Keräyspaperi­kauppaan ovat syntyneet ostajan markkinat.
Keräyspaperi­kauppaan ovat syntyneet ostajan markkinat.

Maailman keräyskuitu­markkinat uusjaossa

Eurooppalaisissa varastoissa seisoo miljoonia tonneja keräyspaperia ja -pahvia. Sen teolliseen hyödyntämiseen on luvassa lisäkapasiteettia vasta vuosien päästä.

Keräyspaperin maailmanmarkkinat ovat murroksessa Kiinan supistettua tuontia voimakkaasti. Kiinan osuus maailman keräyspaperivirroista on valtava, noin 50 prosenttia. Siksi se pystyy ostopäätöksillään heiluttamaan koko markkinaa. Yhdysvallat on perinteisesti ollut suurin keräyspaperin tuottaja ja Kiina suurin käyttäjä. Eurooppa on joutunut tasapainoilemaan idän ja lännen jättiläisten välissä.

Markkinoiden keräyspaperilaji pitää sisällään monenlaisia keräyslajeja sanomalehtipaperista pahviin ja kartonkiin. Globaalissa keräyspaperikaupassa ruskea pahvi on volyymiltaan jakeista suurin, myös Kiinan-viennissä.

Vienti Kiinaan on hankaloitunut asteittain vuodesta 2017, jolloin maa lakkasi ostamasta sekalaista keräyspaperia Euroopasta ja Yhdysvalloista. Seuraavana vuonna Kiinassa astui voimaan määräys, jonka mukaan keräysmateriaalissa sai olla epäpuhtauksia enintään puoli prosenttia.

”Sen jälkeen vain harvat yritykset uskalsivat jatkaa vientitoimituksia Kiinaan, koska pahimmassa tapauksessa kontit palautettiin lähettäjälleen Eurooppaan”, kertoo asiakasryhmäpäällikkö Jaana Jäppinen Encore Ympäristöpalvelut Oy:stä.

2018 Kiina ilmoitti, että keräyspaperin tuonti kiellettäisiin kokonaan 2020 alkuun mennessä, mutta tämä ei toteutunut. Takarajaa on siirretty kahdella vuodella eteenpäin.

”Alalla uskotaan yleisesti, että Kiina tulee oikeasti sulkemaan rajansa ulkomaiselta keräyspaperilta. Vielä maan paperi- ja kartonkiteollisuus ei kuitenkaan tule toimeen ilman tuonnista tulevia keräyspaperimääriä.”

2017 Kiina toi ulkomailta vielä 25 miljoonaa tonnia keräyspaperia. 2018 määrä putosi 17 miljoonaan tonniin. Tammi-syyskuussa 2019 tuontia oli tilastoitu 8 miljoonaa tonnia, jolloin koko vuoden lukema jäänee 10–11 miljoonaan tonniin. Parissa vuodessa keräyspaperin vienti Kiinaan on siis vähentynyt noin 60 prosenttia.

Euroopasta vietiin 2017 Kiinaan 8,5 miljoonaa tonnia keräyspaperia, 2018 enää 2,8 miljoonaa – pudotusta tuli noin 65 prosenttia.

Myös muut Aasian maat, kuten Japani, Indonesia ja Vietnam, ovat vähentämässä keräyskuidun tuontia Kiinan vanavedessä.

Yhdysvalloissa enemmän ensikuitua

Yhdysvallat on toistaiseksi pitänyt pintansa vähän Eurooppaa paremmin.

”Kiinalaiset eivät ole lopettaneet tuontia USA:sta, koska amerikkalainen kuitu on parempaa kuin eurooppalainen”, sanoo Suomen Keräystuote Oy:n asiamies Merja Helander.

USA:n ja Kiinan kauppapoliittisella sapelinkalistelulla on tosin seurauksia myös keräyspaperibisnekselle. Joulukuussa Kiina uhkasi nostaa amerikkalaisen keräyspaperin tuontitullin 15:stä 30:een prosenttiin, minkä takia amerikkalainenkin keräys­paperi hakee uutta osoitetta.

Euroopassa kuitu on moneen kertaan kierrätettyä, mikä heikentää sitä vääjäämättä. Amerikkalainen käsin lajiteltu pahvi on sellupitoisempaa ja vahvempaa – sekä puhtaampaa. Siitä saa irti enemmän kuitua kuin eurooppalaisesta keräyspahvista.

Suomessa valmistettu aaltopahvi on tosin eurooppalaiseen verrattuna laadukasta, sanoo Suomen Kuitukierrätys Oy:n kehityspäällikkö Eija Jokela:

”Jos Euroopassa yleisesti aaltopahvin kiertokuitupitoisuus on yli 80 prosenttia, Suomessa se on noin 50 prosenttia. Suomessa valmistettu aaltopahvi on kuidultaan lujempaa kuin eurooppalainen”, Jokela toteaa.

Kiina ei halua olla kaatopaikka

Miksei Kiina enää kelpuuta ulkomaista keräyspaperia?

”Eurooppalaiset yritykset ovat vuosikausia dumpanneet Kiinan markkinoille epäkuranttia materiaalia. Kiina on viime vuosina kiristänyt ympäristötavoitteitaan eikä se halua enää olla loppusijoituspaikka maailman jätteille”, Jäppinen vastaa.

Toisaalta Kiina ei halua jatkaa riippuvuuttaan tuontiraaka-aineesta vaan pyrkii kehittämään omia talteenottojärjestelmiään. Lisäksi se on ryhtynyt prosessoimaan keräyspaperia kierrätysmassaksi maan rajojen ulkopuolella; se tuo kierrätyspaperia maahan vasta pidemmälle jalostettuna kuituna.

Helander näkee huonolaatuisen ja likaisen keräyspaperin taustalla sekakeräyssysteemin, joka on käytössä mm. Englannissa ja monissa Keski-Euroopan maissa.

Suomalaisten sisäistämä erilliskeräys on harvinaisuus kansainvälisessä vertailussa.

”Eurooppalaistenkin pitäisi oppia erilliskeräykseen. Siten saataisiin puhtaampaa ja laadukkaampaa keräys­paperia. Laatu on tulevaisuudessa ydinasia”, Helander sanoo.

Hinnat alhaalla, varastot täynnä

Keräyspaperin hinnat ovat käytännössä romahtaneet vuoden 2019 aikana. PIX-keskihintaindeksi oli keräyspahvin osalta vajonnut vuoden 2017 lähes 130:sta noin 60:een marraskuussa 2019. USA:ssa hinnat ovat syöksyneet vieläkin jyrkemmin: Länsirannikolla pahvin hinta oli joulukuussa 5 dollaria tonnilta ja itärannikolla 22 dollaria tonnilta.

”Nyt kaikki se keräyspaperi, jota Kiina ei enää osta, jää joko Amerikkaan tai Eurooppaan. Ylitarjontatilanne on valtava ja tulee näillä näkymin jatkumaan pitkän aikaa”, Jaana Jäppinen ennakoi.

Vuonna 2017 eurooppalainen keräyspaperikauppa oli vielä tasapainossa talteenoton, käytön ja viennin yhteisvaikutuksesta. 2018 Euroopan markkinoille jäi sen sijaan lähes 3,8 miljoonaa tonnia ”ylimääräistä” materiaalia, 2019 melkein 4 miljoonaa tonnia.

Merja Helander arvioi, että eurooppalaisissa varastoissa seisoo tällä hetkellä noin 8 miljoonaa tonnia keräys­paperia. Sanomalehtipaperin kulutuksen vuosia jatkunut lasku lievittää tilannetta hieman, mutta keräyspahvi- ja -kartonkiastiat täyttyvät vauhdilla.

”Ihmiset tilaavat hurjasti tavaraa kiinalaisista verkkokaupoista. Kaikelle pakkauspahville ei ole riittävästi hyötykäyttöä.”

Vallitseva trendi muovin käytön vähentämiseksi kasvattaa kartonki­pakkausten suosiota entisestään.

Hyödyntämisen lisääminen vie vuosia

Keräyspaperia ja -pahvia käyttäviä teollisuuslaitoksia odotetaan valmistuvan lisää lähivuosina. 2020–22 Eurooppaan arvioidaan tulevan lähes 4 miljoonaa tonnia lisäkapasiteettia nimenomaan ruskean kuidun puolelle. Kyse on pitkälti pakkausmateriaalien valmistuksesta. Yhdysvalloissakin joudutaan pohtimaan, miten maahan saataisiin lisää keräyspaperia käyttävää teollisuutta.

”Tunnelin päässä näkyy valoa, mutta ylimäärää kertyy joka päivä, ja sille on tehtävä jotain jo ennen uusien investointien valmistumista”, Helander toteaa.

Odottavan aika on pitkä, sillä varastointi ei ole ilmaista eivätkä varastotilatkaan rajattomia. Sinänsä ruskea pahvi säilyttää hyvin varastoituna käyttökelpoisuutensa pitkään. Kotitalouskartonki sen sijaan uhkaa pilaantua homeiden ynnä muiden epäpuhtauksien takia. Se voisi olla järkevä polttaa ajoissa energiaksi, jos kierrätysmahdollisuutta ei ole.

Maailman keräyspaperikauppa on kohdannut vakavia markkinahäiriöitä aikaisemminkin, noin kerran vuosikymmenessä. Helander uskoo, että nykyinenkin poikkeustilanne jää väliaikaiseksi.

”Kun raaka-ainetta on saatavilla, syntyy myös uusia innovaatioita. Käyttökohteita löytyy ja investointeja tehdään.”

Uusien vientimarkkinoiden löytyminenkään ei ole poissuljettua.

”Esimerkiksi Kaukoitään ja Pohjois-Afrikkaan saatetaan tehdä uusia investointeja, jotka vaativat ulkomaista keräyspaperia, koska omien kansallisten keräysjärjestelmien kehittäminen vie pitkän ajan.”

USA polttaa jo

Yhdysvalloissa keräyspaperia on alettu hävittää polttamalla ja viedä kaatopaikoille. Eurooppalainen jätehierarkia kunnianhimoisine kierrätystavoitteineen pitänee huolen siitä, ettei keräyspaperia ohjaudu juurikaan polttoon saati ­kaatopaikalle. Iso-Britanniassa tosin polttoakin tiedetään tapahtuneen.

Kierrätysmotivaatio voi joutua Euroopassakin koetukselle, jos pahvipakkausten lajittelusta ei saa taloudellista hyötyä. Tuleeko silloin kiusaus laittaa pahvi erilliskeräyksen sijaan suoraan energiajätteeseen? Jäppinen toivoo, ettei näin kuitenkaan käy.

”Energiana hyödyntäminen on aina asiakkaalle kalliimpi vaihtoehto. Lisäksi polttoon kääntyviä kuituvirtoja on kokemuksemme mukaan todella vaikea saada myöhemmin takaisin kierrätykseen.”

Kotimainen keräyspaperi ei riitä

Euroopan ja USA:n keräyspaperivarastojen täyttyminen Kiinan-viennin hiipumisen seurauksena on muuttanut kaupankäynnin pelisääntöjä myös Suomessa. Vuosisopimusmaailmasta on siirrytty kuukausittaiseen hintavääntöön ja ”huutokauppameininkiin”, sanoo Nokian pehmopaperitehtaan hankintapäällikkö Harri Nieminen. Hän uskoo, että muutos on pysyvä.

”Maailmalta on ruvettu tarjoamaan hurjasti vaikka mitä. Treiderit eli välittäjät ovat aktivoituneet ja rynnivät joka paikkaan.”

Perinteikäs suomalaistehdas on nykyään osa kansainvälistä hygienia- ja terveystuotevalmistaja Essityä, joka toimii 150 maassa. Yhtiö käyttää miljoona tonnia keräyspaperia vuodessa. Suuruuden ekonomia mahdollistaa keräyspaperin yhteishankinnan Euroopan muiden tuotantolaitosten kanssa.

”Ykkösprioriteettimme on hankkia raaka-ainetta Suomesta ja niin läheltä kuin mahdollista, turhia kuljetuksia välttäen.”

Nokian tehtaan tarpeisiin ei nykyisin ole saatavilla riittävästi kotimaista keräyspaperia, joten tuonti ulkomailta on välttämätöntä.

”Olemme lisänneet merkittävästi hankintaa Euroopasta viime vuosina”, Nieminen kertoo.

Tarkkoja lukuja hän ei halua paljastaa. Tuontitavara on käytännössä samaa materiaalia, mitä tehdas on aiemmin hankkinut Suomesta, eli painotalojen hylkypaperia.

”Kotimaisia painoja on lakkautettu ja siirretty Eurooppaan, joten ostamme hylkyä sieltäkin.”

Keräyspaperin ylitarjonta on luonut ostajan markkinat. Tavara ei liiku, ja varastot täyttyvät Euroopassa.

”Kohta keräyspaperia myydään jo rahdin hinnalla. Tietyt lajit ovat jo nyt lähes ilmaisia.”

Läheltä hiilinegatiivisesti

Suomalaisomisteinen Ekovilla Oy käyttää pääraaka-aineenaan kuivaa, puhdasta sanomalehtipaperia. Siitä valmistetaan puukuitueristeitä Kuusankosken, Ylistaron ja Kiimingin tehtailla. Operatiivinen johtaja Lauri Törrö kertoo, etteivät keräyspaperin maailmanmarkkinahintojen heilahtelut vaikuta yhtiön raaka-ainestrategiaan.

”Emme ole lähteneet hintojen alenemisen mahdollistamaan shoppailuun, koska haluamme toimia hiilinegatiivisesti. Yritämme ostaa lähiraaka-ainetta kotimaisilta kerääjiltä pitkäaikaisten sopimusten pohjalta ja myydä valmiit lopputuotteet lähelle.”

Jokainen tuotettu kilo eristettä sitoo keskimäärin 1,23 kiloa hiilidioksidia. Ylijäävä hiilinielu myydään hiilisertifikaatteina.

Ekovillan tuotantoprosessi on viritetty niin energiatehokkaaksi, että rahtien osuus päästöistä on merkittävä. Siitä syystä kaikki tarvittava keräys­paperi sekä teollisuuden sivujakeet hankitaan Suomesta. Ulkomailta ostetaan ainoastaan puhdasta painotalojen hylkyä.

Keräyspaperin tarjonnan lisääntyminen ja hintojen lasku Euroopassa hyödyttävät Ekovillaakin välillisesti. Aiemmin yhtiö joutui kilpailemaan lähikeräyspaperista ja painotalojen hylkypaperista muun teollisuuden kanssa. Pulpperointiprosessia käyttäville teollisille toimijoille kelpaa myös kostea ja vähän heikkolaatuisempi materiaali, jota saa nyt Euroopasta halvalla.

”Meille tärkeän puhtaan jakeen saatavuus ja hintakisa varmasti helpottuvat, kun isot bulkkiostajat voivat täyttää varastonsa edullisesti ulkomailta. Toivon tämän tuovan kannattavuutta niin meille kuin isommillekin toimijoille.”

Hetken helpotus

Isossa kuvassa digitalisaatio etenee vääjäämättä ja saatavilla olevan sanomalehtipaperin määrä vähenee. Suomessa kotikeräyspaperin määrä on laskenut 7–10 prosenttia vuodessa.

”Markkinashokki on tilapäinen helpotus muttei muuta kehitystä. Meidän kaltaisellemme suhteellisen pienelle toimijalle raaka-ainetta vielä riittää, mutta isommat joutuvat aidosti miettimään raaka-ainemiksejään ja keräyspaperin riittävyyttä”, Törrö pohtii.

Ekovillallakin havahduttiin pari vuotta sitten siihen, että pääraaka-aineena siihen asti käytetyn painotalojen hylyn varassa ei voitaisi toimia enää pitkään. Niinpä yritys ryhtyi itse lajittelemaan tarvitsemansa kuidun lähialueilta hankitun kotikeräyspaperin joukosta. Ylijäävän tavaran yritys myy paperiteollisuudelle.

Painohylkyä ostetaan yhä niin paljon kuin pystytään. Pitemmällä tähtäimellä tavoitteena on vähentää riippuvuutta sanomalehtipaperista. Teollisuuden sivuvirroista saadaan kuivaa, pitkää kuitua, jota voidaan hyödyntää eristeiden valmistamisessa.

Encore Ympäristöpalveluiden Vantaan tuotantoyksikössä käsitellään niin kotitalouksien kuin yritystenkin keräyspaperia ja pakkausjätettä.Encore Ympäristöpalveluiden Vantaan tuotantoyksikössä käsitellään niin kotitalouksien kuin yritystenkin keräyspaperia ja pakkausjätettä.
Ylitarjontatilanne kansainvälisillä keräyspaperimarkkinoilla voi jatkua Jaana Jäppisen mukaan vielä vuosia.Ylitarjontatilanne kansainvälisillä keräyspaperimarkkinoilla voi jatkua Jaana Jäppisen mukaan vielä vuosia.
Suomalaisten omaksuma paperin ja kartongin erilliskeräys ei ole vallitseva eurooppalainen käytäntö.Suomalaisten omaksuma paperin ja kartongin erilliskeräys ei ole vallitseva eurooppalainen käytäntö.
Keskieurooppalaisissa varastoissa seisoo miljoonia tonneja keräyspaperia, Merja Helander kertoo.Keskieurooppalaisissa varastoissa seisoo miljoonia tonneja keräyspaperia, Merja Helander kertoo.

Kiina-ilmiö yltää Suomeenkin

Suomea on totuttu pitämään keräyspaperimarkkinoilla rahtimuurin takana sijaitsevana, suojaisana saarekkeena. Kotimainen kysyntä on pysytellyt hyvällä tasolla ja keräyspaperin käyttö teollisuudessa on ollut vakaata. Hintakäyräkään ei ole sahannut ylös ja alas kuten Keski-Euroopassa.

”Täällä ei ole rakennettu tehtaita yltiöpäisesti keräyspaperin varaan. Ennen investointipäätöksiä on laskettu tarkkaan, kuinka paljon raaka-ainetta on saatavilla ”, Suomen Keräystuotteen asiamies Merja Helander sanoo.

Aiemmin pidettiin lähes kunnia-asiana, että ostetaan kotimaista raaka-ainetta. Asenne on muuttunut tehtaiden omistuspohjien kansainvälistyessä.

”Ulkomaisten sijoittajien näkemys on, että sieltä ostetaan, mistä halvimmalla saadaan.”

Kansainvälinen hintataso tunnetaan, eikä mitään Suomi-lisää olla valmiita maksamaan.

Asiakasryhmäpäällikkö Jaana Jäppinen Encore Ympäristöpalveluista katsoo, että keräyspaperikaupan Kiina-ilmiö on muuttanut Suomenkin markkina-asemaa.

”Suomi ei ole enää samalla tavalla saareke kuin aikaisemmin. Hinnat ovat pudonneet niin paljon, että meistä on tullut osa Euroopan yhteismarkkinaa. Kiina-ilmiön mainingit yltävät myös tänne.”