Juha Kaila vaihtaa veitsiin ja talttoihin

15.10.2013

Tämä tieto voi järkyttää: Juha Kaila on jäänyt eläkkeelle. Hän myös vaihtaa kokonaan alaa. Miten selviämme ilman häntä?

Ämmässuon kaatopaikan syntyhistoria. Asiantuntijaverkostot. Uusi jätelaki. Nanomateriaalien kierrätettävyys. Jätehuoltoalan tohtorikoulutus. Jätehuoltoyhdistys.

Otetaan melkein mikä tahansa suomalaisen jätehuoltoalan kehittymiseen liittyvä asia ja tutkitaan sen taustoja. Jossain vaiheessa esiin pulpahtaa nimi Juha Kaila.

Yli 40 vuodessa toki ehtiikin. Juha Kaila on toiminut jätehuollossa kunnallisella puolella, yrittäjänä, tutkimuksessa, opetuksessa, konsultoinnissa, oikeuskäsittelyjen asiantuntijana, järjestöaktiivina, verkostoijana ja suunnittelijana. Hän on työskennellyt Suomessa, Pohjois-Amerikassa, Pohjoismaissa, ympäri maailmaa. Hänen Kasui Oy -firmansa on yhdistänyt alan parhaita osaajia erilaisissa jätehuoltoprojekteissa. Viimeksi Kaila kehitti jätealan akateemista osaamista Aalto-yliopistossa jätehuoltotekniikan professorina. Kunnes syyskuussa – hän jäi eläkkeelle.

Miten jätehuoltoala selviää ilman sinua?

On erinomaisen hyvä, että ala tulee toimeen ilman minua. Enkä jätä alaa kokonaan. Minulla on yhä Kasui Oy, jonka kautta teen vielä vanhoille tutuille projekteja. Aalto-yliopistoon jäi neljä aktiivista tohtoriopiskelijaa, joita ohjaan edelleen omaksi ilokseni vapaaehtoistyönä. Minulla on myös sivutoimi KHO:ssa, jossa olen ympäristöasiantuntijaneuvos, se jatkuu vielä kolme vuotta. Mutta täytin 65 vuotta ja jäin eläkkeelle. Nyt vaihdan alaa.

Mitä aiot seuraavaksi tehdä?

Vaihdan taiteeseen. Olen harrastanut tussimaalausta 20 vuotta. Nyt olen vakavissani ryhtynyt tekemään puupiirroksia japanilaisella tekniikalla. Se juontaa juurensa Japani-innostuksestani. Nautin siitä, että saan tehdä käsilläni.

Mikä sinua vetää Japaniin?

Nyt se, että puupiirroksissa tarvittavia materiaaleja ei saa muualta. Laattojen pitäisi olla villikirsikkaa, mutta niitä tehdään myös japaninlehmuksesta. Sieltä saa myös käsintehtyä japanilaista paperia, joka on pitkäkuituista ja paksua. Hankin myös veitset, taltat ja harjat sieltä. Lisäksi tarvitaan akvarellivärejä. Aalto-yliopiston aikana oli onni, että Japanissa pidetään paljon ympäristökonferensseja, joten pääsin käymään siellä vähintään kerran vuodessa. Minulla on paljon kontakteja sikäläisiin yliopistoihin.

Juha Kailan sai jätehuoltoalalle innostus ympäristöasioihin nuorena opiskelijana 1960-luvulla. Siihen aikaan jätehuoltoa ei vielä voinut opiskella korkeakoulussa Suomessa, joten Kaila valmistui diplomi-insinööriksi vesihuoltotekniikasta, vaikka tekikin opintojen ohessa jätehuoltoon liittyvää tutkimusapulaisen työtä Sitralla. Valmistuttuaan Kaila toimi Helsingin seutukaavaliitossa. Silloin piirretyissä seutukaavoissa on siemen nykyisen Ämmässuon ja Vantaan Energian jätevoimalaitoksen sijainnille.

Kaupunkiliitosta Kaila siirtyi VTT:lle Geotekniikan laboratorioon 1980-luvulla ja väitteli samalla tohtoriksi. Ura vei yritykseen nimeltä Kiinteistöjen Jäteautot, jonka pääomistajana oli Fazer. Omistajajärjestelyjen myötä Kaila päätyi yhdysvaltalaisen Waste Managementin Remediation Services -liiketoimintayksikköön, jossa Kailan bisnesalueeseen kuului ”muu maailma”. Kailan tiimi sai kumppaneikseen maailmanlaajuisen jätehuoltoasiantuntijoiden verkoston, josta löytyi osaaja tehtävään kuin tehtävään.

1990-luvun puolivälissä Kaila sai ympäristötekniikan tutkimusprofessuurin VTT:ltä. 1998 häntä kysyttiin YTV:lle (nykyinen HSY). Siellä hän toimikin jätehuoltojohtajana vuoteen 2003, jolloin oli aika siirtyä päätoimiseksi yrittäjäksi Kailan jo aiemmin perustamaan Kasui Oy:öön. Kaila sovelsi asiantuntijaverkostomaista toimintatapaa ja teki yhteisprojekteja Maan ja Veden (nyk Pöyry) ja Suunnittelukeskuksen (nyk FCG) kanssa.

Kutsu jätehuoltotekniikan professoriksi tuli 2007, ja Kaila vastasi kutsuun.

Millainen olisi se jätehuoltoalan tehtävä, jonka kutsuun voisit vielä vastata myöntävästi?

Opin jo nuoruusvuosinani eräältä israelilaiselta vesispesialistilta, että kannattaa valikoida työt kolmen kriteerin kautta: Otan vastaan vain töitä, jotka koen henkilökohtaisesti kiinnostavina, joista saa hyvin rahaa ja joissa ei tarvitse tehdä mitään. No, viimeinen kohta on vitsi.

Mikä kymmenien vuosien urallasi on ollut mieluisin työ tai rooli?

Olen tykännyt kaikista. Olen nähnyt alaa monesta näkökulmasta, mikä on syventänyt ymmärrystäni jätealasta ja antanut perspektiiviä. Tykkään ajatella suuria kokonaisuuksia systeeminäkökulmasta. Tällä alalla on mahdollista siirtyä tehtävästä toiseen, joten olen saanut työskennellä erilaisissa organisaatioissa erilaisten ihmisten kanssa. On valtavan positiivista nähdä, miten ala on kehittynyt. Alalle tulee nuorta porukkaa, joilla on uusia ideoita.

Millaisen viestikapulan haluaisit jättää alan tuleville sukupolville?

Kierrätysyhteiskuntapyrkimystä pitää katsoa kriittisemmin kuin nyt tehdään. Jos vain mekaanisesti maksimoimme kierrätettävän materiaalin määrän ja ylläpidämme nolla prosenttia kaatopaikalle -ajatusta, päädymme kierrättämään ja levittämään myös haitallisia aineita. Vaikka regulaatiolla vähennämme tuotteista tiettyjä haitta-aineita kuten elohopeaa, kadmiumia ja kromia, tuotantoon otetaan jatkuvasti tuhansia uusia kemikaaleja ja nanomateriaaleja, joiden haitallisuudesta ei ole tietoa. Haparoimme kuin pimeässä hallissa, jossa kohdistamme valokeilan yhteen asiaan, mutta muualla ympärillä halli vain kasvaa ja pimeys syvenee. Tämä ongelma on jo tunnistettu. Nyt vaaditaan uudelta sukupolvelta lisää töitä ja lainsäädännöllisiä muutoksia, jotta ongelma saadaan ratkaistua.

Terveisesi Uusiouutisten lukijoille?

Näin syksyllä voi sanoa, että on iso haaste saada ihmisten jätehuolto toimimaan mutkattomasti kuin luonnon: Syksy tuottaa valtavasti jätettä, jonka kevät käyttää ja kierrättää tarkasti.