”Verotetaan maailman rikkaimpia tai painetaan rahaa!” – Kasvun rajat -kirjailija Jorgen Randers uskoo, että ihmiskunta voi vielä välttää romahduksen

”Olen ehkä masentunein 77-vuotias, jonka koskaan tapaatte.”

Näin aloittaa norjalainen akateemikko, emeritusprofessori Jørgen Randers puheensa Helsingin yliopiston Tiedekulmaan kerääntyneelle satapäiselle yleisölle syyskuussa.

Syykin alakuloon on selvä. 50 vuotta sitten Randers osallistui Rooman klubin julkaiseman ja kestävyysajattelun käynnistäneen Kasvun rajat -kirjan kirjoittamiseen. Kirja varoitti siitä, mihin ihmiskunnan taloudellinen toiminta voi johtaa.

Pahimmissa skenaarioissa seurauksena olisi viimeistään 2100-luvulla ekologinen tuho ja yhteiskuntien romahdus. Ihmisen täytyisi sopeuttaa toimintansa yhden maapallon asettamiin rajoihin.

Randers kertoo käyttäneensä vuosikymmeniä yrittäen varoittaa maailmaa siitä, että ihmiskunta näyttää olevan menossa huolestuttavaa polkua.

Kasvihuonekaasupäästöjen rajat on jo ylitetty: Ihmiskunta työntää ilmakehään tuplasti enemmän päästöjä, mitä meri ja kasvillisuus pystyvät sitomaan. Ilmasto lämpenee.

”Maailma ei ole reagoinut kirjan varoituksiin”, Randers huokaa.

Hyvinvointi kääntyy laskuun

Randersin esitys vilisee seinälle heijastettuja käyriä ja käppyröitä. Ne osoittavat, että jos ihmiskunta ei tee mitään radikaalia muutosta, globaali bruttokansantuote jatkaa kyllä kasvuaan seuraavat vuosikymmenet, mutta ihmiskunnan keskimääräinen hyvinvointi kääntyy laskuun.

Alamme voida huonommin.

Tämä johtuu siitä, että ilmasto lämpenee heikentäen elinolosuhteitamme. Samalla taloudellinen eriarvoisuus ihmisten välillä jatkaa kasvuaan eli rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tästä voi seurata levottomuuksia, kriisejä ja paikallisia yhteiskuntien ja valtioiden romahduksia.

Ihmiskunnan selviytymisopas

Siitä huolimatta Randers hymyilee yleisölle. Hän uskoo positiivisuuden tepsivän tuomiopäivän puheita paremmin ihmisten innostamisessa kestävyysmurrokseen.

Eikä Randers pidäkään tuomionpäivän puheita, sillä hänellä on nyt viesti siitä, miten romahdus estetään.

Hän ja Sandrine Dixson-Devlève, Owen Gaffney, Jayati Ghosh, Johan Rokström ja Per Espen Stoknes ovat kirjoittaneet aiheesta ratkaisuja punnitsevan kirjan nimeltä Earth for All: A Survival Guide for Humanity. Kirja piirtää ihmiskunnalle uuden, hyvinvoinnin parantamiseen keskittyvän polun seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi.

Juuri tästä kirjan viestistä Helsus, Sitra, Kela ja Rooman Klubi kutsuivat Randersin puhumaan Helsinkiin 22. syyskuuta 2022. Kirja ilmestyi englanniksi kaksi päivää ennen Randersin Helsingin-puhetta.

Viisi käänteentekevää muutosta

Kirjoittajaryhmä löysi viisi tehokkainta, käänteentekevää toimenpidettä, joilla ihmiskunta estäisi romahduksen ja parantaisi globaalia hyvinvointia.

Ensinnäkin on tärkeä vähentää köyhyyden kasautumista. Toiseksi on puututtava epätasa-arvoon ihmisten välillä.

Maailman rikkain 10 prosenttia ihmiskunnasta omistaa puolet maailman varallisuudesta. Samalla maailman kaksi miljardia ihmistä tuottaa 70 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ja loput kuusi miljardia vain 30 prosenttia.

Rikkaimpien on siis otettava päävastuu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä mutta myös maailman köyhimpien taloudellisesta auttamisesta.

Kirjan kirjoittajat korostavat koulutusta, ehkäisyä, terveydenhuoltoa ja äänioikeutta naisille. Nämä toimet auttaisivat ihmisiä voimaantumaan ja toimimaan kestävästi, mikä on kolmas käänteentekevä muutos.

Nykymaatalous on tehokasta, mutta nojaa fossiilienergiaan ja vaatii paljon maapinta-alaa. Maapallon väestön ruokkiminen tehdään tavalla, joka tuottaa valtavasti ruokahävikkiä ja joka tuhoaa luonnon monimuotoisuutta. Länsimaita vaivaa lihavuusepidemia, kun toisaalla kärsitään yhä nälkää. Kirjoittajat ehdottavat tilalle regeneratiivisia viljelymalleja ja ruoan nykyistä reilumpaa jakamista ihmisten kesken.

Viidenneksi on suosittava toimenpiteitä, jotka nopeuttavat siirtymää fossiilisista energialähteistä uusiutuviin ja auttavat saavuttamaan negatiiviset nettopäästöt eli poistavat ilmakehästä enemmän hiiltä kuin sinne puskemme. Energiatehokkuutta on mahdollista yhä lisätä. Hiilidioksidin talteenottoteknologioita tullaan tarvitsemaan.

Likaisesta työstä puhtaaseen

Köyhyyden ja epätasa-arvon vähentämisen keinot kuulostavat radikaaleilta: Randersin mukaan on siirryttävä nykyisestä vapaasta markkinataloudesta paljon nykyistä säännellympään ja suunnitellumpaan talousmalliin.

Siinä julkinen sektori ottaisi tehdäkseen vihreän siirtymän välttämättömiä investointeja sekä merkittäviä tulonsiirtoja maailman kaikkein rikkaimmilta köyhälle enemmistölle.

”Jos kaikista rikkaimman kymmenesosan veroprosenttia nostettaisiin vain viisi prosenttiyksikköä ja nämä varat korvamerkittäisiin tähän työhön, saataisiin ongelma ratkaistua.”

Epätasa-arvoisuutta lievittäisi sekin, että ne ihmiset, jotka nykyisin tekevät kaikista likaisimmat työt, löytäisivät työtä vihreän siirtymän hommissa.

”Pois öljynporauslautoilta ja rakentamaan tuulimyllypuistoja. Likaisesta puhtaaseen työhön. Jo yllättävän pieni työvoiman siirto riittäisi, 2–4 prosenttia maailman työvoimasta.”

Verotusta vai rahanpainantaa?

Kun julkisen sektorin rooli kasvaa, tämä vaatii tietenkin rahoitusta. Kirjoittajaryhmä pohti kolmea vaihtoehtoa rahoitukselle.

Yksi vaihtoehto olisi nostaa veroja ja lisätä sääntelyä.

”Juuri näitä ihmiset vihaavat. Veroja ja regulaatiota.”

Randers epäileekin, etteivät tällaisia toimia ehdottavat poliitikot saa demokratioissa koskaan riittävästi ääniä päästäkseen toteuttamaan suunnitelmiaan.

”Tarvitaan siis poliittista tukea asioille. Jos likaisen työpaikan menettävää kompensoidaan ja tuetaan ja jos veronkorotukset kohdistuvat vain rikkaimmille, ehkä äänestäjät hyväksyvät ne.”

Toinen vaihtoehto olisi, että valtiot ottaisivat lisää lainarahaa toteuttaakseen muutoksen, mutta tätä vaihtoehtoa Randers ei pidä hyvänä, sillä lasku koituu lopulta köyhimpien ja tulevien sukupolvien maksettavaksi.

”Entä jos vain painaisimme lisää rahaa? Keskuspankit voisivat painaa pari prosenttia lisää rahaa ja merkitä rahat vihreään siirtymään”, Randers ehdottaa.

Hän kuitenkin muistuttaa, että nykylainsäädäntö ei mahdollista tätä. Lakien ja keskuspankkien roolin muuttaminen veisi kymmeniä vuosia.

”Maailmalla on siis edessään ongelma. Mutta ongelma, joka on ratkaistavissa. Jokainen meistä voi tukea hyvinvointivaltiota äänestämällä punavihreitä puolueita”, Randers summaa esityksensä lopuksi. Ja poistuu virnistellen lavalta.

Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti.

Kuvat: Elina Saarinen. Jorgen Randers puhui Helsus-tapahtumassa kasvun rajoista ja ihmiskunnan tulevaisuudesta.