Miljoonasäästöjä infrarakentamisessa

Facebooktwitterlinkedin

Uusiomateriaalien hyödyntäminen tarjoaisi kunnille, väylä- ja infrarakentajille tilaisuuksia miljoonien eurojen säästöihin ja yrityksille kasvavaan bisnekseen.

Helsingin Kruunuvuoren Koirasaari laajeni viime kesänä meritäytön myötä. Merta täytettiin uusiomateriaalilla: Täytöissä hyödynnettiin lähes miljoona kuutiota kivilouhetta, joka muodostui Kalasataman kauppakeskus Redin rakennustöissä muutama vuosi sitten. Louheet välivarastoitiin ympäristöluvitetulle kierrätysalueelle.

”Hyötykäyttämällä uusiomateriaalia Helsingin kaupunki säästi tässä kohteessa luokkaa 20 miljoonaa euroa”, laskee Helsingin kaupungin massakoordinaattori Mikko Suominen. Hän puhui syyskuussa UUMA3-hankkeessa järjestetyssä Uusiomaarakentamisen vuosiseminaarissa.

Kun Redin louheille löytyi hyödyntämiskohde läheltä, Helsinki kaupunki säästi kolme miljoonaa litraa polttoainetta ja vältti 8 000 hiilidioksiditonnin päästöt. Seuraavaksi Helsinki alkaa hyödyntää Vuosaaren sataman väylän syventämisessä muodostuvaa louhetta. Louhetta hyödynnetään mm. Hernesaaren Itärannan meritäytöissä miljoona kuutiota.

Kymmenien miljoonien eurojen säästöt

Helsinki on koordinoinut uusiomateriaalimassojen hyödyntämistä vuodesta 2011. Kun vuonna 2014 kaivumaita ja muita uusiomateriaaleja hyödynnettiin noin 350 000 tonnia, vuonna 2018 päästiin jo yli 735 000 tonniin. Tänä aikana kaupunki laskee välttäneensä 13 400 tonnin päästöt ja säästäneensä yli viisi miljoonaa litraa polttoainetta. Hyödyntäminen on tuottanut 37 miljoonan euron säästöt.

”Uusiomateriaaleja hyödyntämällä on todella jo saavutettu miljoonasäästöjä. Tämä ei ole vain markkinointipuhetta. Samalla on saatu myös ympäristöhyötyjä ja uutta liiketoimintaa”, tiivistää Ramboll Finland Oy:n Pentti Lahtinen.

Uusiomaarakentamisen edistämiseen tähtäävä UUMA3-hanke on innostanut mukaan jo kymmenen kaupunkia ja kaikkiaan 39 partneria ja sidosryhmää.

Ensi vuoden jatkuva hanke miettii, kuinka heikkolaatuisia maa-aineksia, pilaantuneita maita ja sedimenttejä sekä teollisuuden sivutuotteita ja jätemateriaaleja kuten tuhkia, kuonia, betonimursketta, kipsiä, rikastushiekkaa, asfaltti- ja kattohuopajätettä, lasia, rengasleikettä ja valimohiekkaa voisi hyödyntää teiden, katujen, ratojen, satamien, teollisuusalueiden ja puistojen rakentamisessa.

 

Esteet alas

”Uusiomateriaalien käytön pitäisi olla rakennushankkeissa ensisijainen vaihtoehto. Miksi käytäntö on usein päinvastainen?” Lahtinen kysyi UUMAn vuosiseminaarissa.

UUMA-hankkeet ovat sinnikkäästi purkaneet hyödyntämisen esteitä kuten kielteisiä asenteita, tiedon ja ohjeistuksen puutetta sekä jäykkää lainsäädäntöä, joka vaatii uusiomaarakentamiselta usein enemmän dokumentointia ja perustelemista kuin perinteiseltä rakentamiselta.

UUMA3-projektipäällikkö Marjo Koivulahti Rambollista kertoo, että hankkeessa on tuotettu paljon materiaaleja, koulutusta, viestintää ja palveluja. On luotu infra-ohjekortteja, järjestetty työpajoja, tehty materiaalitietokanta-alustoja sekä viety eteenpäin elinkaarianalyysia ja uusiomateriaalien päästölaskentaa.

Nyt valmisteilla on Uusiomateriaalit kaupunkien infrarakentamisessa -käsikirja. Se kokoaa tiedon resurssiviisaasta uusiomaarakentamisesta aina maankäytön suunnittelusta hankintoihin, rakentamiseen ja ylläpitoon.

Rambollin Juha Forsman kertoo, että käsikirjan luonnos on valmistumassa lähiaikoina.

Uusiomateriaalien infrarakentamiseen on suunniteltu laadittavan myös päästölaskentaohjeistusta vuoden 2020 aikana.

UUMA-hankkeen verkkosivujen käsikirjastoon muodostuu vähitellen uusiomaarakentamisen kohdekorttikokoelma poikkileikkauksineen, valokuvineen ja lisätietoineen. Näin kuka tahansa pääsee tutustumaan Suomessa toteutettuihin hankkeisiin.

Väylävirasto puolestaan valmistelee parhaillaan Uusiomateriaalien käyttö väylärakentamisessa -ohjetta, joka valmistuu vuoden vaihteessa.

Väylävirasto on tekemässä myös erillistä toimintaohjetta, jossa kuvataan uusiomateriaalien tuotekohtaiset tehtävät eri suunnitteluvaiheissa.
”Käynnistämme myös uusiomateriaalien verkkosivuston, jonne kootaan linkit uusiomateriaaleja koskeviin ohjeistuksiin”, Kristiina Laakso Väylävirastosta kertoo.

 

Sähköinen lomake tulossa MARA-ilmoituksiin

 

MARA-asetuksen rekisteröintimenettelyt sujuvat pian sähköisesti. ”Ilmoitusten tekemiseen on tulossa sähköinen ilmoituslomake”, kertoi Suomen ympäristökeskuksen Jani Salminen Uusiomaarakentamisen vuosiseminaarissa syyskuussa.

Lomake auttaa toiminnanharjoittajia, jotka haluavat hyödyntää jätteitä maarakentamiskohteissa. Se helpottaa myös niiden viranomaisten työtä, jotka hyväksyvät MARA-asetuksen (vuonna 2017 uudistetun asetuksen eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa) mukaiset rekisteröinti-ilmoitukset.

Viranomaisten mukaan etenkin laadunvarmistusjärjestelmän kuvaukset ovat olleet tähän asti tehdyissä ilmoituksissa puutteellisia. Viranomaiset toivovatkin huolellisuutta ilmoitusten täyttämiseen.

MARA-asetuksen tarkoituksena on joustavoittaa ja nopeuttaa jätteiden hyödyntämistä. Rekisteröintimenettely mahdollistaa hyödyntämisen ilman ympäristölupaa.

Ympäristöministeriö on julkaissut heinäkuussa asetuksen soveltamisohjeen, jota on muokattu vuoden aikana kertyneiden käyttökokemusten perusteella. Soveltamisohjeen virallinen versio julkaistaan tuonnenpana.

 

Betonimurske ei enää jätettä

 

Loppusuoralla ovat myös arviointikriteerit siitä, milloin betonimurske ei enää olisi jätettä. Näin betonimurskeesta on tulossa ensimmäinen jätejae, joka on saamassa asetuksen muodossa kansalliset, niin sanotut end-of-waste-kriteerit.

”Tämän jälkeen ei olisi enää eroa, onko betonimurske jätepohjainen vai neitseellisistä luonnonvaroista valmistettu. Molemmat tuotteet olisivat samalla viivalla maarakentamisessa”, Jani Salminen tiivistää.

 

Uusiomateriaaleista bisnestä

Yhä useampi suomalaisyritys on tehnyt jäte- ja sivuvirtojen jalostamisesta rakentamisen uusiomateriaaliksi kannattavaa liiketoimintaa.

Esimerkiksi forssalainen lasinkierrättäjä Uusioaines Oy jalostaa kierrätyslasista lasivillaa, pakkauslasia ja Foamit-vaahtolasituotetta, jonka myynti on jo yli nelinkertaistunut vuodesta 2012.

”Vaikka saisimme sata prosenttia kaikesta suomalaisesta kierrätyslasista, se ei riittäisi yhä kasvavaan vaahtolasin tuotantotarpeeseen. Tuommekin ulkomailta kierrätyslasia, joka muuten menisi kaatopaikalle”, myyntipäällikkö Juuso Viitikko kertoi FRUSH-tapahtumassa Forssassa. Tämän vuoden tuotantokapasiteetti on 250 000 kuutiota. Tästä asiakkaille ennustetaan toimitettavan yhteensä noin 240 000 kuutiota.

Oululainen sijoitusyhtiö Partnera osti Uusioaineksen vuosi sitten. Emoyhtiö Patrnera Glass Recycling osti viime kesänä ruotsalaisen vaahtolasituottaja Hasopor Ab:n Näin syntyi Euroopan johtava vaahtolasivalmistaja.

Viitikko kertoo, että vaahtolasia on käytetty esimerkiksi Helsingin keskustakirjasto Oodin perustuksissa ja kentässä kantavana keventeenä, Amos Rexin sisäpihassa, sekä E18-tien sekä Lahden Vt12-tien hankkeissa.

 

Kasvua Itämeren alueelle

Niin ikään forssalainen LHJ Groupiin kuuluva Suomen Erityisjäte Oy puolestaan jalostaa jätteenpolton pohjatuhkista Scanwas-keinokiviaineista. Sitä voi hyödyntää hiekan ja soran sijasta infrarakentamisessa ja betoniteollisuuden tuotteissa.

”Saamme metallit pois niin hyvin, että eroteltua mineraalijaetta voi käyttää maanrakennusaineena ilman ympäristölupaa”, LHJ Groupin markkinointipäällikkö Pasi Kaskinen sanoi FRUSH-tapahtumassa.

Jätteenpolton tuhkien sekä pilaantuneiden maiden käsittely ovat kasvattaneet Suomen Erityisjätteen liiketoimintaa niin, että yritys on avaamassa uudet käsittelyalueet Poriin ja Tarasten Kiertotalousalueelle. Yhtiön tavoitteena on laajentua koko Itämeren alueelle.

Geopolymeeriä teihin

Kannonkoskelainen vuonna 2016 perustettu Betolar Oy tuottaa vähähiilistä, betonin kaltaista rakennusmateriaalia teollisuuden sivuvirroista. Geopolymeerin ensimmäiset kaupalliset sovellukset ovat nyt tulossa markkinoille.

Yhtiö on tehnyt tuotereseptiikkaa metsäteollisuuden biotuhkille, sakoille, ja kuonille, energiateollisuuden tuhkille sekä kaivosteollisuuden rikastehiekoille. Näistä yritys kehittää kiinteitä ja vaahtomaisia geopolymeerituotteita. Niillä pystytään suoraan korvaamaan betoni- ja sementtituotteita esimerkiksi maa- ja piharakentamisessa, pian myös talonrakentamisessa.

”Kun valmistetaan tonni sementtiä, siitä aiheutuu 600–900 kilon hiilidioksidipäästöt. Geopolymeereillä on parhaimmillaan päästy 90 prosenttia pienempiin päästöihin. Samalla säästyy luonnon kiviainesta”, vertaa Betolarin tieteellinen johtaja Maria Korppi.

Yritys on valmistanut jatkokäyttöä kaivanneesta selluntuotannon viherlipeäsakasta geopolymeerimursketta, joka soveltuu esimerkiksi metsäautoteiden ja kenttien rakenteisiin.

”Suomessa viherlipeäsakkaa syntyy vuosittain jopa 150 000 märkätonnia. Jos se saadaan käytettyä metsäautotierakentamiseen, tämä tuote ratkaisee koko ongelman Suomessa ja Pohjoismaissa.”

 

Kuva: Elina Saarinen. Amos Rexin sisäpihassa, joka toimii myös museon kattona, on käytetty Uusioaineksen kierrätyslasista jalostamaa Foamit-vaahtolasia.

Facebooktwitterlinkedin