Ilmasto ei voi odotella koronan jälkeistä aikaa

Uusiouutisten juttusarja: Muuttaako pandemia maailmaa?

Koronaa hoidettaessa on ollut selvää, että kaikki mahdollinen vahinkojen minimoimiseksi tehdään. Varsinkin kriisin alussa päätöksenteossa vallitsi jopa harvinainen yksimielisyys. Ilmastokriisin kohdalla samaa kiireellisyyttä ei ole näkynyt retoriikassa tai tahtotilassa, vaikka aikaa on ollut vuosia ja seuraukset ovat koronapandemiaakin tuhoisampia.

Toivon, että korona voisi näyttää meille, että kiireellisten päätösten tekeminen on tahdosta kiinni. Koronan kohdalla voimme enää yrittää silotella seurauksia, mutta ympäristöpolitiikassa olisi vielä mahdollista tehdä ratkaisevia päätöksiä ennen todellista katastrofia.

Koronan ilmastovaikutus itsessään jää minimaaliseksi, joten olennaista onkin juuri sen aiheuttama muutos politiikassamme ja ihmisten toimintatavoissa. Ajatus käännekohdasta luontosuhteessamme luo toivoa, vaikken kovin optimistisesti suhtaudukaan kykyymme ottaa tästä opiksi.

Osaltaan akuutti koronakriisi näyttääkin jopa vähentäneen kunnianhimoa ilmaston suhteen. Mediatilan on vallannut pandemia ja ilmasto on jäänyt taka-alalle. Päätöksenteossa keskitytään talouden elvytykseen ja kriisin hoitoon ilmaston kustannuksella. Tästä olen huolissani, koska ilmasto ei voi odotella asialistalla koronan jälkeistä aikaa, vaan toimia tarvitaan jatkuvasti. Jokainen menetetty päivä vähentää käytettävissä olevia keinoja.

Asennemuutoksen lisäksi keskeisin koronan positiivinen ilmastovaikutus liittyneekin juuri elvytykseen. Kun rahaa ollaan nyt käyttämässä monenlaisiin investointeihin, pitäisi se ehdottomasti kerralla käyttää ympäristön kannalta kestävästi. Näin ilmasto voisikin parhaimmillaan saada sellaisia panostuksia, joille muuten tuskin olisi löytynyt poliittista tahtoa. Pahinta olisi, jos kriisin jälkiä korjataan pahentamalla toista kriisiä.

Koronankin kohdalla niin vahinkoja kuin kriisistä selviytymistä arvioidaan nimenomaan talouden näkökulmasta. Tärkeää olisi kuitenkin vihdoin alkaa tarkastella yhteiskuntia myös muilla mittareilla, ottaen huomioon esimerkiksi kriisien aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen, luonnon itseisarvon ja kestävän hyvinvoinnin.

Muutos ei ole tapahtunut vielä, mutta uskon, että koronakriisi voi herättää meidät ajattelemaan, mitä kestävään hyvinvointivaltioon oikeastaan kuulukaan. Mitä jää jäljelle, kun talous pysähtyy? Mikä on aidosti arvokasta?

Sara Nyman

nuorten ilmastodelegaatti,

Ilmastopolitiikan pyöreän pöydän varapuheenjohtaja

Kuva: Salla Merikukka

 Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa ympäristötutkimuksen, kiertotalouden ja kulttuurialan asiantuntijat ja vaikuttajat pohtivat koronapandemian vaikutuksia ihmisen luontosuhteeseen ja kuluttamiseen.

Kirjoittajat pohtivat näitä kysymyksiä: Oppiiko ihmiskunta koronaviruspandemiasta jotakin, jonka avulla voisimme ratkaista myös ilmastokriisiä. Vaikuttaako pandemia ihmisten arvoihin tai luontosuhteeseen? Entä talouden ja kuluttamisen malleihin? Uusiouutiset kysyi tätä kiertotalouden asiantuntijoilta, tutkijoilta ja kulttuurivaikuttajilta.

Lue muut juttusarjan osat tästä:

Liisa Rohweder: Sama juurisyy luo epidemiat ja ilmastokriisin

Mari Pantsar: Kestävän huomisen viimeinen tilaisuus

Jari Lyytimäki: Rutiinimatkailu kyseenalaistui

Maria Joutsenvirta: Kestävälle taloudelle aukeni tilaisuus 

Iikka Kivi: Talous ei kestä kulutuksen hidastumista

Eeva Furman: Käpertyminen ei ratkaise kriisejä

Emmi Itäranta: Pandemiaa edeltänyt elämäntapa on käymässä mahdottomaksi

Lue koko juttusarja digilehdestä

Uusiouutisten 5/20 artikkeli aiheesta pdf-muodossa