Uuden muovitalouden rakentamisella on kiire

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

25.9.2018

 

Monissa käyttökohteissa muovi on erinomainen materiaali, mutta ongelmana on, että systeemi on rikki. Muovijätettä ei saada tehokkaasti kerättyä ja hyödynnettyä, ja kertakäyttökulutus on liian kiivasta. Tämän vuoksi systeemi ei toimi resurssitehokkaasti ja siitä pääsee vuotamaan muovijätettä, mikä pilaa ympäristöä.

EU:n Komissio julkaisi vuoden alussa muovistrategian ja Suomessa valmistuu syksyn aikana ympäristöministeriön alaisuudessa valmisteltu kansallinen muovitiekartta. Muovipäästöjen minimointi, öljyä korvaavien raaka-aineiden käytön lisääminen ja muovin saaminen paremmin kiertoon muodostavat muovistrategian ytimen.

Näiden tavoitteiden toteuttamisessa kemialla on keskeinen rooli, koska sen avulla voidaan ymmärtää materiaalien rakenteita, rakenteen vaikutusta aineen ominaisuuksiin sekä se miten materiaaleja osasistaan rakennetaan ja puretaan. On panostettava niin biopohjaisten innovaatioiden vauhdittamisen kuin tuotteiden ekosuunnitteluun ja muovien kierrätykseen liittyvien teknologioiden kehittämiseen.

Tällä hetkellä Euroopassa noin kolmannes jätemuoveista kierrätetään, noin kolmannes päätyy energiakäyttöön ja loput kaatopaikalle tai roskana luontoon. Suurin osa jätemuovin kierrätystä on mekaanista kierrätystä, jossa muovijäte lajitellaan, pestään, murskataan, sulatetaan uudelleen ja prosessoidaan uusiomuovirakeiksi. Rakeista valmistetaan esimerkiksi kukkaruukkuja tai muovikasseja. Muita reittejä muovien kierrättämiseen ovat kemialliset menetelmät, kuten kaasutus, nesteytys ja liuottimien käyttö, sekä bioteknologiset menetelmät. Kemiallisten reittien osuus kierrätyksestä on alle kaksi prosenttia, mutta paljon kehitystyötä on käynnissä.  Kemiallisen kierrätyksen lopputuotteena ei saada suoraan uusiomuovia vaan yleensä polttoaineita tai kemikaaleja.

Viime kesänä osallistuin Yhdysvalloissa konferenssiin, jonka teemana olivat muovien kierrätys ja  biopohjaiset raaka-aineet. Saman tyyppiset asiat kuin Euroopassa ovat valtameren toisellakin puolella kehityksen kohteina, mutta erona on, että siellä sääntelyn ohjaava vaikutus on pieni; asiat etenevät tai ovat etenemättä pääosin yritysvetoisesti. Monet tunnetut brändit, kuten M&S, Mars, CocaCola, Nestlé ja Unilever ovat jo tehneet merkittäviä lupauksia esimerkiksi kierrätysraaka-aineen ja/tai biopohjaisten raaka-aineiden käytön lisäämisestä muovipakkauksissa.

Konferenssin jälkeen pohdin paljon, mikä olisi nopein tapa uuden muovitalouden rakentamiseksi. Pohdintojeni tulos kiteytyy sanaan yhteistyö. Jotta muovi saadaan paremmin kiertoon, niin muovijätteen  keräyksen, jatkojalostuksen kuin jalostuksen tuotteiden markkinoiden on toimittava ja pelattava yhteen. Avainasemassa on toimivien arvoketjujen rakentaminen. Muovijätteen eri prosessointiteknologiat eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan päinvastoin täydentävät toisiaan.  Erilaiselle muovijätteelle erilainen kierrätysreitti voi olla se ekologisin. Kierrätyksen kehitys ei yksin riitä, vaan osassa nykyisistä käyttökohteissaan perinteinen muovi olisi hyvä korvata uusilla biopohjaisilla materiaaleilla. Myös tarvitaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä, jotta kehitys lähtee lentoon.  Esimerkiksi julkisen t&k&i -rahoituksen avulla voidaan luoda alkusysäys uusille ratkaisuille, ja sääntelyn avulla muun muassa kannustaa kierrätykseen ja vauhdittaa jätteen jalostuksesta syntyvien tuotteiden markkinoita suosimalla niitä julkisissa hankinnoissa. Pitkällä aikavälillä, kun toimijat ovat hitsautuneet yhteen ja kierrätysraaka-aineen laatu ja markkinat kehittyneet, kiertotalouden liiketoiminta vakiintuu ja kannustimien merkitys vähenee. Ne yritykset, jotka uskaltavat olla edelläkävijöitä, rakentavat kestävää tulevaisuutta, ja saavat samalla itselleen hyvän pelipaikan.

On arvioitu, että maailmassa 1950-luvulta tähän päivään tuotettu muovimäärä vastaa massaltaan yli 800 tuhatta Eiffel-tornia. Uuden muovitalouden rakentamisella on jo kiire, jotta maapallomme toiminta ei häiriinny ja luonnonvarat riittäisivät kasvavalle ihmiskunnalle. Muoviin liittyy haasteita kaikkialla, mutta eri puolella maailmaa kärki on erilainen. Osa kehittyvistä maista tarvitsee pikaisesti apua perusjätehuoltonsa kuntoon laittamisessa, kun taas vaikkapa Pohjoismaissa keskitytään esimerkiksi mikromuovipäästöjen ja kertakäyttökulutuksen vähentämiseen sekä muovin materiaalikierrätyksen kasvattamiseen. Ilmastosopimusten tapaan kansainvälisillä sopimuksilla tulisi asettaa yhteisiä tavoitteita ja vauhdittaa parhaiden käytäntöjen jakamista.

Jokaisen panosta tarvitaan. Viime kädessä meillä kaikilla kuluttajina ja äänestäjinä on yllättävän iso vaikutus siihen, mihin suuntaan maailma kehittyy.

Maija Pohjakallio

twitter: @maijapohjakalli

 

Kuva: Leena Joutsen. Maija Pohjakallio vetää VTT:ssa tutkimustiimiä materiaalien prosessointi ja kiertotalouden ratkaisut.

 

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin