Juhannus vuonna 2051

Renkaat humisevat, kun poljen mäkeä ylös. Juhannukseksi yhteiskäyttövarastosta lainaamani sähkötaakkapyörä kulkee kevyesti, vaikka mukana on retkivarustus taloyhtiömme yhteisestä teltasta lähtien. Tosin kaksi seuraavaa yötä perheemme majoittuisi vuokramökissä järven rannalla. Olimme onnekkaita saadessamme mökkimajoituksen korttelimme hyvinvointisponsorina toimivan yrityksen järjestämässä arvonnassa, sillä moni muukin mielii mittumaariksi mökkeilemään. Tästä tulee 10-viikkoisen kesäloman kohokohta!

Tien pientareet pursuavat niittykukkia ja mesikasveja ja niissä pörrääviä perhosia, pistiäisiä ja kärpäsiä. Ketokultasiipi availee siipiään. Tuulessa aaltoilee sinisen, pinkin, keltaisen ja vihreän värimeri: ketoneilikoita, kissankelloja, hiirenvirnaa ja niittysuolaheinää.

Lupiinia ei tässä näy. Vieraslajitalkoot ovat tuottaneet tulosta. Tienvarsista on tullut keitaita etenkin perinnekasvilajeille ja monille hyönteisille sen jälkeen, kun pientareet päätettiin niittää osittain ja siirtää niitot elokuulle.

Seurueemme pääsee mäen harjalle. Pysähdymme ihailemaan maisemaa. Niityn takaa nouseva metsikkö taitaa olla entistä avohakkuualuetta. Metsähallitus alkoi 25 vuotta sitten ostella päätehakkuualueita muuttaakseen ne suojelukohteiksi. Nyt metsää on suojeltu jo neljä miljoonaa hehtaaria.

Lampaat näyttävät olevan kesätöissä täälläkin. Ne mennä mutustavat estäen niittyjä pusikoitumasta. Tyttäreni hihkaisee ja osoittaa läheiselle kivelle. Lirohan se siinä. Se on varmaan lennähtänyt horisontissa siintävältä suolta. Soiden ennallistamishanke näyttää toimivan. Kosteikkolajit ovat elpyneet Suomessakin.

Otan hörpyn mustikkamehua. Mustikka on lempimarjani. Onneksi se saatiin pelastettua. Jos ilmastotyössä ei olisi onnistuttu, mustikka voisi nyt olla mennyttä. Viime vuosien talvet ovat kuitenkin olleet jälleen kunnon talvia pakkasineen ja hankineen. Muisto maaliskuisesta avantouintireissusta nousee mieleen.

Tänään pääsemme pulahtamaan saunan jälkeen puhtaaseen, viileään metsälampeen. Sitä ennen grillaamme mökillä sieniä ja vegaanista makkaraa. Kassissa on myös uusia perunoita ja sipulia. Salaattiainekset saamme poimittua matkan varrelta, sillä kaikille avoimia kasvimaita ja opastettuja villiyrittipalstoja on siellä täällä. Nälkä kurnaisee. On aika jatkaa matkaa. Sähköpyörän akussa näyttää olevan varausta sen verran, että viimeinen 15 kilometrin matka mökille kyllä taittuu. Tähän tienpätkään ei vielä ole rakennettu akkulaturikaistaa. Täytyykin laittaa pyörä perillä heti lataukseen. Virtaa riittää, sillä mökin katto ja ikkunat ovat aurinkopaneelia.

Tältä voisi näyttää juhannuksen mökkimatka 30 vuoden kuluttua, jos ihmiskunta onnistuisi ratkaisemaan ekologisen kriisin.

Yhden pallon visiot -hanke kutsuu visioimaan parempia vaihtoehtoja dystooppisille tulevaisuuskuville.

Positiivisia tulevaisuuksia kannattaa kuvitella. Unelmista voi tulla totta, mutta vain, jos uskallamme ensin unelmoida.

Luontoelämysten kesää!

Elina Saarinen

Kiertotalouden erikoislehti Uusiouutisten päätoimittaja