi. Alalla on ainakin yhdeksän omaa etuaan ajavaa tahoa (energiateollisuus, valmistava teollisuus, kauppa, kuluttaja, kunta, yksityiset ja julkiset palveluiden tuottajat, tuottajayhteisöt, ympäristöviranomaiset). Näillä tahoilla on kymmeniä eri etujärjestöjä. Yhteiset näkemykset lysähtävät siinä, millaisia muutoksia on tehtävä ja miten ne tehdään – puhumattakaan vastuun jaosta ja tehtävien organisoinnista.

Jotta kiertotalous voi toteutua jätehuollossa, on eri tahojen löydettävä tuoreita yhteisiä ratkaisuja, teknologioita ja prosesseja, jotka tuovat nykyistä laajempaa kokonaishyötyä Suomen taloudelle ja ympäristölle. Ajattelun ja toteutuksen on muututtava.

Yhä useammat yritykset Suomessa toimivat jo teollisissa symbiooseissa eli hyödyntävät yli toimialarajojen toisten yritysten tuotannon sivuvirtoja, jätteitä ja ylijäämämateriaaleja. Jätehuollon alalla on hienoja esimerkkejä siitä, kuinka teknologiat, palvelut ja energia kiertävät symbioosissa (Huom! Ilmianna symbioosi: www.teollisetsymbioosit.fi).

Kun tavoitteena on nostaa jätteiden jalostusarvoa sekä luoda teollisuuteen markkinaimua kierrätettäville jakeille, vaatii se parempaa syntypaikkalajittelua ja tasalaatuisuutta kierrätysmateriaaleissa. Tuottajavastuun toteutuminen – eli käytännössä lajittelun painopisteen siirtyminen markettien ekopisteisiin – ei saa tarkoittaa sitä, että suotuisasti kehittyvä syntypaikkalajittelu romuttuu, vaan sitä, että lasi-, metalli-, muovi- ja kuitujäte saada entistä paremmin teollisuuden käyttöön uusiomateriaaleina. Tähän tuottajayhteisöjen ja kuntayhtiöiden on pakko löytää yhteinen ratkaisu tai kukaan ei hyödy muutoksesta.

Kaikki tunnistavat, että jätteitä ja sivuvirtoja jalostamalla täytyy saada aikaan kestäviä resurssihyötyjä. Mitä puhtaampia ja paremmin lajiteltuja jätteemme ovat, sen paremmin ne saadaan uusiokäyttöön. Puhtaiden jakeiden hyödyntämisessä materiaalien kierrätys ja jalostus tuovat elinkaaren kannalta eniten lisäarvoa. Likaisissa jakeissa energiakäyttö voi puolestaan olla elinkaaren kannalta edullisinta.

Myös valmistavan teollisuuden on huomioitava materiaalien kierrätysmahdollisuudet ja pyrittävä välttämään sellaisten materiaalien ja lisäaineiden käyttöä, joka estää tuotteiden ja materiaalien kierrätyksen.

Kiertotalouden kokonaisratkaisu jätehuollossa tarkoittaa myös kansallisen tason ratkaisuiden käyttöönottoa orgaanisten jakeiden, puhdistamolietteen ja orgaanisten rejektien käsittelyyn. Täytyy muistaa, että kiertojen toimimiseksi on kierrosta saatava pois ns. huonoja jakeita (esimerkiksi pitoisuuksien vuoksi) – riippumatta paikasta. Tästä löytyy myös yhteinen ymmärrys, mutta ei siitä, kuka omistaa kyseiset jakeet ja kenen tehtävä on tätä operoida. Pahimmillaan tämä johtaa epäterveeseen kilpailuun ja markkinaehtoisen elinkeinotoiminnan kaatumiseen veronmaksajien kustannuksella.

Kunta vastaa laillisesta tehtävästä eli kunnallisen jätehuollon järjestämisestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kuntien pitää itse operoida, vaan kunnat voivat hallita, koordinoida ja luoda avoimen kehitysalustan ketterille, investoiville yrityksille, joissa on ammattijohtajat ja osaava hallitus yhdistettynä talous- ja ympäristöosaamiseen. Aidolla markkinaehtoisella työnjaolla kunnat voisivat panostaa enemmän lupamenettelyiden ja viranomaistyön sujuvuuteen sekä innovaatioiden kokeiluun ja demonstraatioiden toteuttamiseen julkisissa hankinnoissa. Tämä loisi uusille ratkaisulle toimivan kotimarkkinan, mikä taas mahdollistaa kansainvälisen tason ratkaisut ja markkinoille menon.

Sitra selvittää parhaillaan, millainen kiertotalouden malli toimisi Suomessa ja mikä on jätehuollon rooli siinä. Yhteinen tahtotila on olemassa. Kiertotalous on tuhannen taalan paikka, josta sekä ympäristö että talous kiittävät. Hyödyt muuttumisesta ovat kiistattomat, mutta pakko tuntuu joskus olevan meille suomalaisille ainut toimiva motiivi. Nyt meidän kaikkien on pakko muuttua.

Jyri Arponen
Johtava asiantuntija
Sitra, teolliset symbioosit -avainalue
etunimi.sukunimi@sitra.fi

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin