Maarakentamisen hiilijalanjälki voisi pienentyä jopa 90 prosenttia kuutiometriltä, jos rakentamisessa hyödynnettäisiin ylijäämämaita, arvioi Gaia Consultingin selvitys.

Nykyisin Suomessa läjitetään maankaatopaikoille jopa 16 miljoonaa tonnia savi- ja sulfidimaita, jotka kaivetaan pois rakentamisen tieltä.

Savi- ja sulfidimaita olisi kuitenkin mahdollista stabiloida muotoon, jossa niistä tulisi rakennuskelpoista materiaalia maapohjan ja infran rakentamiseen.

Stabilointi voitaisiin toteuttaa muun muassa teollisuudesta ja polttolaitoksista syntyvillä jäte- ja sivuvirroilla. Uusiosideaineena voitaisiin käyttää tuhkia, kuonia ja kipsijätettä, jota syntyy teollisuudessa miljoonia tonneja vuosittain.

Menetelmä vähentäisi maa-ainesten kuljettamista ja kiviainesten louhintaa sekä tuottaisi merkittäviä ilmastohyötyjä. Samalla maankaatopaikkojen tarve pienenisi ja ekosysteemejä säästyisi.

”Turussa on kokeiltu tällaista stabilointia ja tulokset olivat hyviä. Ei tuotettu vain ilmastohyötyjä, vaan puhtaita euroja: Stabiloinnilla saavutettiin 7–10 miljoonan euron säästöt”, kiteyttää Gaia Consulting Oy:n Antti Pitkämäki.

Betoniin masuunikuonaa

Kahdeksan prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä syntyy betonin ja sementin valmistamisesta. Terästeollisuuden kuonalla pystyttäisiin korvaamaan sementtiä, jolloin betonin valmistuksen hiilijalanjälki pienenisi jopa 90 prosenttia.

Masuunikuona kelpaa jalostettuna ja tuotteistettuna hyvin betonin valmistukseen seosaineeksi: betonista jopa 10–90 prosenttia voi olla tätä uusioraaka-ainetta.

”Masuunikuonan hyödyntäminen betonin valmistuksessa on erittäin merkittävä tapa vähentää päästöjä. Se tuo myös taloudellisia hyötyjä: Kun teollisuuden sivuvirrasta tehdään hyödynnettävä tuote, sen arvo nousee huomattavasti. Tämä on kiertotalouden ydintä”, Pitkämäki sanoo.

Pelkästään Suomen kahden merkittävän terästehtaan toiminnoista syntyy vuosittain 1,5 miljoonaa tonnia erilaisia kuonia, josta ainakin miljoona tonnia voitaisiin hyödyntää, Gaia laskee. Mutta ei millä tahansa tavalla, sillä hyödyntämistavoissakin on eroa ilmaston kannalta:

”Masuunikuonaa kannattaisi ohjata nimenomaan betoniin. Nykyisin kuonaa ohjataan myös maa- ja tierakentamiseen sekä korvaamaan kalkkia lannoitteissa, mutta näissä käytöissä ilmastovaikutukset eivät ole yhtä hyvät kuin betonin valmistuksessa”, Pitkämäki huomauttaa.

Maarakentamisessa kannattaisikin hyödyntää sellaisia teollisuuden kuonia, jotka eivät sovellu betonin valmistukseen.

Kun kuonia käytetään maa- ja tierakentamisessa, ilmastohyötyjä tulee logistiikasta ja neitseellisen kiviaineksen säästymisen kautta. Kuonilla voidaan vähentää jopa 50 prosenttia neitseellisen kiviaineksen tarvetta.

Tämä edellyttää kuonien tuotteistamista. Osa masuunikuonista onkin jo pitkälle tuotteistettu. On myös kehitettävä varastointia ja logistiikkaa.

Tuhkat lannoitteeksi

Suuri päästövähennyspotentiaali piilee myös biomassan polton tuhkissa. Puun polton tuhkia syntyy paperi- ja metsäteollisuudessa noin 0,6 miljoonaa tonnia vuosittain. Luonnonvarakeskus selvitti, että puutuhkaa voisi hyödyntää kuusi kertaa nykyistä enemmän metsälannoitteena.

Puuperäisten tuhkien ilmastohyödyt ovat metsälannoitekäytössä todella merkittävät. Laskelmien mukaan Suomessa voisi sitoutua 37 500 tonnia hiilidioksidia nykyistä enemmän metsän hiilinieluihin, jos biomassan polton tuhkat saataisiin ohjattua biotalouden raaka-aineeksi. Päästövähenemä vastaa 18 000 henkilöauton vuotuisia päästöjä.

Metsälannoite lisäisi metsien kasvua ja hiilen sidontaa ja toimisi vaihtoehtona nykyisille menetelmille kuten kunnostusojituksille. Metsien kasvusta syntyisi myös euromääräistä lisätuottoa.

”Jotta tuhkat ohjautuisivat biotalouteen, pitäisi kehittää materiaalien varastointia ja tehdä yhteistyötä metsänhoitajien kanssa. Tarvitaan standardityötä, jotta lannoitteiden raja-arvot saadaan sopiviksi."

Suurimmat ilmastohyödyt?

Myös jätteen ja kivihiilen polttamisessa syntyy tuhkia, mutta lannoitekäyttöä vaikeuttavat niiden sisältämät raskasmetallit. Niille parempi kohde voisikin olla kierrätys maarakentamiseen tai sementtiin.

”Näitä tuhkia hyödynnetään esimerkiksi kaatopaikkarakenteissa. Tuhkat voitaisiin käsitellä kelpaamaan maa- ja tierakentamiseen, mikä olisi ilmaston kannalta kaatopaikkoja parempi käyttökohde”, Pitkämäki pohtii.

Paperiteollisuus on hyödyntänyt puutuhkaa myös nestemäisten jätteidensä stabiloinnissa ja sidosaineena.

”Stabilointikäyttöön voisi ohjata vähempiarvoisia tuhkia, jotta arvokas puutuhka saadaan ilmaston kannalta parhaaseen lannoitekäyttöön.”

”Jäävuoren huippu”

Gaia tarkasteli selvityksessään näitä kolmea sivuvirtaa, mutta Pitkämäen mukaan ohjausryhmä tunnisti lukuisia muitakin sivuvirtoja, jotka olisivat hyödynnettävissä nykyistä tehokkaammin.

”Esimerkiksi maataloudesta, rakentamisesta ja prosessiteollisuudesta löytyy paljon mielenkiintoisia virtoja, joita kannattaisi selvittää tarkemmin. Nämä nyt tutkitut virrat ovat vain jäävuoren huippu.”

YTP ry:n toimitusjohtaja Otto Lehtipuun mukaan Gaian selvitys osoittaa, että teollisuus- ja rakennusjätteiden hyödyntämisellä voitaisiin saavuttaa monenlaista hyötyä: ”Ilmasto hyötyy myös välillisesti, kun kierrätysmateriaaleilla korvataan neitseellisiä materiaaleja. Kaupunkirakenteessakin tulee yhteiskunnallista hyötyä, kun sivuvirrat saadaan parempaan hyötykäyttöön.”

YTP:n mukaan on sujuvoitettava lupamenettelyjä, jotta materiaalit saadaan hyödynnettyä oikea-aikaisesti.

”Lupamenettelyjen pitkä kesto on ongelma hankkeen sujuvuuden kannalta. Toimijoiden pitää ennakoida ja saada hanke ajoissa vireille. Olennaista olisi luoda kannustimia jätteiden ja sivuvirtojen hyödyntämiseen, koska läjittäminen on vielä yleistä.”

Lehtipuu pitää julkisia hankintoja erinomaisena työkaluna lisätä sivuvirtojen ja jätteiden hyötykäyttöä.