Järjetön tarjous

Marras-joulukuussa ei voi välttyä mainonnalta, jossa houkutellaan ostamaan viimeisintä elektroniikkaa. Mainostulvan keskellä mietin äly- ja digilaitteisiin liittyvää kuluttamiskulttuuria. Jos pitäisi valita yksi alue, jolla kiertotalous toteutuu kaikista surkeimmin, se olisi tämä.

Kun tartumme tarjouksiin, laitamme yleensä vanhat laitteet laatikkoon – ja unohdamme sinne. Ne voivat olla vielä täysin toimiviakin, ehkä vain eivät enää ihan viimeistä mallia.

Samalla laatikkoon haudataan arvometalleja ja raaka-aineita. Niiden saaminen laitteen muotoiseksi tuotteeksi on synnyttänyt ympäristövaikutuksia tuotantoketjun kaikissa vaiheissa.

Samaan aikaan, kun hukkaamme arvoaineet pöytälaatikoihin, lisää digitalisaation ja vihreän siirtymän tarvitsemia metalleja louhitaan epäinhimillisissä oloissa.

YK:n Global E-waste monitor on laskenut, että käytöstä poistettu sähkö- ja elektroniikkalaiteromu (SER) painaa enemmän kuin koko Euroopan väestö yhteensä. Vuonna 2019 vain noin 17 prosenttia SERistä saatiin kerättyä talteen.

Laitteiden mukana hukattiin kokonaisten kansakuntien vuosibudjetin edestä arvoaineita. Romun mukana hävisi 48 miljardin euron arvosta kultaa, hopeaa, kuparia, platinaa, kobolttia ja harvinaisia maametalleja.

Keräys ei toimi. Jätettä syntyy koko ajan enemmän. Uudelleenkäyttö on minimaalista. Kiertotalousmittareilla arvosanat ovat luokalle jäämisen tasolla.

Pahiten epäonnistuu laitteiden suunnittelu kestäviksi, päivitettäviksi, korjattaviksi ja kierrätettäviksi. Nykylaite on tiukka puriste, jossa on sekaisin muoveja ja metalleja. Laitteessa voi olla 80 alkuainetta atominpaksuisina kerroksina ja gramman hippusina. Kierrätysprosesseissa tästä on vaikeaa, miltei mahdotonta, saada kaikki tärkeät materiaalit takaisin kiertoon.

Huippuunsa viritettyjen tuotantoverkostojen maailmassa ei ole saatu rakennettua laitteiden tehokasta keräystä ja kierrätystä. Data ei vielä jäljitä raaka-aineiden alkuperää, eikä se seuraa sitä, minne laite lopulta päätyy.

Osa länsimaisten kuluttajien käytöstä poistamista laitteista vuotaa laittomille dumppausalueille kehittyviin maihin. Esimerkiksi Ghanan Accraan, Agbogbloshieen, kasautuu joka vuosi arviolta 192 000 tonnia laiteromua.

Romu aiheuttaa vakavia terveysriskejä niille yli 10 000 ihmiselle, jotka työskentelevät alueella epävirallisesti. Käytännössä työ on sitä, että ihmiset rikkovat laitteita vasaralla ja yrittävät saada irrotettua arvokkaita osasia.

Mitä enemmän käytössämme on digilaitteita, sitä enemmän ne kuluttavat energiaa. Ihmiskunnan on pystyttävä rakentamaan tarpeeksi tuulivoimaloita ja aurinkopaneeleita siirtyäkseen fossiilisesta energiasta uusiutuviin. Tähän rakennusurakkaan tarvitaan valtavasti metalleja. Kulutushuumamme ei ainakaan helpota urakkaa.

Tarjouskampanjat huutavat laitteiden halpuutta, mutta mikä on niiden todellinen hinta? Onko meillä siihen varaa?

Elina Saarinen

Kiertotalouden erikoislehti Uusiouutiset

päätoimittaja

Kuva: Tero Pajukallio.

Kirjoitus julkaistaan pääkirjoituksena 9. joulukuuta 2021 ilmestyvässä Kiertotalouden erikoislehti Uusiouutisissa. Teemanumerossa käsitellään digitalisaatiota ja kiertotaloutta, kestäviä ja turvallisia akkuketjuja, dataa kiertotalouden vauhdittajana sekä sähkö- ja elektroniikkaromun uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen liittyvää lisäarvoa yrityksille ja organisaatioille. Tilaa Uusiouutiset