Uudet standardit linjaavat globaalisti, mitä tarkoittaa kiertotalous tai kiertotalouden mukainen bisnes

Vielä ehtii vaikuttaa siihen, millä tavalla kiertotalous pian määritellään. Asiantuntijaryhmät Suomessa ja kansainvälisesti valmistelevat parhaillaan kiertotalouden suurta standardipakettia.

Mitä tarkoittaa kiertotalous?

Tähän kysymykseen on ollut melkein yhtä monta vastausta kuin vastaajaakin. Pian asiaan on kuitenkin saavutettavissa maailmanlaajuinen yhteisymmärrys, sillä kansainvälinen standardointiorganisaatio ISO on laatimassa kiertotaloutta koskevaa ISO 59000 -standardisarjaa.

Kiertotalouden määrittäminen ei ole yhden tai kahden tahon projekti, sillä työssä on ollut mukana edustajia peräti 76 maasta. Lisäksi seurantaa on tehnyt 20 maata.

Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n kiertotalous-asiantuntijaryhmä on mukana työssä.

Standardeista ensimmäiset ehdotukset jo kommentoitavana

Suuri osa kiertotalousstandardeista on tarkoitus julkaista alkuvuodesta 2024. Valmistelu on pitkällä.

Kiertotalouden terminologiaa, periaatteita ja ohjeita koskevan standardin 59004 ehdotus on nyt kommentoitavana SFS:n lausuntopalvelussa. Kuka tahansa voi kommentoida sen sisältöjä.

Samoin lausunnoilla ovat standardiehdotus 59010, joka antaa ohjeita liiketoimintamallien ja arvoverkostojen siirtymässä kiertotalouteen, sekä ehdotus kiertotalouden mittareista, arvioinnista ja seurannasta (59020).

Lausuntoja voi antaa vielä 8. kesäkuuta saakka.

”Kansainvälisellä standardisoinnilla pyritään harmonisoimaan ymmärrystämme kiertotaloudesta ja tukemaan sen toteutumista. Kannustan kiinnostuneita osallistumaan kommentointiin. Nyt on hyvä tilaisuus vaikuttaa!” kehottaa Motiva Oy:n johtava asiantuntija Paula Eskola. Hän puhui SFS:n ja Kiertotalous-Suomen järjestämässä kiertotalousstandardeja koskevassa seminaarissa toukokuun alussa.

Termeille määritelmät

Kotimaisen kiertotalouden standardisointiryhmän sihteerinä toimiva Sari Sahlberg SFS:stä kertoo, että terminologiaa, periaatteita ja ohjeita antava standardi 59004 on koko standardisointityön kulmakivi. Siihen tulevat viittaamaan kaikki muut kiertotalouden standardit.

Standardi määrittää, mitä kiertotalous on, kuvaa kiertotalouden tavoitteet ja toimenpiteet sekä tarjoaa opastusta kiertotalouden toteuttamiseen kaikille organisaatioille koosta, toimialasta ja sijainnista riippumatta.

Kuinka standardiehdotus sitten määrittelee, mitä kiertotalous tarkoittaa?

”Kiertotalous on talousmalli, jossa kokonaisvaltaisesti ylläpidetään resurssit kierrossa ottamalla talteen, säilyttämällä taikka lisäämällä niiden arvoa edistäen samalla kestävää kehitystä”, Sahlberg toteaa.

Käännös on Sahlbergin oma, sillä kaikkia termejä tai määritelmiä ei vielä ole suomennettu. Käännöstyö tullaan tekemään mahdollisimman nopeasti heti, kun standardit on julkaistu.

Esimerkiksi englannin sanoille circular tai circularity ei vielä ole nasevaa suomennosta. Puhutaan vähän kankeasti kiertotalouden mukaisuudesta.

Kuusi periaatetta

Organisaatiot voivat soveltaa toiminnassaan kuutta kiertotalouden periaatetta.

Systeeminen ajattelu on yksi periaatteista. Se tarkoittaa, että organisaatio arvioi toimintansa ympäristöllistä, taloudellista ja sosiaalista vaikuttavuutta kokonaisvaltaisesti, pitkällä tähtäimellä ja elinkaaritarkastelun avulla.

Kiertotalouden muita periaatteita ovat arvonluonti resurssitehokkailla ratkaisuilla, arvon jakaminen, resurssien saatavuudesta huolehtiminen, resurssien jäljitettävyys arvoketjuissa sekä ekosysteemien kestävyyden eli luonnon monimuotoisuuden suojelu ja palauttaminen.

Standardi esittelee laajan joukon toimia, joilla organisaatio voi edistää kiertotaloutta. Tällaisia ovat esimerkiksi lisäarvoa luova toiminta kuten kiertotaloudellinen suunnittelu ja hankinta, prosessien optimointi ja teolliset symbioosit.

Arvon säilyttämistä edistävät uudelleenkäyttö, mukauttaminen, kunnossapito, korjaus ja jakaminen. Arvon talteenottoa puolestaan edistävät kunnostus, kierrätys sekä materiaalin ja energian talteenotto.

Menetettyjä arvoja palauttavat muun muassa maaperän viljavuuden parantaminen ja veden puhdistus. Kiertotalouteen siirtymistä tukevat myös koulutus, tutkimus, innovaatiot, käyttäytymismallien muutokset, yhteistyö, politiikka ja rahoitus.

Liiketoimintaa arvioimaan

UPM:n vastuullisuustiimissä toimiva ympäristöpäällikkö Taru Päiväläinen kertoi seminaarissa liiketoimintamalleja ja arvoverkostoja koskevasta standardiehdotuksesta.

”Standardiehdotuksen tarkoituksena on ohjeistaa organisaatioita muuntamaan liiketoimintamallejaan ja arvoverkostojaan lineaarisesta taloudesta kiertotalouteen, koska on nähty, että kiertotaloussiirtymän toteutus voi olla haastavaa ilman organisaatioiden liiketoimintamallien ja arvoverkostojen uudelleenjärjestelyä”, hän kommentoi.

Yritys voi arvioida liiketoimintamallin osa-alueita – eli arvolupausta, keskeisiä toimintoja, resursseja, asiakassegmenttejä ja -suhteita, toimituskanavia, kustannuksia, tulovirtoja ja keskeisiä yhteistyökumppaneita – kiertotalousperiaatteiden näkökulmasta. Näin organisaatio voi tunnistaa merkittävimmät parannuskohteet ja -mahdollisuudet ja määrittää muutosalueet ja tavoitteet.

Tarkastelu laajennetaan arvoketjuun ja arvoverkostoon.

”Arvoverkosto voi olla laajuudeltaan loputon, joten on tärkeä rajata haluttu muutosalue organisaation kunnianhimon ja vaikutusmahdollisuuksien mukaan”, Päiväläinen huomauttaa.

Käyttöaika huomioon

AFRYn johtaja Tiina Pajula on ollut mukana mittareita ja seurantamenetelmiä pohtivassa seuranta- ja arviointistandardityöryhmässä.

Seuranta- ja arviointistandardista 59020 tehdyn ehdotuksen mukaan circularity-indikaattoreita eli kiertotalouden toteutumista mittaavia mittareita tulisi täydentää muilla mittareilla ja menetelmillä, jotta kiertotaloutta lisäävien toimenpiteiden vaikuttavuus voidaan arvioida.

Tyypillisin täydentävä menetelmä on elinkaariarviointi (LCA). Täydentävillä menetelmillä varmistetaan, että kiertotalousratkaisu edistää kestävää kehitystä.

Arvioinnin ytimessä on tarkastella sisään ja ulos tulevia resurssivirtoja. Organisaatio voi mitata esimerkiksi sitä, kuinka suuri osuus raaka-aineiden kokonaiskäytöstä on uudelleenkäytettyä, kierrätettyä tai uusiutuvaa. Entä kuinka kauan materiaalit pysyvät käytössä ja mikä on niiden elinkaari?

”Standardiehdotuksessa on oma osuutensa systeemin rajauksen määrittelyyn. Se on monimutkainen alue, koska resursseja menee sisään ja ulos arvioitavasta systeemistä”, Pajula huomauttaa ja jatkaa:

”Tällä hetkellä on vaikeaa saada tietoa, mikä osuus sisään tulevasta materiaalista on jo kierrätettyä.”

Tuotetiedot pakettiin

Tuotteen elinkaaren vaiheiden kannalta olennaisten tietojen olisi hyvä kulkea tuotteen, sen osan ja materiaalin mukana.

Tätä tarkoitusta palvelemaan ISO kehittää standardia yritysten väliseen kiertotalouteen liittyvästä informaatiosta, raportoinnista ja tiedonvaihdosta. Puhutaan tuotteen kiertotaloustietolomakkeesta eli niin kutsutusta PCDS:stä (Product Circularity Data Sheet). Se perustuu standardin pohjalta kunkin sektorin julkaisemaan mallipohjaan.

”Aina kun tuote, osa tai raaka-aine vaihtaa omistajaa, PCDS:n mukainen tietopaketti siirtyy ostajalle. Tämä on tarkoitettu yritysten väliseen tiedonvaihtoon, ei kuluttajille”, Borealiksen jatkuvan parantamisen päällikkö Sanna Martin sanoo.

PCDS-dokumentin vaatimukset olisivat sektorikohtaisia.

Myös EU kaavailee vastaavaa digitaalista tuotepassia. Komissio pyrkii huomioimaan ISOn työn omissa tuotepassisuunnitelmissaan.

”PCDS-ehdotus ei vielä suoraan viittaa EU:n tuotepassiin, koska ISO-standardi on globaali”, Martin sanoo.

Martinin mukaan olisi ideaalista, että nämä täydentäisivät toisiaan, PCSD yritysten välisenä tiedonvaihtona ja digitaalinen tuotepassi myös kuluttajien käytössä.

Tämän vuoden loppupuolella lausuntovaiheeseen on tulossa myös uusiomateriaalien hyödyntämistä, kestävyyttä ja jäljitettävyyttä koskeva standardi, mutta sen valmistelu on vielä kesken.

Organisaatioiden käyttöön

Kiertotalouden yhtenäisiä määritelmiä tai harmonisoituja arviointimenetelmiä ei ole ollut helppoa laatia. Standardointityö on ollut hidasta ja vaikeaa. Nyt aletaan olla loppusuoralla.

Kiertotalouden standardeille on jo kysyntää.

”Kun katsoo yrityksille tulossa olevia vastuullisuusraportointivelvoitteita, ISOn ja CEN:n standardisointityöllä yhtenäistettyjen arviointi- ja testausmenetelmien merkitys todellakin kasvaa. Niillä omalta osaltaan parannetaan ja varmistetaan tuotetun tiedon vertailukelpoisuutta ja yhtä lailla läpinäkyvyyttä”, totesi Rakennusteollisuus RT ry:n ympäristö- ja energiajohtaja Pekka Vuorinen SFS:n ja Kiertotalous-Suomen seminaarissa.

Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Sari Tasa muistuttaa, että kestävyysraportointi edistää yrityksen riskikyvykkyyttä.

”Standardit ovat globaaleja ankkureita puhtaan siirtymän toteuttamiseen.”

Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Heikki Sorasahi näkee, että kiertotalouden standardit ovat viemässä kehitystä samaan suuntaan kuin EU:n kiertotalouden toimintaohjelma.

”On todella hyvä, että virallistetaan, mitä kiertotalous tarkoittaa. Meille tulee yhteinen ymmärrys määritelmistä, seurannasta ja arvioinnista sekä kiertotalouden mukaisesta liiketoiminnasta. Standardien ansiosta yhä laajemmalla yritysjoukolla on jatkossa entistä matalampi kynnys kehittää liiketoimintaansa kiertotalouden mukaiseksi”, Sorasahi näkee.