Haitalliset aineet pois kiertämästä

Myyjiltä ei saa tietoa

Kun myyjiltä kysyttiin, sisältävätkö heiltä hankitut tuotteet SVHC-aineita, monet liikkeet vastasivat heikosti tai harhaanjohtavasti. Osa ongelmatuotteita myyneistä jopa toimitti testituloksia siitä, ettei SVHC-aineita tuotteissa ole. Samanlaisia havaintoja on tehty aiemminkin.

Kemikaaliasetuksen artikla kuluttajan informoimisesta SVHC-aineista ei nyt käytännössä toimi, sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori Pelle Moos, joka toimii Euroopan kuluttajaliitto BEUCissa kemikaali- ja turvallisuusvastaavana.

”Sen lisäksi että yritykset noudattavat velvoitetta huonosti, on lakiin kirjattu 45 päivän vastausaika aivan liian pitkä ostoksilla olevalle ihmiselle. Artikla pitäisi myös laajentaa koskemaan kaikkia SVHC-yhdisteitä kaikenlaisissa tuotteissa, myös seoksissa. Näin ei nyt ole. Lisäksi jos kuluttajalle ei vastata, kuluttaja ei voi tietää johtuuko se siitä, että myyjä ei noudata velvollisuuttaan vai eikö tuotteessa ole SVHC-aineita. Asetusta pitäisi selventää”, Moos sanoo.

Kuluttajan tiedonsaannin kannalta nettikauppa on usein vielä haastavampaa. ”Nyt esimerkiksi Amazonin kautta kiinalainen valmistaja voi välittää tuotteen suoraan kuluttajalle, jolloin se ei koskaan edes tule virallisesti Euroopan markkinoille eikä sen täydy täyttää mitään unionin vaatimuksia sisällöistä tai kuluttajalle annettavasta tiedosta”, Moos harmittelee.

Ympäristömerkit selventävät tilannetta jonkin verran, mutta niitä on vain osalla tuotteista. Joiltakin tuoteryhmiltä edellytetään valmistusainelistoja, mutta ne ovat maallikoille hankalia. ”Kaiken kaikkiaan kuluttajilla ei ole nyt tarpeeksi mahdollisuuksia tehdä tietoon pohjautuvia valintoja”, Moos sanoo.

Monet unionin jäsenmaat tekevät myös riittämättömästi tuotevalvontaa vaatimusten vastaisten tuotteiden löytämiseksi. Tuotteista havaitaankin nyt vain jäävuoren huippu, Moos sanoo.

Kuluttajat mukaan siirtymään

Kuluttajien rooli vihreän siirtymän tukemisessa ja kiertotaloudessa on kuitenkin tiedostettu niin unionin vihreän kehityksen ohjelmassa kuin kiertotalousohjelmassakin. Keinoja vastuullisten valintojen tekemisen helpottamiseksi kehitetään.

Kuluttajille halutaan tarjota merkityksellistä tietoa tuotteista, mukaan lukien tuotteiden käyttöiästä ja korjattavuudesta. Samalla kansalaisia halutaan suojella viherpesulta. Komissio on suunnitellut tiedonsaannin avuksi esimerkiksi digitaalisia tuotepasseja.

Moos sanoo, että jos kuluttajille annetaan välineitä tehdä kestävämpiä valintoja, he pystyvät kantamaan kortensa kekoon vihreässä siirtymässä.

”Ensisijaisesti kuitenkin haitallisimmat aineet tuotteissa pitää saada kuriin lainsäädännön ja valvonnan keinoin, vastuuta ei voi jättää vain kuluttajan harteille. Tässä suhteessa unionin uuden kemikaalistrategian linjaus haitallisimpien aineiden rajoittamisesta kuluttajatuotteissa on mielestäni lupaava.”

Kuluttajien kuormaa pienentääkseen Euroopan kuluttajaliitto on ehdottanut Euroopan komissiolle, että vihreissä väittämissä otettaisiin käyttöön sama periaate kuin ruoan terveysväittämissä: väitteet pitää todentaa, ja niitä saa käyttää vasta viranomaisen arvioitua näytön.

Moos sanoo, että erilaisten merkkien ja väitteiden kirjavuus on nyt valtava ja hämmentää kuluttajia. ”Pöytä pitäisi puhdistaa. Esimerkiksi mainintaa ’hyväksi sademetsille’ tai ’myrkytön’ voisi käyttää vain kunnon näytön perusteella.”

Apua äpeistä?

Kuluttajia asia kiinnostaa. Eurobarometrin mukaan suurin osa eurooppalaisista on huolissaan kemikaaleista päivittäistuotteissa ja haluaa niistä parempaa tietoa, niin itsensä kuin ympäristön vuoksi.

Tuotetiedon pitää olla kuluttajille käyttökelpoista. ”Kaiken tuotetiedon kaataminen sellaisenaan kuluttajien niskaan ei ole hyödyllistä, tieto pitää tehdä ymmärrettäväksi. Esimerkiksi mobiilisovellukset, jotka kääntävät monimutkaiset ainesosaluettelot kuluttajille vaikkapa liikennevalojen tapaan käytännön neuvoiksi, ovat käteviä”, Moos sanoo.

Tanskassa tällainen Kemiluppen-sovellus on ollut huippusuosittu. Äpistä löytyy jo yli 13 000 kosmetiikka- ja hygieniatuotetta, ja tanskalaiset ovat tehneet sillä jo 11 miljoonaa tuoteskannausta.

Sovellus esimerkiksi listaa noin 35  % tuotteista C-luokkaan sen vuoksi, että niistä löytyy hormonihäiriköiksi epäiltyjä kemikaaleja.

Tanska on edelläkävijä kemikaali­tiedon tarjoamisessa kuluttajille. Moos toivoo, että vastaavat sovellukset yleistyvät muuallakin Euroopassa.

Sovelluksen kehittänyt Tanskan kuluttajaneuvosto (Forbrugerrådet Tænk) myös testaa tuotteita ahkerasti. Sen Think Chemicals -sivuilta  löytyy lukuisia testattuja tuoteryhmiä matkapuhelimista aurinkorasvoihin, ja kunkin ryhmän tuotteet on jaoteltu haitallisia aineita sisältäviin ja tuotteisiin, joissa ei tällaisia aineita testeissä löydetty.

Esimerkiksi vuosina 2015−2019 testatuista lähes 600:sta lastentavarasta jopa 21 % sisälsi karsinogeenejä tai hormonihäiritsijöiksi epäiltyjä aineita.

Kemiluppen-sovelluksessa ja laboratoriotesteissä aineet arvioidaan laajemmin kuin sen pohjalta, onko ne listattu SVHC-aineiksi. EU:ssa on toistaiseksi listattu SVHC-aineiksi vain noin 200 ainetta. Tanskassa hyödynnetään monia muitakin data-aineistoja, joissa tarkastellaan kemikaalien haitallisuutta hieman laajemmin ja etupainotteisemmin.

Kiertotalouden mainetta vaalittava

Haitallisia aineita päätyy tavaroihin myös kierrätysmateriaalivirroista, kuten elektroniikkajätteestä, kertoo Moos. Haitallisia ja käytöstä poistettuja palonestoaineita on löydetty tuotteista, joiden ei edes tarvitse olla palosuojattuja — esimerkiksi leluista ja treenijuomapulloista.

Euroopan komission syksyllä 2020 julkaisemassa kemikaalistrategiassa todetaan, että ongelmalliset aineet tuotteissa pitää saada minimiin, jotta päästään myrkyttömiin materiaalikiertoihin ja jotta eurooppalaisesta kiertotaloustuotteesta voi tulla globaalikin brändi.

Moos allekirjoittaa tämän. ”On mallinnettu, että lyhytikäisissäkin tuotteissa kuten paperissa haitalliset aineet voivat säilyä kierroissa jopa vuosikymmeniä niiden kieltämisen jälkeen, puhumattakaan pidemmän elinkaaren tuotteista, kuten huonekaluista. Jos tulee paljon tapauksia, joissa kiertotaloustuotteet havaitaan niihin kertyneiden kemikaalien vuoksi terveydelle haitallisiksi, voi se olla kuluttajille signaali kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita vastaan, mikä ei ole hyvä.”

Samaan hengenvetoon hän painottaa tasapainon tarvetta.

”On mahdotonta aloittaa kiertotalous vasta kun kiertoihin on laittaa aivan myrkyttömiä materiaaleja. Tuotteet eivät nytkään ole ongelmattomia. Mutta täytyy tiedostaa, että kiertotalous muuttaa nyt tehtävät päätökset tuotesisällöistä hyvin kauaskantoisiksi.”

Parempaa tietoa kemikaaleista

• Euroopan unionin markkinoilla on noin 100 000 kemikaalia, joista noin 23 000:ta käytetään vuosittain yli 1000 kg.
• Noin 500 aineen vaikutukset tunnetaan hyvin. 30  000 aineen ominaisuudet ja niille altistuminen tunnetaan joiltain osin. 70 000 aineesta on vielä tietoa hyvin puutteellisesti.
• Aineiden arviointia on pystytty Euroopan kemikaalivirasto Echassa viime aikoina nopeuttamaan käsittelemällä aineita ryhminä.
• Tieto tuotteiden sisältämistä aineista kulkee edelleen huonosti tuotantoketjuissa. Tilannetta kehitetään SCIP-tietokannalla (Substances of Concern In articles as such or in complex objects (Products)). Tammikuusta alkaen esineiden valmistajien, markkinoille saattajien ja myyjien on pitänyt ilmoittaa Echan ylläpitämään tietokantaan kaikki EU-alueella myynnissä olevat tuotteet ja tuotteiden osat, jotka sisältävät huolta aiheuttavia aineita.