Muovien erilliskeräys siivitti rakennus­jätteen lajittelua vantaalaisella kerrostalo­työmaalla. Samalla kävivät ilmi muovinkäytön vähentämisen esteet sekä ongelmat jatkojalostuksessa.

Suomen ensimmäinen muovitiekarttahanke asuntotuotannossa lähti liikkeelle kuin varkain oikeiden ihmisten ja organisaatioiden kohdatessa.

Yliarkkitehti Vesa Ijäs Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAsta tiedusteli vuokra-asuntoihin erikoistuneelta kiinteistösijoitusyhtiö Premicolta, olisiko heillä jotain annettavaa muovin vähentämiseen rakentamisessa. Asia päätyi hankejohtaja Markku Kainulaisen työpöydälle, ja hän ryhtyi tuumasta toimeen.

”Kirjoitin projektisuunnitelman, jossa hahmottelin ohjeistusta, kuinka muovin vähentäminen rakennustyömaalla tulisi tehdä.”

Tämän jälkeen Kainulainen alkoi etsiä rakennusliikettä, joka olisi kiinnostunut ottamaan hankkeesta käytännön vetovastuun. Lähtökohtana nimittäin oli, että pääurakoitsija suunnittelisi muovien keräyksen ja lajittelun työmaalla itse parhaaksi näkemällään tavalla. Lujatalo Oy:ltä ei tarvinnut kysyä kahta kertaa.

”Rakennuttajapäällikkö Rainer Nopan kanssa ryhdyimme kahdestaan rakentamaan projektia, aluksi vaatimattomin tavoittein.”

ARA, ympäristöministeriö ja Kuntarahoitus lähtivät mukaan kuultuaan, että pilottiprojekti oli käynnistymässä. Yhtäkkiä hankkeella oli takanaan paljon voimaa ja tekijöitä.

Toiveet ja todellisuus

Rakennusteollisuus on Suomessa merkittävä muovinkäyttäjä: sen osuus kaikesta käytetystä muovista on noin viidennes. Samaa suuruusluokkaa on muovin osuus rakennusjätteestä. Muovien erilliskeräys on kuitenkin ollut melko vähäistä.

Muovia käytetään tarvikkeiden suojaamiseen ja eristemateriaalina. Iso käyttökohde ovat erilaiset putket, kuten viemäri- ja ilmanvaihtoputket. Valtaosa työmaiden muovijätteistä on kertakäyttöistä pakkausmuovia.

”Muovijätettä ei ehkä kiloissa mitattuna tule paljon, mutta jos se pistetään kasaksi puristamatta, niin sehän on ison näköinen läjä kerros­talotyömaalla”, Lujatalon Noppa luonnehtii.

Asetus, joka velvoittaa keräämään erikseen rakentamisessa syntyvän muovijätteen, on ollut voimassa kohta kymmenen vuotta. Tavoitteeksi kirjattiin asetusta laadittaessa, että ainakin 70 painoprosenttia rakennus- ja purkujätteestä olisi tullut hyödyntää muuten kuin energiana vuoteen 2020 mennessä. Tänä päivänä keskimääräinen lajitteluaste työmailla jää kuitenkin 50-60 prosenttiin. Kierrätysaste on vielä pienempi, arviolta 35 %. Ero selittyy sillä, että iso osa puujätteestä päätyy energiakäyttöön.

Muovipihi Metsäkissa

Pilottihankkeessa tarkastelun fokus pidettiin tiukasti työmaassa: mitä rakennustyömaa voi tehdä muovin vähentämisen ja kierrättämisen hyväksi. Keskeisiksi keinoiksi nousivat erilliskeräyksen tehostaminen ja lajittelun laajentaminen. Rakennusjätteen lajitteluasteessa päätettiin tavoitella vähintään 70 prosenttia.

Vantaan Asolaan nousseen yhdeksänkerroksisen asuinvuokratalon työmaasuunnittelua edesauttoi tontin väljyys.

”Kun pääkaupunkiseudulla tehdään täydennysrakentamista, on usein haasteena, että tontit ovat pieniä. Asunto Oy Metsäkissan pihamaalle saimme helposti järjestettyä keräyspisteet eri jätelajikkeille”, Noppa kertoo.

Muovien ohella kerättiin erikseen pahvit, terästuotteet, betonia sisältävät tuotteet, kipsilevy- ja puujäte sekä kuormalavat. Jokaiseen kerrokseen sijoitettiin omat keräysastiansa.

Kalvomuovit pantiin puristimeen, styroksit suursäkkeihin. Rakentamisessa käytettyjen muovien määrät oli laskettu tarkoin, jotta hävikkiä syntyisi mahdollisimman vähän.

Työmaan jätehuollosta vastannut Lassila & Tikanoja Oyj järjesti lajittelusta perehdytyksen työntekijöille. Koska työntekijät vaihtuivat eri työvaiheissa, perehdyttämisen piti olla jatkuvaa. Ohjausta ja opastusta annettiin monella eri kielellä.

Nopan mukaan työmaaorganisaatio otti kunnianhimoisen lajittelutavoitteen hyvin vastaan ja oli motivoitunut sen toteuttamiseen. Lopputulos olikin erinomainen: lajitteluaste ylitti 75 prosenttia. Esimerkiksi kalvomuoveja saatiin talteen lähes 2 500 kiloa.

”Oli mahtavaa, että työmaa löysi oikean asenteen ja pystyi osoittamaan, että kustannukset eivät oikeastaan muuttuneet suuntaan eivätkä toiseen”, Kainulainen iloitsee.

Keräyslavojen lisääntymisen myötä kuljetuskustannukset kylläkin kasvoivat, mutta kalliin sekajätteen määrä vastaavasti väheni. Siten jätehuollon kokonaiskustannukset jäivät tavanomaiselle tasolle. Lajittelun tehostuminen kohensi työmaan siisteyttä, ja sitä kautta turvallisuus parani.

Jatkoa seuraa

Työmaan kierrätysasteeksi tuli 49 prosenttia. Tulos on huomattavasti parempi kuin työmailla keskimäärin.

Projektissa paljastui, että keräysmuovin uusiokäyttö ontuu pahasti.

”Suuri osa ansiokkaasti kerätystä ja lajitellusta muovista menikin polttoon eikä jatkojalostukseen, mikä tietenkin syö motivaatiota kerääjältä. Yhteiskunnalta tarvitaan lisää kannustimia uusiomuovituotteiden kehittämiseen, sillä muoviteollisuus ei yksin pysty haastetta ratkaisemaan”, Kainulainen katsoo.

Hyviksi havaitut lajittelutavoitteet ja -toimenpiteet otettiin Premicolla kuitenkin heti laajempaan käyttöön. Tänä päivänä joka ainoaan yhtiön tekemään asuntotuotantosopimukseen sisältyy Metsäkissa-projektissa luodun ohjeistuksen noudattaminen.

”Urakoitsija ei saa meiltä allekirjoitusta sopimukseen, jos ei sitoudu ohjeistukseen. Muutos tapahtuu vain vaatimalla.”

Lujatalokin on alkanut noudattaa uusia lajittelukäytäntöjä monissa kohteissaan. Rainer Noppa näkee pilottihankkeen toimineen ponnahduslautana muovin­käytön tarkastelun laajentamiselle työmaa-aitojen ulkopuolelle.

”On lähdetty selvittämään valmistajilta ja toimittajilta, missä muovia on ja mitä sille aiotaan tehdä. Onko korvaavia tuotteita, ja voitaisiinko käyttää enemmän kierrätettyä muovia?”

Kysymyksiin toivotaan vastauksia ympäristöministeriön seuraavalta asuinrakentamisen muovitiekarttahankkeelta, jota Premico ja Lujatalo parhaillaan toteuttavat Espoon Olarissa. Kakkoshankkeessa luonnostellaan rakennussuunnittelijoiden käyttöön valintataulukko, josta he voivat katsoa, mitä vaihtoehtoisia materiaaleja olisi käytettävissä. Rakennusliikkeen hankintahenkilöstölle laaditaan ohjeistus keinoista, joilla muovia vähennetään tilauksissa.

Kehitystarpeet näkyviksi

ARAn korkotuen ja kehittämisrahoituksen lisäksi pilottikohde sai Kuntarahoituksen vihreää rahoitusta, jolla on paljolti tuettu julkista asuntotuotantoa.

”Vihreän rahoituksen kautta pyrimme tuomaan esille edelläkävijöitä ja referenssihankkeita, jotka parhaimmillaan luovat uusia toimintatapoja ja yhteisiä käytänteitä koko toimialalle. Metsäkissa-projekti palveli tätä tarkoitusta erinomaisen hyvin”, senior asiantuntija Rami Erkkilä Kuntarahoituksesta perustelee.

Työmaan lajittelutuloksen parantaminen kustannuksia kasvattamatta on jo sinällään hieno saavutus, mutta ehkä sitäkin tärkeämpänä hän pitää sitä, että hankkeen myötä kirkastuivat kehitystarpeet ja pullonkaulat.

”Selväksi tuli, että tärkeätä muovin vähentämisessäkin on rakentamisprosessin huomiointi kokonaisuutena, ei yhden tietyn kohdan osaoptimointi. Välillä pitää kuitenkin osaoptimoida, jotta saa herätettyä kysymyksiä ja nostettua ongelmia esiin.”

Markku Kainulainen vakuuttaa Premicon pitävän kiinni uusista lajitteluvaatimuksista keräysmuovin hyödyntämisvaikeuksista huolimatta.

”Uskon, että ongelmaan löytyy ratkaisu, vaikka se ottaa oman aikansa. Me haluamme toimia valmiiksi oikein: keräämme muovin ja vähennämme sen määrää sekajätteessä.”

Rakennusjätteen lajitteluaste ylitti 75 prosenttia Asunto Oy Vantaan Metsäkissassa.

Lajittelu paransi työmaan turvallisuutta.

Mistä kierrätys kiikastaa?

Konsulttiyhtiö Verona Growthin laatimassa Metsäkissa-hankkeen loppuraportissa on selvitetty yleisellä tasolla rakennusmuovien kierrätysvaikeuksia haastattelujen ja aiempien tutkimusten pohjalta.

Suurin osa rakennusteollisuudessa syntyvästä muovijätteestä käytetään energiantuotantoon, vaikka ympäristönäkökulmasta kierrättäminen olisi parempi ratkaisu. Kiertoon menee alle 10 prosenttia rakennusmuoveista, mutta tilanteen odotetaan kohentuvan mekaanisen ja kemiallisen kierrätyksen kehittyessä.

Pakkausmuovien osalta kierrätysasteen nostoon olisi hyvät edellytykset jo nyt. Rakennusteollisuudessa pakkausmateriaaleilta vaadittavat standardit eivät ole yhtä tiukkoja kuin esimerkiksi elintarviketeollisuudessa. Toisaalta on monia käyttökohteita, joissa rakennustuotestandardit vaikeuttavat kierrätysmateriaalin käyttöä. Kaikki kirkkaat kalvomuovit pystytään jo kierrättämään, mutta värillisen kalvomuodin kierrätys on vielä lapsenkengissä. Monikerroskalvojen kierrätys on haasteellista.

Yksi kierrätystä suuresti hankaloittava tekijä on käytettyjen työmaamuovien likaisuus. Erityisen ongelmallisia kierrätyksen kannalta ovat muut kuin kalvomuovit: kovamuovit, putket ja PVC. Sekalaisen muovijätteen tunnistaminen ei ole aina helppoa. Myös muovien kemialliset ominaisuudet saattavat muodostua kierrätyksen esteeksi.

Muovijätteiden jäljitettävyydessä olisi paljon parannettavaa. Paperisten siirtoasiakirjojen ja pdf-tallenteiden tilalle tarvittaisiin sähköisiä dokumentteja, jotta jätedataa voitaisiin hyödyntää digitaalisissa jäteseurantajärjestelmissä.

Kierrätyksen hidasteita ovat myös tietämättömyys erilliskerätyn muovin hyödyntämismahdollisuuksista sekä väärät asenteet.

Hyvälaatuisenkin materiaalin kierrätettävyyttä uhkaavat painatukset, tarrat ja tarraliimat.

Korkeat kuljetuskustannukset ja kierrätysmuovista maksettava alhainen hinta lisäävät houkutusta edullisen neitseellisen muovin käyttöön.

Ratkaisukeinoja löytyy

Ratkaisuja kierrätyspulmiin on toki olemassa. Työmaiden ahtauteen vastataan keräysvälineitä kehittämällä. Lainsäätäjällä on mahdollisuus täsmentää rakennusjätteen lajitteluvaatimuksia, ja muovituotteiden valmistajat voitaisiin velvoittaa käyttämään kierrätysmateriaalia.

Muovien keräyskäytännöt tulisi liittää rakennuttajien ja urakoitsijoiden toiminnanohjausjärjestelmiin sekä työntekijöiden perehdytykseen. Tilausta olisikin käytännönläheiselle koulutusaineistolle, joka opastaisi, miten muovia kannattaa kerätä ja minne sen voi viedä.

Taloudellisena kierrätyskannustimena toimisivat esimerkiksi muovipakkausten tuottajien kierrätyskorvaukset. Energiakäytön ja kierrätyksen välisen kilpailutilanteen korjaamiseksi on väläytelty muovijätteen polttoon kohdistuvaa jäteveroa, joka ei kuitenkaan saisi vaarantaa jätevoimaloiden taloutta.

Teksti: Pekka Karppinen, Klanga/ Uusiouutiset-lehti.

Kuvat: Pekka Karppinen.