Kerralla kuntoon?

Elina Saarinen
Facebooktwitterlinkedin

Syyskuinen World Circular Economy Forum ojensi maailman päättäjille oljenkorren.

Ilmastokriisi ja luontokato ovat saaneet päättäjät ja liike-elämän johtajat ympäri maailmaa etsimään kuumeisesti maapallon korjaussarjaa.

WCEF:ssä kuultiin puhe toisensa jälkeen siitä, kuinka kiertotalous voisi pelastaa: Se vahvistaisi edelläkävijäyritysten kilpailukykyä, kasvattaisi bisnestä, loisi työpaikkoja. Kiertotalous vetäisi toimijat rajoja ylittävään yhteistyöhön samojen päämäärien saavuttamiseksi. Kiertotalous voisi parhaimmillaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja ehkäistä luontokatoa. Kiertotalous minimoisi jätteet ja saisi resurssit kiertämään talouden kehissä uudelleen ja uudelleen, luoden joka kierroksella lisäarvoa ja eheyttäen kärsineitä luonnon ekosysteemejä. Kiertotalous voisi toimiessaan pelastaa maailman.

Seurasin tuntikaupalla webinaareja ja paneeleja, ja päässäni alkoi soida ­Michael Jacksonin Heal the world.

Kiertotaloudesta on tulossa taikasana, johon ladataan mahdottomia odotuksia. Ympäristön tila on niin huolestuttava, että on ymmärrettävää haluta toivoa, että jokin ratkaisu voisi pelastaa meidät pinteestä. Haluan itsekin.

Toivon nostatuksessa unohtuvat helposti vaikeudet, riskit ja uhat. Tarvittavan muutoksen mittakaava on massiivinen ja aikataulu tiukka: Meidän täytyisi muuttaa tapamme tuottaa ruokaa, asumista ja liikkumista. Meidän täytyisi purkaa nykyiset lineaariset mallit ja rakentaa talousjärjestelmämme niin, että kulutus vähenisi ja että luonnon pilaamisesta sakotettaisiin ja sen vaalimisesta palkittaisiin. Meidän täytyisi kokonaan muuttaa kulutustottumuksemme ja suhteemme tavaroiden omistamiseen. Kaiken tämän täytyisi tapahtua noin kymmenessä vuodessa, ja vielä tasa-arvoisella, reilulla tavalla.

Onko se mahdollista? WCEF:n puhujat sanoivat, että sen on oltava: kiertotalous ei ole vaihtoehto, vaan elinehto. Se on paras konstimme saada yksi maailma riittämään, meille nyt eläville ja kaikille jälkeläisillemme.

Vaadittava muutos on suuri ja nykymallista hyötyjiä niin paljon, että syntyy houkutus puhua kiertotalousmuutoksesta, mutta tosiasiassa vain laastaroida ja viherpestä haitallisia käytäntöjä. On iso riski, että kiertotalous-termin alle peitellään business-as-usual-toimia, jotka todellisuudessa vain kiihdyttävät resurssien kulutusta.

Ostammeko kierrätystuotteita muiden lisäksi? Rakennammeko valtavasti lisää infraa ja pyhitämme tämän kierrätysmateriaaleilla? Louhivatko kaivokset maailman tyhjiin vihreän energiamurroksemme toteuttamiseksi?

Kun kuilun reuna lähestyy, kaasutammeko rotkoon, kunhan allamme vain on sähköauto?

Kiertotalouteen saa laittaa toivonsa. Sitä saa ja pitää edistää kaikilla tasoilla.

Mutta pidetään huoli, ettei toivo ole turha. Sovitaan kunnon pelisäännöt siihen, mitä ja miten olemme edistämässä.

Meillä on aikaa vain tähän yhteen yhteiseen ponnistukseen, ja sen on mentävä kerralla oikein.

 

Elina Saarinen

Päätoimittaja

Kiertotalouden erikoislehti Uusiouutiset

Kirjoitus on julkaistu pääkirjoituksena 28.10.21 ilmestyneessä Uusiouutiset-lehdessä.

Kuva: Tero Pajukallio

Facebooktwitterlinkedin