Viisas viljelijä kaipaa tuotekehitettyjä kierrätyslannoitteita

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kuva: Elina Saarinen. Sitran ja Suomen ympäristökeskuksen suureen lannoitekeskusteluun osallistui 22.3. yli sata osanottajaa.

 

31.3.2017

Mitä tehdä, jotta kierrätyslannoitemarkkina syntyy? Ohjauskeinoja odotellessa kannattaisi satsata turvallisten ja kilpailukykyisten kierrätyslannoitetuotteiden tutkimukseen ja tuotekehitykseen, arvelivat Sitran suureen lannoitekeskusteluun osallistuneet.

 

Elina Saarinen

 

”Viljelijä on viisas. Kierrätyslannoitetuotteen pitää olla niin hyvä, että viljelijä itse haluaa käyttää sitä”, toteaa MTK:n asiantuntija Airi Kulmala.

”Viljelijät ovat kyllä kiinnostuneita kierrätysravinteista, mutta olennaista on niiden hyväksyttävyys, kannattavuus ja saatavuus. Elintarvikeketjun tuotannon on oltava kannattavaa ja vastuullista”, jatkaa Pro Agria Keskusten Liiton johtava asiantuntija Sari Peltonen.

Kulmala ja Peltonen osallistuivat yli sadan muun asiantuntijan kanssa maaliskuun lopussa Sitran ja Suomen ympäristökeskuksen järjestämään suureen lannoitekeskusteluun. Elintarvike- ja jätehuoltoketju kokoontui yhdessä pohtimaan, mitä pitäisi tehdä, jotta kierrätyslannoitteille syntyisi aito markkina.

Keskustelulle on tarvetta, sillä ravinteiden kierrätystä pidetään paitsi Suomessa myös EU:ssa kiertotalouden kulmakivenä. Louhittu fosfori hupenee, mutta ruokatuotanto nojaa keinolannoitteisiin. Viljelymaa kaipaa oikeassa suhteessa ravinteita ja humusta. Kompostituotteet ovat kuitenkin pitkään päätyneet lähinnä viherrakentamiseen, eivät ruoantuotantoon. Lannan hyötykäytössäkin on haasteita. Vesistöt kärsivät ravinnepäästöistä. Biojätteiden käsittelyn kehityttyä biokaasulaitokset ovat alkaneet tuottaa ravinnepitoisia mädätteitä, mutta lainsäädäntö ei ole tukenut niiden lopputuotteiden hyödyntämistä.

Lannoitekeskustelussa nousi esiin, että kierrätyslannoitteissa tarvitaan vielä runsaasti tuotekehitystä sekä kysynnän että tarjonnan takaamiseksi.

Biokaasualalla pitkään toiminut Jyrki Heilä näkee, että kierrätysravinteet on saatava väkevöitettyä ja jalostettua todellisiksi tuotteiksi. Myös levitykseen on haettava uusia ratkaisuja.

”Biokaasubisnes on ensisijaisesti jätteenkäsittelyä ja ravinnekierrätystä, sen jälkeen vasta energiantuotantoa. Yrityksissä on kuitenkin ollut heikko tuntemus ravinnekierrätyksen mahdollisuuksista, loppukäyttäjien tarpeista ja lainsäädännöstä. Lisäksi tietyillä poliittisilla päätöksillä on ollut alaan negatiivinen vaikutus.”

 

Digitaalinen alusta tiedonvaihtoon

Biourea-hankkeessa mukana ollut iittalalainen viljelijä Maria Kämärä toivoo konsentroidumpia tuotteita, levitysratkaisuja, joihin löytyisi urakoitsijoita, sekä viljelijöille tietoa ja neuvontaa esimerkiksi siitä, milloin kierrätyslannoitteiden ravinteet ovat parhaiten kasvien käytössä.

Helppokäyttöisyys viljelijän näkökulmasta on tärkeä osa kierrätyslannoitteen kilpailukykyä.

”Miten saamme kierrätyslannoitteista yhtä helppoja viljelijöille kuin kivennäislannoitteista? Ruotsissa on listattu kierrätysravinteet pitoisuuksineen ja hiilityppisuhteineen”, toteaa Luken erityisasiantuntija Mikko Rahtola. Hän pitää kierrätysravinteita tärkeinä Suomen ruokaturvan ja omavaraisuuden kannalta.

Soilfoodin agronomi Juuso Joona muistuttaa, että kierrätyslannoitebisneksessä on kyse palveluliiketoiminnasta eikä vain säkin myymisestä. Myös viljelijältä vaaditaan osaamista ja kiinnostusta.

”Tähän digitalisaatio voisi tulla avuksi. Luodaan yhteinen alusta toimijoille, johon kaikki pystyisivät tarjoamaan tuotteitaan. Laskenta optimoisi tilalle tarvittavat ravinteet”, Joona ehdottaa.

 

Miten arvottaa ympäristöhaitat ja -hyödyt?

Joona korostaa tutkimustiedon merkitystä myös siinä, kuinka kierrätyslannoitteen hinta voisi kilpailla keinolannoitteen hinnan kanssa:

”Tuotteiden negatiivisille vaikutuksille pitäisi olla hinta. Ympäristöhyödyt voidaan selvittää tutkimuksella, mutta sitä on tuettava rahoituksella. Ympäristöhyödyt voidaan saada todennettua numeerisesti.”

Tutkimus ja tuotekehitys, kokeilut ja näiden rahoitus puhuttivat keskustelijoita.

Yaran kaupallinen johtaja Timo Räsänen kertoo Yaran satsaavan kierrätysravinnetutkimukseen. Räsänen muistuttaa, että kasvi ottaa typen ja fosforin yleensä epäorgaanisessa muodossa nitraattina tai fosforina, kun taas kierrätyslannoitteissa ravinteet ovat orgaanisessa muodossa. Yaran mukaan yksi mahdollinen kehityspolku on muokata kierrätysravinteet epäorgaaniseen muotoon, jolloin niitä voisi käyttää lannoiteteollisuuden raaka-aineena.

Yaran mukaan louhittavaa fosforia riittää vielä sadoiksi vuosiksi. Sitä voi kierrättää, kun vain hinta on kohdallaan. Fosforin riittävyys herätti yleisössä keskustelua.

Ministeri Kimmo Tiilikainen pohti, miten arvotetaan orgaanisten lannoitteiden etuja ja ympäristöhaittojen välttämistä.

Tiilikainen ei lähtisi vielä laatimaan lakia kierrätyslannoitteiden käyttö- tai sekoitevelvollisuudesta, ennen kuin tiedetään tarkemmin, kuinka eloperäiset materiaalit kulkevat ketjussa, jotta ne voitaisiin turvallisella tavalla palauttaa peltoon.

Tiilikainen muistuttaa, että kokeiluihin ja tutkimukseen on tarjolla tutkimus- ja kehitysrahaa. Esimerkiksi ympäristöministeriön RAKI-rahoitus tukee kierrätysratkaisuja.

”Jos puhdistamoliete jysäytettäisiin peltoon, elintarvikkeiden ostajat eivät välttämättä siitä tykkäisi. Olkoon epäluulo perusteltu tai ei”, hän jatkaa.

 

Vessanpönttö viimeiseksi

Tiilikainen tuli kommentillaan nostaneeksi pöydälle kierrätyslannoitealan kissan, puhdistamolietteet. Fazer Myllyn viljanhankintapäällikkö Tero Hirvi sanoo suoraan, että puhdistamolietteen käyttö pellolla sulkee monta ovea. ”Sillä romutetaan suomalaisen ruoan hyvä maine. Meillä on asiakkaita, jotka eivät suostu edes keskustelemaan tuotteen ostamisesta, jos tuotannossa on käytetty puhdistamolietteitä. Monissa muissa maissa lietteitä ei saa käyttää ollenkaan viljelyssä. Suomi ei saa antaa kilpailijamaille valttikortteja.”

Yleisöpuheenvuoron käyttänyt Saijariina Toivikko Vesilaitosyhdistyksestä muistuttaa, että lietteiden haitta-aineista on jo paljon tutkimustietoa. Esimerkiksi MTT:n Biosafe-hankkeessa on tutkittu erilaisten mädätteiden laatua. Haitta-ainepitoisuudet osoittautuivat monen aineen osalta pieniksi. Kaikkien aineiden osalta riskienarviointia ei voitu MTT:n tutkimuksessa tehdä, koska tietoa ei ollut tarpeeksi.

Luken Rahtola kannustaa aloittamaan kierrätyslannoitteiden tuotekehitystyötä lietteitä helpommista aineista, esimerkiksi lannasta.

JÄRKI-hankkeen projektikoordinaattori Kaisa Riiko on samoilla linjoilla. Hän laskee, että peltohehtaarille levitettävästä fosforista voi lannasta ottaa kahdeksan kiloa, elintarvike- ja rehuteollisuuden sivuvirroista kaksi kiloa ja 1,5 kiloa yhdyskuntajätevesilietteistä. Loppu tulee biojätteistä ja lihaluujauhosta.

”Vain 15% fosforin kierrätyspotentiaalista tulee jätevesilietteistä. Nyt viisi prosenttia jätevesilietteiden fosforista on mennyt peltolevitykseen, valtaosa viherrakentamiseen. Ravinteiden kierrätys ei ole yhtä kuin jätevesilietteiden peltolevitys. Ei vedetä koko kierrätyslannoitealaa wc-pytystä alas.”

Riiko muistuttaa myös, että viljelijät eivät osta vain ravinteita vaan mikrobitoimintaa ja orgaanista ainesta, humusta. ”Kun tulee tosi hyvä tuote, se löytää kyllä markkinat.”

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin