Nurja puoli ulospäin = kestävämpi muoti

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

28.4.2016

Valmistuin vaatesuunnittelijaksi 2004. Seuraavana vuonna tekstiilikauppaa rajoittava MFA-sopimus päättyi ja tuontirajoitukset kehitysmaista poistuivat. Sen jälkeen globaali vaateteollisuus on kaksinkertaistanut tuotantonsa. Samanaikaisesti valmisvaatteen hinta on pudonnut roimasti.

Vaatteiden kertakäyttökulttuuri on syntynyt halvan hinnan ja ylituotannon seurauksena. Kulutustottumuksia ja asenteita on vaikea muuttaa, vaikka ihmiset ovat kiinnostuneita kestävästä muodista halpatuotannon sijaan. Vanhoja kestävämpiä vaatteita arvostetaan selvästi enemmän kuin 2000-luvun jälkeisiä, mutta niille on kotioloissa vaikea keksiä loputonta uusiokäyttöä.

Inventaario jokaisen meidän vaatekaapissamme todistaa, että vaatteistamme noin puolet voitaisiin laittaa eteenpäin hyväntekeväisyyteen tai kiertoon. Suomalaiset ovat yleisesti innokkaita kierrättäjiä, mutta samaan aikaan ennakkoluulot kierrätystuotteita kohtaan ovat usein syvälle juurtuneita.

Tekstiili- ja vaateteollisuus ei muutu vain poistotekstiiliä keräämällä, mutta kierrätetyt tekstiilikuidut ovat hyvä haastaja raaka-aineeksi uusien sellupohjaisten materiaalien rinnalla. Pitkäikäisten tuotteiden suunnittelu, paikallisten tuotteiden kehittäminen ja ”slow fashion” -ajattelu ovat kantavia ideoita, jotka liittyvät kiinteästi sosiaalisen muutoksen edistämiseen, eivätkä vain design-estetiikan löytämiseen suunnittelussa.

Suljetun kierron tekstiilituotteet vähentävät materiaalivirtaa arvoketjussa ja samalla lisäävät uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Idealististen arvioiden mukaan vaateteollisuus tulee entistä vahvemmin jakautumaan eettisiin ja kestäviin ja eettisiin kertakäyttövaatteisiin. Kierrätysmateriaalit voisivat toimia näissä molemmissa ääripäissä.

Tällä hetkellä puhutaan paljon tuottajan vastuusta valmistaa tuote oikeudenmukaisesti, mutta harvemmin puhutaan käyttäjän osuudesta. Vielä uudelleenkäyttöä paremmin tekstiilijätettä ehkäisee vaatteiden pitkä käyttöikä.

Suurin haaste kuluttajille tai käyttäjille tällä hetkellä on löytää vastuulliset tuotteet oikealla hetkellä. Kierrätyskuiduista valmistettuja tekstiilejä on toistaiseksi saatavilla vain vähän. Vaatteiden pesu, ostohetkestä lähtien, kuormittaa yhtä paljon tai jopa enemmän luontoa kuin tuotteen valmistus. Pesukertojen ja pesuaineiden vähentämisen lisäksi huolenpito, kuten ahkera tuuletus, vähentävät uuden vaatteen tarvetta. Myös korjaaminen vähentää olennaisesti tarvetta kuluttaa, ja tee se itse -ilmiö tuo uuden lähestymistavan muotiin. Se myös luo uutta.

Kuluttajilla on tekstiiliteollisuuden suljetun kierron silmukat käsissään, koska he ohjaavat ostokäyttäytymisellään markkinoita. Kiertotalous ja jakamistalouden mallit ovat uusin suuntaus kestävän muodin saralla. Vaatteiden vaihtaminen, vuokraaminen, korjauspalvelut ja vaatelainaamot ovat kestäviä ja sosiaalisesti vastuullisia liiketoimintakonsepteja, joita yritykset Suomessa ovat käynnistäneet viime vuosina. Menestyneetkin kotimaiset yritykset tarkistavat viimeistään nyt ympäristöpolitiikkaansa.

Viherpesun sijaan kannattaa keskittyä seuraamaan koko arvoketjua alkaen puuvillapelloilta. Hyvin mietitty niskalappu takaa myös tuotteen mahdollisimman hyvän jatkokierrätyksen. Vaateteollisuus voi muuttua radikaalisti vain niin, että alalle saadaan uusia toimijoita, joiden liiketoiminnan perusta on eettisyys ja tuotantoprosessien läpinäkyvyys.

Tuottajavastuu ei tällä hetkellä koske tekstiilejä. Sen toteuttaminen on hajanaisen alan ja tuontivaatteiden suuren määrän vuoksi hankalaa, eikä se suoranaisesti ratkaise poistotekstiilien hyötykäyttöä. EU-tasolla ei ole pystytty muodostamaan asiasta yhteistä linjaa, koska eri maat suhtautuvat asiaan vaihtelevasti.

Onko edes järkevää soveltaa tuottajavastuuta vaateteollisuuteen sellaisenaan vai voisiko se olla maakohtainen ja sisältää esimerkiksi laatuvaatimuksia? Se voisi parantaa kotimaisten tuotteiden asemaa. Voi myös miettiä, kannustaako poistotekstiilien keräys vaatekaupassa kuluttamaan lisää. Piileekö siis vastuu tekstiilikierrätyksestä tulevaisuudessa toimitusketjussa, vähittäiskaupassa vai jossain muualla?

Varsinais-Suomessa pilotoidaan poistotekstiilin keräystä ja hyödyntämistä. Tekstiili 2.0 -hanke etsii ennakkoluulottomia yrityksiä ja startupeja, jotka voisivat hyödyntää poistotekstiiliä. Tervetuloa mukaan!

Lisää pilotista www.poistotekstiili.fi

Kirsi Ailio

Kirjoittaja opiskelee Turun AMK:ssa johtamista ja palvelumuotoilua ja tekee lopputyötä aiheesta tekstiilikierrätys.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin