Forssalaisessa ravintolassa kokoontui porukka, joka alkaa vauhdittaa uudelleenkäyttöä Suomessa: ”Uudelleenkäyttö on jäänyt jätehierarkiassa jalkoihin”

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen toimitusjohtaja Juha Lehtikuja toivoo, että uudelleenkäyttö nousisi Suomessa siihen asemaan, joka sille jo jätehuollon etusijajärjestyksenkin mukaan kuuluisi: tärkeimmälle paikalle.

Etusijajärjestyksessä ensisijaista on jätteen synnyn ehkäisy. Kun tuote tai jäte käytetään uudelleen, luonnosta ei oteta mitään eikä luontoon laiteta mitään haitallista. Siksi uudelleenkäyttö on etusijajärjestyksessä eli jätehierarkiassa korkealla.

Uudelleenkäyttöön vai rippeet

Sitten kun esine on kiertänyt samassa tai vastaavassa käytössä yhä uusia kierroksia ja tullut lopulta käyttöikänsä päähän, vasta sen jälkeen tulisi miettiä, kuinka jätteiden sisältämä materiaali saataisiin kierrätettyä takaisin teollisuuden käyttöön.

Kuitenkin rahoitus ja infrastruktuuri-investoinnit kohdistuvat Suomessa lähinnä jätehierarkian loppupään toimiin. Ensin rahaa sijoitettiin kaatopaikkojen perustamiseen, sitten niiden sulkemiseen ja jätevoimaloiden rakentamiseen, nyt kierrätyslaitoksiin ja keräysjärjestelmiin. Milloin on uudelleenkäytön vuoro?

”Miksi uudelleenkäyttö on jäänyt jätehierarkiassa jalkoihin?” Juha Lehtikuja kysyy. Hän puhui aiheesta viidettä kertaa järjestetyssä kiertotalouden innovaatiotapahtuma FRUSHissa Forssassa huhtikuun lopussa.

Lehtikuja viittasi Suomen ympäristökeskuksen tutkimukseen, jonka mukaan Suomessa uudelleenkäyttöön ohjautuu vain kaksi prosenttia käytöstä poistuvista tuotteista. Potentiaalia olisi tuoteryhmästä riippuen 10–20 prosentin uudelleenkäyttöasteeseen, jopa tätä suurempaankin.

15 prosentin tavoite?

Lehtikujan mukaan uudelleenkäyttö ei ole edennyt, koska rahoitus ja investoinnit ovat ohjautuneet jätehierarkian loppupäähän. Uudelleenkäytölle ei myöskään ole ollut tavoitteita tai seurantaa samalla tavalla kuin kierrätykselle.

”Minusta pitäisi asettaa tavoitteita uudelleenkäytölle. Esimerkiksi että Suomessa olisi saatava uudelleenkäytettyä 15 prosenttia jätteistä vuoteen 2030 mennessä.”

Kehitystä on hidastanut sekin, että uudelleenkäytön vaiheet keräyksineen, lajitteluineen, korjauksineen ja myynteineen vaativat paljon käsityötä ja osaamista. Käsityö taipuu huonosti teolliseen tuotantoon, vaikka sosiaalisesti ja kulttuurisesti se onkin arvokasta.

”Uudelleenkäyttö tuo toimijoita yhteen, pieniä ja suuria, eri toimialoilta. Yhteistyö vaatii uudentyyppistä ajattelutapaa ja tekemisen kulttuuria. Uudelleenkäyttö myös vähentää sosiaalista eriarvoisuutta, koska sillä on huomattava työllistävä vaikutus”, Lehtikuja listaa.

Hän viittaa kolmannen sektorin kuntouttavaan työllistämistukitoimintaan. Tämä on nyt uhattua palkkatukilainsäädännön uudistuksessa. Luonnos lakiesitykseksi on lausuntokierroksella 27. toukokuuta saakka.

”Lakiesitysluonnos muuttaisi kolmannen sektorin toimintaedellytyksiä ja voi uhata nykyistä uudelleenkäytön infraa”, Lehtikuja varoittaa.

FRUSH-tapahtumassa perustettiin osaajista kansallinen uudelleenkäyttöverkosto. Ensimmäinen kokoontuminen tapahtui Vanhassa Värjärissä Forssassa heti päivän seminaarien jälkeen 28.4.22. Verkoston perustaminen on osa Circwaste-hanketta.

Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti

Kuva: Adobe Stock.