Voiko ulkomaille viety tekstiili ollakin tekstiilijätettä?

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

15.9.2016

Kesäkuun alussa Tekstiili 2.0 -projektissa oltiin kiireisiä, kun osalle pilotin keräämästä poistotekstiilistä oli löydetty mahdollinen uusiokäyttökohde.

Lähetimme 12 000 kilon koe-erän Tekstiili 2.0 pilotissa hyödyntämätöntä materiaalia eurooppalaiselle toimijalle, joka pyrkii prosessoimaan tekstiilit niin, että niitä voidaan käyttää auto-, huonekalu-, ja kodinkoneteollisuudessa. Meille on tärkeää, että tiedämme, miten keräämämme materiaali tullaan hyödyntämään, siksi emme halua toimittaa mitään keräämäämme poistotekstiiliä kehittyviin maihin.

Lähetyspäivänä pidimme lehdistötilaisuuden ja innostuneena kerroimme, että nyt saadaan Euroopan sisällä tekstiilit kiertoon. Rahtimaksu tuli lähettäjän eli Lounais-Suomen Jätehuollon maksettavaksi ja toimijaksi valikoitui DB Schenker. Poistotekstiilin maasta vienti vaati toimijalta erityiset luvat. Yllätyksenä tuli, että kukaan muu toimija ei ole lupia aiemmin kysellyt, vaikka tekstiiliä lähtee Suomesta koko ajan valtava määrä (vuonna 2012 yli 8 000 000kg).

Hyväntekeväisyystoimijoille tulee heille tarpeetonta tekstiiliä, jonka he toimittavat eteenpäin suurimmaksi osaksi lajittelemattomana tukkureiden ja alihankkijoiden kautta kolmansiin maihin. Vaikka lajittelemattoman tekstiilin seassa on varmasti myös poistotekstiiliä eli käytännössä tekstiilijätettä, sen maasta vientiin ei ole vaadittu tähän mennessä lupia.

Poistotekstiilin saavuttua Hollantiin kuulimme, ettei kaikki mennytkään niin kuin piti. Lähetimme ohjeen mukaan kaikki poistotekstiilipilotissa keräämämme farkut, jotka eivät olleet menneet Suomessa hyödyntäjille. Niistä meille maksettiin 5 senttiä/kg. Farkkujen kierrätys onnistui Hollannissa ja ne hyödynnetään teollisuudesta.

Lisäksi lähetimme Hollantiin maksua vastaan kaikki loput tekstiilit, jotka eivät olleet menneet täällä uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen. Valitettavasti he eivät pystyneet kierrättämään materiaalia – heille kelpaa vain samanlainen materiaali kuin Suomessa mekaanista kierrätystä tekevälle yritykselle. Näin ollen suurin osa lähettämästämme koe-erästä meni lopulta Hollannissa polttoon. Rahtilaskun ja poistotekstiilien polttoon menevän laskun maksoi Lounais-Suomen Jätehuolto (LSJH), joka on vastuussa Tekstiili 2.0:n kerättävästä poistotekstiilistä. Kiitos LSJH:lle mukanaolosta ja mahdollisuudesta tehdä pilotin sisällä kokeiluja, sillä vain niiden kautta saamme uutta tietoa ja opimme virheistä.

Mitä tästä opimme? Suurimmalle osalle poistotekstiileistä ei löydy kierrätysratkaisuja edes Euroopan tasolla. Pelkkä kerääminen ja lajittelu eivät ole kierrätystä. Materiaalille täytyy olla myös liiketaloudellisesti ja hupenevien luonnonvarojen tehokkaan käytön kannalta järkevä käyttökohde. Jos kierrätysratkaisua ei löydy, ainoa mahdollisuus on hyödyntää poistotekstiili etusijajärjestyksen mukaisesti moderneissa suomalaisissa jätevoimaloissa energiaksi.

Poistotekstiilipilotin kaltaisille hankkeille on kysyntää. Kun kuluttajilta ja vaateteollisuudelta jatkuvasti syntyvään tekstiilijätteeseen ei ole kestävää ratkaisua, tarvitaan rohkeita ja määrätietoisia toimijoita ottamaan ensimmäiset askeleet. Seuraava askeleemme on Tekstiilien lajittelu- ja jalostusketju –hanke (TELAKETJU), johon kutsumme mukaan kaikki tekstiilinkierrätyksestä kiinnostuneet yritykset rakentamaan Suomeen yhtenäistä tekstiilien lajittelun ja jalostuksen ketjua. Tulevaisuudessa haluamme olla tunnettu maana, joka tekee bisnestä täällä pitkälle jalostetulla tekstiilikuidulla tai tuotteilla, jossa on hyödynnetty poistotekstiiliä. Tekstiilinkierrätys kiinnostaa laajasti ja tietoisuus aiheesta on nousussa sekä kansalaisten että yritysten keskuudessa. Juuri nyt on aika toimia.

Henna Knuutila,

projektipäällikkö,

Turun ammattikorkeakoulu

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin