Muovituotekieltoon ei ehditä varautua

EU:n SUP-direktiivi kieltää esimerkiksi ilmapallojen muoviset tikut.
Facebooktwitterlinkedin

 

EU on kieltämässä heinäkuussa muutamat muovituotteet, mutta kukaan ei tiedä tarkasti, mitkä. Komission lupaama määritelmäohjeistus on pahasti myöhässä.

Mitä on muovi? Mikä on muovituote?

Nämä kysymykset polttelevat juuri nyt monen kauppiaan, muovituotevalmistajan, pakkausalan toimijan ja viranomaisen mielessä.

Euroopan unioni on kieltämässä ja rajoittamassa monia kertakäyttöisiä muovituotteita ja kaikki oxo-hajoavaa muovia sisältävät muovituotteet. Osa vaatimuksista astuu voimaan vasta vuosina 2023–2024, osa jo alle neljän kuukauden kuluttua, 3. heinäkuuta 2021.

Ongelmana on, että kukaan ei tiedä tarkasti, minkälaisia tuotteita määräykset koskevat.

 

Lupaus ei pitänyt

 

Kun EU sääti pikavauhdilla muoviroskaantumisen vähentämiseen tähtäävän kertakäyttömuovituotedirektiivin eli SUP-direktiivin (single-used plastics) kesäkuussa 2019, komissio lupasi antaa tarkempia suuntaviivoja ja toimeenpanosäännöksiä direktiivin soveltamisalaan kuuluvista tuotteista heinäkuuhun 2020 mennessä.

Muutamia toimeenpanosäädöksiä on jo tullutkin, mutta ne on annettu kuukausia myöhässä.

Myös tärkein työkalu uupuu yhä: Muovin ja muovituotteiden määrittelyä koskevaa suuntaviivapakettia ei tätä kirjoitettaessa ollut vieläkään julkistettu.

”Epätietoisuus on ollut suuri haaste niin toimijoille kuin lainsäädäntötyölle. Emme vieläkään tiedä, mitkä tuotteet tulevat olemaan sääntelyn soveltamisalassa ja mitkä eivät”, tuskailee ympäristöministeriön lainsäädäntöneuvos Katariina Haavanlammi.

 

Miten käy vaihtoehtojen?

 

Heinäkuussa markkinoille ei enää saisi asettaa esimerkiksi kokonaan tai osittain muovisia kertakäyttölautasia tai pillejä.

Mutta koskeeko kielto myös lautasia, jotka on valmistettu pääasiassa kartongista, mutta joissa on ohut muovipinnoite? Entä jos pinnoite on vesipohjainen dispersioseos?

Entäpä viskoosista tai lyocell-kuidusta valmistetut kertakäyttölautaset, koskeeko kielto myös niitä?

Suomessa on paljon metsä- ja bioalan toimijoita, jotka ovat jo kehittäneet kertakäyttömuoveille vaihtoehtoisia ratkaisuja. Koko ala odottaa nyt epätietoisena, miten SUP-direktiiviä tulkitaan.

Haavanlammin mukaan jäsenmaat ovat saaneet komissiolta nähtäväkseen ja kommentoitavakseen useita erilaisia versioita muovin ja muovituotteiden määrittelyn suuntaviivoista. Viimeisin luonnos kiersi kommentoitavana tammikuussa. Siinä viskoosi oli mukana direktiivin soveltamisalassa, lyocell ei. Vesipohjaiseen dispersioon ei otettu kantaa.

”Suomi on pyytänyt selkeää linjausta. Toivomme, että päätöksenteko perustuu ympäristövaikutuksiin. Jos muovin määritelmä on kovin tiukka, on haaste miettiä korvaavia ratkaisuja”, Haavanlammi sanoo.

Riskinä on, että komission ohjekaan ei anna riittävän selkeää määritelmää sille, mikä on SUP-direktiivin tarkoittama muovi tai muovituote.

”Pahimmassa tapauksessa asiaa saatetaan ratkoa viime kädessä oikeusistuimissa.”

Myös syömävalmiin elintarvikepakkauksen määritelmä on vaihdellut luonnoksesta toiseen.

 

Merkkikin puuttuu

 

Heinäkuussa kaupoissa myytävissä juomamukeissa, suodattimellisissa tupakkatuotteissa, kosteuspyyhkeissä, terveyssiteissä ja tamponeissa olisi myös oltava merkintä siitä, kuinka muovituote lajitellaan jätehuoltoon. Roskaamisen kieltävä merkintä vaaditaan kaikkiin tuotteisiin, jotka on saatettu markkinoille 3. heinäkuuta jälkeen.

Suomen Uusiomuovin kehitysjohtaja Peter Rasmussen muistuttaa, että merkintöjen painaminen tuotteisiin ei käy sormia napsauttamalla.

”Jos pitää painaa tai tarroittaa merkintöjä erilaisiin pakkauksiin, vaikkapa terveyssiteisiin tai yksittäisiin juomamukeihin, se vie aikaa. Toimitusketjulle on annettava aikaa varautua vaatimukseen.”

Kaiken lisäksi itse merkinnästä oli tätä kirjoitettaessa saatavilla vasta englanninkielinen versio, vaikka Suomen markkinoille edellytetään suomen- ja ruotsinkielistä merkintää.

Haavanlammin mukaan Suomi yritti saada merkintävaatimusten soveltamisaikaa myöhennettyä, jotta toimijoilla olisi ollut direktiiviin säädetty vuoden määräaika sopeutumiselle. Siirymäaikatoiveelle ei löytynyt poliittista tukea muista jäsenmaista.

 

Miten kieltoa valvotaan?

 

Valmisteilla oleva jätelaki tulee määräämään Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin viranomaiseksi, joka valvoo, että muovituotekiellot ja merkintävaatimukset täyttyvät.

Mitä tapahtuu, jos kaupoista löytyy merkitsemättömiä tai kiellettyjä tuotteita heinäkuun lopussa, Tukesin ylitarkastaja Tiia Salamäki?

”Käytännössä kiellettyjä tuotteita tai tuotteita ilman merkintää voi olla myynnissä 3.7.2021 jälkeenkin, jos ne on saatettu markkinoille ennen kyseistä ajankohtaa. Valvonnassa Tukes voi selvittää tuotteiden markkinoille saattamisajankohtaa. Tuotevalvonnassa Tukes voi esimerkiksi kieltää tuotteen myynnin tai määrätä tuotteen poistettavaksi markkinoilta. Lisäksi päätöstä voidaan tehostaa uhkasakolla”, Salamäki kertoo.

Tukes suunnittelee jo neuvontaa ja tiedotusta asiasta.

”Meille tulee paljon kysymyksiä muun muassa markkinoille saattamisen määritelmästä”, Salamäki sanoo.

 

Viranomaisten voimavarat tiukoilla

 

Tukes ei kuitenkaan voi valvoa toimintaa, ennen kuin sen toimivalta on määritelty laissa.

Komission ohjeistuksen viivästyminen on vaikeuttanut kotimaista lainsäädäntötyötä. Tuotekiellot ja merkintävaatimukset annetaan jätelakimuutoksessa, joka sekin on myöhässä.

”Kun emme tiedä, mitkä tuotteet lopulta ovat sääntelyn piirissä, emme ole voineet kunnolla arvioida jätelakiesityksen vaikutuksia”, Haavanlammi sanoo.

Epätietoisuus SUP-direktiivin toimeenpanoalasta on vienyt lainsäädännöstä viranomaisresursseja.

”Ne voimavarat, jotka yleensä käyttäisimme hallituksen esityksen valmisteluun, ovat nyt menneet asiaan, jonka olisi pitänyt olla selvä jo direktiiviä annettaessa.”

 

Näitä tuotteita vaatimukset koskevat

 

SUP-direktiivi aikatauluttaa, että 3. heinäkuuta 2021 alkaen ei markkinoille saa asettaa enää esimerkiksi:

  • kokonaan tai osittain muovisia ruokailuvälineitä, lautasia eikä pillejä
  • juomien sekoitustikkuja,
  • vanupuikkoja,
  • ilmapallojen tikkuja
  • vaahdotetusta polystyreenistä valmistettuja juomapakkauksia, mukeja tai syömävalmiin ruoan elintarvikepakkauksia
  • oxo-hajoavasta muovista valmistettuja tuotteita.

Samaan aikaan, 3. heinäkuuta 2021, on markkinoille saatettavissa tuotteissa oltava merkintä, joka ilmaisee, että tuote sisältää muovia. Merkki kertoo tuotteelle sopivat loppukäsittelyvaihtoehdot ja haitalliset ympäristövaikutukset, joita aiheutuu epäasiallisesta loppukäsittelystä.

Merkintävaatimus koskee kertakäyttöisiä muovituotteita kuten

  • juomamukeja,
  • terveyssiteitä ja tamponeja,
  • henkilökohtaiseen hygieniaan ja kotitalouksien käyttöön tarkoitettuja kosteuspyyhkeitä
  • suodattimellisia tupakkatuotteita ja suodattimia, joita käytetään yhdessä tupakkatuotteiden kanssa.

 

Facebooktwitterlinkedin