Roskapussi paljastaa paljon

Facebooktwitterlinkedin

Kuva: Pinja Lehti työntää näyteastiaa tutkittavaksi Sammakkokankaan jätekeskuksessa. Roskapussien sisältö paljastui lajittelututkimuksessa. Kuvaaja: Elina Saarinen.

Yleensä jokaisessa roskapussissa on jotakin, josta voi tunnistaa pussin omistajan, huomasivat jätteiden lajittelututkimusta kesällä Sammakkokankaalla tehneet opiskelijat.

 

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, Saarijärven Tarvaalan Biotalousinstituutissa agrologiksi opiskelevat Siiri Niiranen ja Pinja Lehti ovat tehneet 15 opintopisteen erikoistumisharjoittelunsa Sammakkokankaan jätekeskuksessa.

Toukokuun alusta kesäkuun loppuun heidän työnään oli avata Sammakkokankaan ja Mustankorkean taajamista ja haja-asutusalueilta kerättyjä, satunnaisotannalla valittuja roskapusseja ja tutkia, mitä niissä oli sisällä. Opiskelijat lajittelivat joka ikisen pusseista löytyneen hippusen Jätelaitosyhdistyksen tutkimusohjeen mukaisesti 28 jakeeseen ja punnitsivat, kuinka paljon pusseissa oli mitäkin lajia.

Tutkimus kuuluu Keski-Suomen liiton koordinoimaan Circwaste-osahankkeeseen, jossa kartoitetaan alueen jätevirtoja ja selvitetään jätevirtojen koostumusta ja ihmisten lajittelutarkkuutta.

Lajittelututkimusta tehdessään tytöt ovat huomanneet toisenkin yllättävän asian.
”Yleensä jokaisessa roskapussissa on jotakin, josta voi tunnistaa pussin omistajan. Joskus pusseista on löytynyt lapsen koulukuvia, terveydenhoitajan kyselyitä tai verokortteja”, Niiranen kertoo.

Tätä juttua tehdessä on juhannusalusviikko. Niiranen ja Lehti valmistautuvat seuraavan kuorman pussien avaamiseen Saarijärven Sammakkokankaan jätekeskuksen lajitteluhallissa.
”Olemme kiitollisia, että kesä on ollut viileä, koska roskat eivät ole haisseet niin paljon. Heti kun on ollut lämmin päivä, sen huomaa: Homeen määrä lisääntyy, pusseista pöllähtelee sinistä pölyä ja roskissa on kärpäsen toukkiakin.”

Tänä kesänä ilma oli välillä niin viileää, että Sammakkokankaan lajitteluhallina toimivassa varastossa hengitys huurusi ja ulkona satoi lunta.

Pahimmalta haisevat roskapussit, joissa on grillimarinoidun lihan pakkauksia. Usein samassa pussissa on vielä vauvanvaippoja. Perunamuusi haisee sekä pilaantuneelle että käyneelle. Makaroni ja riisikin haisevat. Aikuisten ammoniakkiset vaipat ovat pahoja.”
”Hajuihin tottuu kyllä. Mutta välillä on niin pahoja pusseja, että melkein voisi yökätä. Kumpikaan ei olla vielä oksennettu.”

Pipo suojaa mönkijöiltä

Opiskelijat ovat suojautuneet hyvin. Hengityssuojaimet kannustavat suun kautta hengittämiseen. Jalassa on turvakärkiset suojakengät ja päällä muovinen suojahaalari. Kädessä on pisto- ja viiltosuojatut hansikkaat ja niiden päällä vielä kertakäyttölateksihansikkaat, ettei kosteus pääse heti läpi. Päässä molemmilla on pipot.

”Ettei tule aina tunnetta, että joku ötökkä vipeltää pitkin päänahkaa.”

Kerran tai kahdesti päivässä opiskelijat hakevat lajittelukentältä 600-litraisen astiallisen roskapusseja, jotka kaivinkone on valikoinut suuresta kuormasta satunnaisotannalla. He tyhjentävät astian pressun päälle ja nostavat pussit yksi kerrallaan lajittelupöydälle avattavaksi. Roskat lentävät nopealla ranneliikkeellä johonkin pöydällä odottavista 28 astiasta, jotka punnitaan säännöllisesti.

Lajittelutyössä tyttöjä ovat auttaneet paitsi Jätelaitosyhdistyksen tekemä tutkimusohje, myös Sammakkokankaan toimitusjohtaja Outi Ruuska, joka ohjaa opiskelijoita harjoittelussa, sekä jäteneuvoja Mia Rahinantti.

”Aluksi teimme harjoituskuorman lajittelun. Se oli ehdottoman tärkeä. Siinä näki astioiden koot ja muun, mitä tarvitsee, jotta varsinainen tutkimuslajittelu sujuu nopeasti”, opiskelijat vinkkaavat.

”Vaikein luokka tutkimuksessa on ollut muut vaaralliset kemikaalit. Esimerkiksi puolikas tiskiainepullo kuuluu sinne. Sitä ei ehkä itse miellä vaaralliseksi, mutta se on pesuaine.”

Varaston pöydällä kaikuu radio Nova, jota soittaa sähköromulaatikosta poimittu radio. Tytöt seisovat lajittelupöydän äärellä ja kädet käyvät nopeasti.

”Viihtyvyydessä on pääpointti, että on pari. Yksin tätä ei pystyisi tekemään. Pohdimme syntyjä syviä. Ällöttävään työhön voi suhtautua voimakkaalla huumorilla, niin pahimmat pussit sujuvat nopeammin.”

Pusseista löytyy koko ihmiselämän kirjo.
”Heti ensimmäisellä viikolla vastaan tuli säkillinen alusvaatteita ja tekovagina.”

”Lajitelkaa, ihmiset!”

Niiranen ja Lehti ovat huomanneet, etteivät ihmiset keskimäärin lajittele jätteitään kovin hyvin. Melkein jokaisesta pussista löytyy jotakin väärin lajiteltua. Paristoja on kotitalousjätteissä paljon, samoin biojätettä.

”Jätteissä on ollut käyttökelpoistakin ruokaa, vielä avaamattomissa pakkauksissa. Tiesin, että tilanne on huono, mutta en sitä, että se on näin huono”, Niiranen harmittelee.

”Jäteastioiden kyljessä pitäisi lukea: Lajitelkaa nyt s***na!”

Toki tunnollisestikin lajitelleita löytyy, mutta nämä ovat vähemmistöä.
”Jos pussista löytyy ensimmäisenä maitopullon korkki, tietää, että tämä pussi on lajiteltu hyvin”, Lehti on huomannut.

”Tässä sen tajuaa, että jokaisen panoksella on merkitys. Lajitteleminen ei ole vähäpätöistä työtä. En itsekään ollut ennen kaksinen lajittelija, mutta nyt suhtaudun vakavammin. Jos ennen heitin porkkanan pään sekajätteeseen, en enää. Enkä osta enää turhaa ruokaa”, Lehti sanoo.

Alalle töihin

Sammakkokangas ja Mustankorkea pääsevät hyödyntämään lajittelututkimuksen tuloksia omassa neuvonta- ja suunnittelutyössään.

”Tässä työssä pääsee heti ns. ”uran huipulle”, kun pääsee tekemään koostumustutkimusta. Kaikista ei ole tähän. Tästä on varmasti jatkoa varten hyötyä, koska tässä mennään niin konkreettiseen tekemiseen. On käsitettävä lajittelusta paljon”, kuvailee Sammakkokankaan toimitusjohtaja, opiskelijoita tutkimuksessa ohjannut Outi Ruuska.

Molemmat tytöt kertovat oppineensa lajittelututkimusta tehdessään valtavasti jätehuollosta ja uskovat, että kokemuksesta on hyötyä tulevaisuudessa.

”Olen suunnitellut ympäristönhuoltoalan jatko-opintoja. Harjoittelun myötä olen oppinut, miten paljon tämä työ merkitsee. Näen itseni tulevaisuudessa tämän alan töissä”, Pinja Lehti tiivistää.

”Kiinnostukseni jätehuoltoon on kasvanut. Olen aina tiennyt, että jätehuolto on tärkeää, mutta nyt se ja koko kiertotalous kiinnostavat vielä entistäkin enemmän. En näkisi estettä, ettenkö joskus tekisi tämän alan hommia. Tämä on tosi tärkeää työtä. Hyvä jos saa yhdenkin ihmisen ajattelemaan näitä asioita”, Siiri Niiranen summaa.

 

 

Facebooktwitterlinkedin