Suomen kiertotalouden edelläkävijämaineelle on vain osittain katetta – Miksi kierrätys ei kohene?

Elina Saarinen
Facebooktwitterlinkedin

Suomi paistattelee maailmalla kiertotalouden edelläkävijän maineessa. Tilastokeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tuoreet tilastot ja mittarit paljastavat, että maineelle on katetta vain osittain.

Suomi loistaa kyllä kiertotalousalan koulutustarjonnassa. Kiertotaloutta voi opiskella kaikilla opintoasteilla peruskoulusta korkeakouluun. Ympäristö­kasvatus on myös päiväkotien ohjelmassa. Moni viisivuotias osaa lajitella kierrätys­kelpoiset jätteet vanhempiaan paremmin.

Lajittelussa ja kierrätyksessä Suomi tosiaan kompuroi. Tuoreessa yhdyskunta­jätetilastossa kierrätys oli romahtanut reilusti alle 40 prosenttiin. Meidän olisi valtiona pakko nostaa kierrätystä nopeasti, tai saatamme joutua EU:n rikkomusmenettelyyn.

Kun kierrätys ei suju, emme pysty kovin tehokkaasti korvaamaan neitseellisiä raaka-aineita jätteistä jalostetuilla uusiomateriaaleilla. Suomen kiertotalousaste onkin eurooppalaisessa vertailussa hävettävän huono.

Polttoon ohjautuu kierrätyskelpoista

On vaikea osoittaa yhtä selvää syytä kierrätyksen laahaamiseen. Vaikeaa on myös keksiä yksinkertaista keinoa sen parantamiseen.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että jätettä syntyy liian paljon. Vaikka laki sen kieltää, polttoon ohjautuu nyt jätettä, joka kelpaisi kierrätykseen. Se pitäisi saada talteen puhtaana ja erilliskerättynä, jotta sen todella pystyisi kierrättämään. Syntypaikkalajittelua pitäisi tehostaa. Tarvittaisiin myös lisää markkinaimua uusiomateriaaleille.

Tehdäänkö taikoja?

Keinoista vain ei ole yksimielisyyttä. Joidenkin mielestä lajittelusta pitäisi tehdä houkuttelevaa hinnoittelemalla sekajäte paljon hyötyjätteitä kalliimmaksi. Jotkut taas pelkäävät, että se johtaa jätteen dumppaukseen tai siihen, että jokaisessa jäteastiassa on lopulta sekajätettä. Yhä on erimielisyyttä ylipäätään siitä, kuka saa tai kenen pitäisi kerätä mitäkin jätteitä.

Yhdet kannattavat jätteenpolttoveroa, toiset vastustavat. Kolmannet vannovat älyteknologian nimeen, ottaisivat käyttöön syväkeräysastiat ja asentaisivat jäteastioihin täyttymisasteanturit, puristimet, vaa’at ja tunnistautumislukot. Neljäs lisäisi neuvontaa.

Olisi hienoa voida julistaa, että tehkäämme näin, tällä ongelma ratkeaa. Mutta mitä syvemmin perehtyy jätehuoltojärjestelmän monimutkaiseen toimintaan ja eri toimijoiden vastuukudelmiin, sen selvemmin huomaa, ettei yhtä taikakeinoa oikein löydy. On ehkä monia pieniä konsteja, jotka hitaasti vaikuttavat yhdessä oikeaan suuntaan.

Tai sitten täytyisi tehdä totaalinen rysäys, purkaa koko yhdyskuntarakenne ja kasata se alusta kiertotalouden ehdoin.

Kaikki muutokset vievät aikansa. Mutta tehtävässä alkaa olla kiire.

Euroopan komissiosta on keväällä odotettavissa nippu suosituksia siitä, mitä suomalaisessa jätehuollossa olisi tehtävä, jotta kierrätys lähtisi nousuun. Miltähän Suomen jätehuolto näyttää etäisyyden päästä, Brysselistä käsin? Onko siellä tietoa, miten temppu tehdään?

Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti

Kuva: Tero Pajukallio.

Kirjoitus on julkaistu kiertotalouden erikoislehti Uusiouutisten numerossa 1/23 pääkirjoituksena.

Facebooktwitterlinkedin