Pääkaupunkiseudun Smart & Clean -säätiö on käynnistänyt työn, joka tähtää merkittäviin ilmastovaikutuksiin. Kyse ei ole yksittäisistä projekteista, pilottikokeiluista tai edes hankkeesta, vaan säätiö sitouttaa laajan joukon toimijoita vaikuttavaan keinoon, jolla ilmastopäästöt saadaan radikaalisti vähenemään. Tuo keino on muovijätteiden kierrätys.

Tavoitteena on ohjata materiaalikierrätykseen vähintään 60 prosenttia pääkaupunkiseudulla käytössä olevasta muovista.

”Onnistuminen saisi laskelmien perusteella aikaan 336 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästövähenemät joka vuosi. Se vastaa noin 80 000 pääkaupunkilaisen henkilökohtaisia päästöjä”, sanoo Smart & Clean -säätiön johtava asiantuntija Jaana Pelkonen.

Miksi säätiö valitsi juuri muovien kierrätyksen keinoksi tuottaa ilmastoratkaisuja, joilla päästäisiin enintään 1,5 astetta lämpenevään maailmaan?

”Tajusimme, että pienimuotoiset projektit eivät ole se tapa, jolla ilmastoratkaisuja luodaan kaupunkiympäristöön. On tartuttava isompiin kokonaisuuksiin ja luotava systeemistä, pysyvää muutosta”, Pelkonen taustoittaa.

Keskusteluissa nousi esiin muovin kierrätys. Jos vähennetään neitseellisen muovin käyttöä, vähennetään samalla sekä kuluttamisen päästöjä että toisaalta polttoon ajautuvasta muovista johtuvia päästöjä. Kun materiaalit pidetään kierrossa mahdollisimman pitkään, synnytetään alueellisia ja rakenteellisia muutoksia, jotka vähentävät toimialojen päästöjä.

Säätiö on saanut kumppanikseen ydinkumppanit, jotka ovat sitoutuneita tekemään vaikuttavia toimenpiteitä: Helsingin ja Espoon kaupungit, HSY, VTT, Fortum, Lassila & Tikan­oja ja Siemens. Toimenpiteiden toteuttamisessa on mukana tätä paljon laajempi ekosysteemi, johon kuuluvat myös kaupunkilaiset itse. Työhön linkittyvät myös tutkimuslaitokset ja korkeakoulut. Työ on osa kansallisen muovitiekartan toteuttamista.

Kuusi prosenttia muovista kiertää

Ensimmäiseksi säätiö kartoitti, kuinka paljon pääkaupunkiseudulla nykyisin kierrätetään muovijätettä. Säätiö selvitti pakkausmuovien, kovamuovien ja rakennusmuovien määriä. Vaikka tietoa oli huonosti saatavilla, syntyi karu kokonaiskuva:

”Pääkaupunkiseudulla ainoastaan kuusi prosenttia muovista kiertää materiaaliksi. Loppu menee sekajätteen seassa tai muiden virtojen mukana polttoon”, Pelkonen summaa.

Laskelma perustuu siihen, että pääkaupunkiseudulla on vuosittain käytössä noin 174 000 tonnia muovia. Siitä käyttöön jää noin 51 000 tonnia. Tämä määrä siis sitoutuu esimerkiksi käytössä oleviin tavaroihin, huonekaluihin ja rakennuksiin.

Jätteeksi ajautuu 123 000 tonnia. Osa erilliskerätään, mutta suuri osa jää sekajätteeksi. Kerätystä materiaalikierrätykseen menee vain noin 10 000 tonnia.

Luvuissa on huomioitu sekä HSY:n keräämä yhdyskuntajäte, että palvelusektoreiden, rakentamisen ja teollisuuden erilliskerätty muovijäte.

Yli 100 000 tonnia kerättävä

Jos muovista pitäisi saada tavoitteen mukaisesti 60 prosenttia kierrätykseen, on muovijätettä kerättävä talteen ja ohjattava kierrätykseen valtavasti nykyistä enemmän:

”Karkean arvion mukaan tavoite on, että vuoteen 2035 mennessä pääkaupunkiseudulta kerättäisiin talteen materiaalikierrätystä varten 50 000 tonnia pakkausmuovia, 45 000 tonnia kovamuovia ja 10 000 tonnia rakennusmuovia.”

Keräysmäärät ovat näin isoja, koska kaikkea kerättyä ei pysty käyttämään kierrätysmateriaalina. Osa menee kierrätysprosesseissa väistämättä hävikiksi eli polttoon.

Kierrätysmuoville kysyntää

Miten tavoitteeseen voisi päästä? Pelkosen mukaan ratkaisu ei liity lajitteluun, teknologiaan tai regulaatioon, vaan kaikkeen yhdessä. Myös uusiotuotteiden markkinoiden pitää kehittyä ja kierrätysmuoveille on oltava kysyntää. Julkisen sektorin hankintamenettelyt voisivat lisätä tätä kysyntää.

”Emme halua demonisoida muovia materiaalina, vaan haluamme muuttaa muovien kertakäyttöisyyden. Jos materiaalin arvo kiertäisi, se loisi liiketoimintapohjaa kierrättäjälle.”

Pelkonen muistuttaa, että päästövähenemien lisäksi saatavilla on myös työllisyysvaikutuksia:

”Nykytila on se, että ostamme massoittain uutta neitseellistä muovimateriaalia ulkomailta joka vuosi. Heitämme sen pois ja poltamme, ja sitten taas ostamme uutta. Muovin pitämisellä kierrossa Suomessa on paljon lisäarvoa verrattuna nykytilaan.”

Erilliskeräyksen nelinkertaistuttava

Säätiön tavoitteena on vaikuttava työ. Ydintoimijat ovat tunnistaneet kolme keskeistä, vaikuttavinta toimenpidettä, joilla tavoite onnistuu.

Ensimmäinen niistä on muovijätteen kierrätyskapasiteetin kasvattaminen Suomessa. Pelkosen mukaan Suomeen tarvitaan uusia kierrätyslaitoksia. Lisäkapasiteettia tarvitaan noin 60 000 tonnia.

Jotta laitoksiin saadaan materiaalivirtaa, muovia on erilliskerättävä vielä nykyistä paljon tehokkaammin.

”Muovijätettä erilliskerätään pääkaupunkiseudulla nyt noin 10 000 tonnia. Määrän pitäisi nousta nelin- viisinkertaiseksi eli 40 000–50 000 tonniin.”

30 000 tonnia tuotteisiin

Toinen vaikuttava toimenpide on lisätä uusiomuovien kysyntää infra­rakentamisen ja kuluttajasektorin tuotteissa. Tämä oli Pelkosen mukaan tärkeä oivallus:

”Keräystä ei kannata kasvattaa, jos ei ole paikkaa, johon muovi viedään prosessoitavaksi. Eikä uusiomuovia kannata prosessoida, jos ei joku osta sitä uusiotuotteisiin.”

Pelkosen mukaan uusiotuotemarkkinoille pitäisi ohjautua vähintään 30 000 tonnia uusiomuovia ja sille pitää luoda kysyntä.

”Pohdimme parhaillaan, mitä nämä tuotteet olisivat.”

Aalto yliopiston avoimessa yliopistossa on käynnistymässä opiskelijahaaste, jossa mietitään, mitä kauppa voisi tehdä, jotta kierrätystuotteista tehtäisiin kuluttajalle näkyvämpiä ja houkuttelevampia. Alkamassa on myös viestintäkampanjoita. Pakkausmerkinnät ovat hämääviä: Kuluttajan on vaikea tietää, tarkoittavatko kierrätyssymbolit sitä, että tuote on valmistettu kierrätetystä uusiomuovista, vai onko kyseessä vain neitseellinen muovi, joka kelpaa kierrätysprosessiin.

Kolmas vaikuttava toimenpide liittyy muovijätteen lajitteluun rakennustyömailla. Tarkoituksena on pohtia, voisiko kaupunki ohjata muovin parempaan lajitteluun työmailla vaikkapa purkukartoitusten avulla ja ottaa kierrätyksen paremmin huomioon esimerkiksi kaavoituksessa ja maankäyttöohjeistuksissa.

”Nyt olemme tunnistaneet kokonaiskierron pullonkaulat. Alkaa se vaihe, että toimijat ottavat näistä vastuun ja lähtevät tekemään konkreettisia toimia oikeaan suuntaan. Me pidämme huolen, että muutos on riittävän nopeaa.”

Kuka koordinoi jatkossa?

Määräaikaisen Smart & Clean -säätiön toimikausi päättyy ensi vuonna. Pelkonen toivoo, että muovien kierrätyksen ekosysteemi jatkaa sen jälkeenkin nyt luotavan mallin turvin.

”On kuitenkin todettava, että ekosysteemien ylläpitäminen tarvitsee toimijan, joka koordinoi systeemistä muutosta. On vielä auki, kuka voisi toimia tällaisena orkestroijana.”

Lue lisää: http://smartclean.fi/2020/01/17/kaikki-muovi-kiertoon-paakaupunkiseudulla/