Pakkausjätteen keräysastiaa tyhjennettiin Helsingissä nosturiautolla kesällä 2016. Suomessa on tutkittu, tulisiko kunnille sälyttää nykyistä enemmän vastuuta yhdyskuntajätteen kierrätysasteen nostamisesta, vai kannattaisiko nojautua nykyisten toimijoiden entistä selkeämpään yhteistyömalliin.
Pakkausjätteen keräysastiaa tyhjennettiin Helsingissä nosturiautolla kesällä 2016. Suomessa on tutkittu, tulisiko kunnille sälyttää nykyistä enemmän vastuuta yhdyskuntajätteen kierrätysasteen nostamisesta, vai kannattaisiko nojautua nykyisten toimijoiden entistä selkeämpään yhteistyömalliin.

Mitkä kierrätyskeinot sopivat Suomeen?

Yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteisiin yltäminen edellyttää uudistuksia. Tammikuussa päättyvä JÄTEKIVA-hanke on etsinyt uusia näkökulmia kierrätyksen keinoihin.

Hanna Salmenperä Eunomia ja Elina Saarinen, kuvat

EU:n jätedirektiivin velvoittavat kierrätystavoitteet yhdyskunta­jätteille ovat vielä tällä hetkellä Suomen ulottumattomissa. Uudistetun jätedirektiivin myötä tulee kierrätystavoitteiden lisäksi muitakin kierrätykseen kytkeytyviä velvoitteita. Muun muassa kierrätysasteen uudet laskentaperusteet tulevat yhtenäistymään EU-maissa ja samalla vaikeuttamaan entisestään kierrätystavoitteen saavuttamista.

Suomelle laskentaperusteen muuttuminen merkitsee pitkällä tähtäimellä todennäköisesti kohoamista kierrätyssuoriutuvuuden ranking-listalla, sillä monet muut jäsenmaat ovat laskeneet jätedirektiivin mukaisen kierrätysasteensa eri metodeilla kuin Suomi.

Jätedirektiivin mukaan yhdyskuntajätteen kierrätysasteen tulisi olla jopa 65% vuoteen 2035 mennessä. Vuonna 2017 Euroopan unionin komissio käynnisti ns. Early warning –hankkeen, jonka tavoitteena oli selvittää kierrätysasteen saavuttamisen keinoja ja mahdollisuuksia niissä jäsenmaissa, joiden osalta tavoitteiden saavuttaminen näyttää haasteelliselta. Suomi valikoitui hankkeen tarkastelujoukkoon mukaan, vaikka kierrätyssuoriutuvuus ei olekaan heikointa luokkaa vaan pikemminkin keskitasoa.

Ohjauskeinoja ja erillis­keräystä

Early warning -hankkeen alustavien tulosten pohjalta Suomessa käynnistettiin alkuvuodesta Yhdyskuntajätteen kierrätyksellä vauhtia kiertotalouteen -hanke eli lyhemmältä nimeltään JÄTEKIVA-hanke. Päätavoitteena on selvittää, miten kiristyvät jätedirektiivin yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteet voidaan saavuttaa ja arvioida Early warning –hankkeen ehdottamien keinojen soveltuvuutta Suomen oloihin. Hanke päättyy vuoden 2019 tammikuun lopussa, jolloin tulokset julkaistaan. Tämä artikkeli esittelee alustavia huomioita tuloksista. Lisäksi käsitellään kustannuksia koskevan erillisselvityksen sisältöä, käytettyjä menetelmiä sekä keskeisimpiä oletuksia ja haasteita.

Komission Early warning –raportissa esitettiin, että kierrätystavoitteisiin yltämistä Suomessa vaikeuttaa yhdyskuntajätehuollon pirstaloituminen eri vastuutahoille.

Tämän ratkaisemiseksi raportissa esitettiin vaihtoehtoisia etenemispolkuja. Yksi keino olisi asettaa kunnille kierrätystavoitteet ja samalla siirtää niille myös vastuu jätteen keräyksestä. Toisaalta pirstaloitumiseen voisi puuttua nykyistä tiiviimmillä yhteistyön malleilla.

Raportti esittää muun muassa jätekeräyksen hankintaa ja kustannusten jakamista koskevaa sopimusjärjestelyä tuottajien, kuntien ja jätehuoltoalan yritysten välille. Komission raportin mukaan nämä toimet eivät yksinään riitä vaan tarvitaan lisäksi esimerkiksi kierrätystä edistäviä taloudellisia ohjauskeinoja, kuten jätteenpolttoveroa ja painoon perustuvia jätemaksuja, sekä erilliskeräyksen merkittävää tehostamista kotitalouksissa ja muualla. Lajittelun tehostamista voidaan lisätä myös neuvonnalla.

Kunnan vastuu vai laaja yhteistyö?

Early Warning –raportin ehdotuksiin pohjautuen tutkimuksen tarkasteluihin muodostettiin kaksi politiikkapolkua: Politiikkapolku 1 sisälsi kunnallisen tason kierrätystavoitteet sekä jätteiden keräyksen vastuun siirtämisen kuntien vastuulle. Politiikkapolku 2 taas sisälsi lakisääteisen kolmikantayhteistyösopimuksen keskeisimpien toimijoiden välille sekä lakisääteiset hyötyjätejakeiden lajitteluvelvoitteet.

Molemmista poluista tarkasteltiin kahta skenaariota: toisessa kierrätysaste nousee 55 prosenttiin, toisessa 65 prosenttiin. Näin saatiin tietoa siitä, millaisia kustannuksia, työllisyysvaikutuksia ja ympäristövaikutuksia valituista politiikkapoluista aiheutuu.

Molemmilla politiikkapoluilla lisättäisiin jätteiden erilliskeräyksen kattavuutta. 65 prosentin kierrätysasteeseen tähtäävissä skenaarioissa oli mukana myös muita ohjauskeinoja kuten painoon perustuvat jätemaksujärjestelmät, kattava jätetiedon keruu- ja seurantamenetelmä sekä jäteneuvonnan resursointi.

Kolme tapaa tarkastella

Tutkijat arvioivat kierrätyspotentiaalia, kustannuksia ja vaikutuksia yhdistämällä kolme mallinnus­elementtiä: jätevirta-, jätekeräys- ja kustannusmallinnukset. Lähtökohtana oli arvioida, minkälaisilla käytännön toimilla korkeampi kierrätysaste saavutetaan.

Jätevirtamallinnuksessa mallinnettiin yhdyskuntajätemääriä, jätteiden koostumusta ja sitä, miten jätteiden pitäisi ohjautua kierrätykseen kussakin skenaariossa, eli minkälaisilla jätteillä on eniten potentiaalia kasvattaa kierrätysastetta. Mallinnus sisälsi tietoa muun muassa eri alueiden väestömääristä ja kiinteistötyypeistä, lajittelupalveluiden kattavuudesta ja keräystavoista, kierrätystehokkuudesta ja rejektien määrästä.

Jätekeräysmallinnus tarkasteli puolestaan eri keräyssysteemejä erilaisilla kiinteistöillä ja maantieteellisillä alueilla ja tuotti tietoa kuuden erilliskeräystä lisäävän vaihtoehtoisen keräysjärjestelmän kustannustasosta verrattuna nykyiseen keräyssysteemiin. Merkittävä rajoitus on, että mallinnus ulottui vain kotitalouksien jätteisiin. Tämä johtuu olemassa olevan tietopohjan heikkoudesta. Jätekeräysmallinnuksessa käytettiin Eunomian kehittämää Hermes2.0 –mallinnustyökalua.

Jätekeräystarkastelut sisälsivät seuraavat vaihtoehtoiset keräysjärjestelmät:

1. nykyinen erilliskeräysjärjestelmä sisältäen keräystä nykyistä useammalta kiinteistöltä

2. neljän lokeron keräyssysteemi, jossa kiinteistöllä on kaksi astiaa, jossa kussakin neljä lokeroa

3. kahden lokeron järjestelmä, jossa kiinteistöllä on kolme astiaa, jossa kussakin kaksi lokeroa

4. kuivien hyötyjätejakeiden yhteiskeräys; kiinteistöllä kolme astiaa, joihin kerätään muovit ja metallit samaan astiaan, paperi ja kartonki samaan astiaan sekä lasi yhteen astiaan

5. kuivien hyötyjätejakeiden yhteiskeräys; kiinteistöllä kaksi astiaa, joihin kerätään muovit, metallit ja lasi yhteen astiaan ja toiseen paperi ja kartonki

6. kuivien hyötyjätejakeiden yhteiskeräys; kiinteistöllä yksi astia, johon kerätään kaikki hyötyjätejakeet samaan.

Kaikissa vaihtoehdoissa kiinteistöltä kerätään lisäksi erikseen biojäte ja sekajäte. Vaihtoehtoja 2–6 ei sovelleta käytettäväksi suurilla asuinkiinteistöillä. Tarkasteluissa oletuksena oli, että suurilla kiinteistöillä erilliskeräys jatkuu entisen tavan mukaisesti.

Politiikkapolkujen kustannusten mallinnuksen tavoitteena oli laskea kahden eri politiikkapolun toimista aiheutuvat lisäkustannukset nykytilanteeseen verrattuna. On kuitenkin todennäköistä, että politiikkapolut suoriutuisivat todellisuudessa eri tavoin kierrätyksen määrissä. Tämä vaatisi huomattavasti laajempia jatkotutkimuksia.

Laskentaan sisältyivät jätehuollon operatiiviset kulut sekä ohjauskeinojen käytöstä aiheutuvat hallinnolliset kulut. Operatiivisia kustannuksia ei vertailtu politiikkapolkujen välillä, koska molemmat politiikkapolut saavat aikaan samankaltaisia toimia. Siksi politiikkapolkujen kustannuserot muodostuvat ohjauskeinojen hallinnollisista käyttöönottokuluista.

Kustannusten kohdentumista eri toimijoille ei laskettu. Kustannusmallinnus ei myöskään sisällä palvelu- ja elinkeinotoiminnan jätteitä, koska käytettävissä ei ole riittävästi tietopohjaa. Tämän tiedon täsmentämisen tulisikin olla jatkossa yksi kehittämiskohde.

Aiemmin on tunnistettu, että palvelu- ja elinkeinotoiminnan jätteet muodostavat merkittävän virran yhdyskuntajätteessä. Näiden jätteiden kierrätyspotentiaali saattaa olla jopa merkityksellisempi kuin kotitalousjätteiden, sillä eri sektorien toiminnoissa muodostuvat jätejakeet on mahdollista kerätä puhtaampina erilleen.

Tutkimus sisältää monia epävarmuuksia ja oletuksia. Tehty kustannusanalyysi onkin teoreettinen tarkastelu, joka osoittaa vastuiltaan äärimmilleen optimoidun järjestelmän vaikutuksia ja uusia näkökulmia eri tasojen päätöksenteon tueksi.

Kannustimet kuntoon

Early warning –raportti arvioi, että jätehuollon vastuiden pirstoutuminen heikentää kierrätystavoitteiden saavuttamista. Nykyisessä systeemissä kunnat ovat vastuussa biojätteen sekä sekajätteen erilliskeräyksestä ja käsittelystä. Tuottajat ovat puolestaan vastuussa pakkausjätteiden keräyksestä ja kierrätyksestä.

JÄTEKIVA-tutkimuksen kustannusanalyysin lähtökohtana on, että kunnilla ei ole riittävän vahvaa kannustinta vähentää sekajätemäärää tarjoamalla laajemmin kiinteistökohtaista erilliskeräyspalvelua ja toisaalta tuottajilla ei ole riittävän vahvaa kannustinta estää kierrätyskelpoisten pakkausjätteiden päätyminen sekajätteeseen. Tämä yhdyskuntajätehuollossa oleva taloudellinen irtikytkentä heikentää keskeisten toimijoiden motiiveja edistää kierrätystä.

Jotta toimijoilla olisi aito intressi edistää kierrätystä, tämän edellytyksenä on, että joko vastuuta keskitetään tai yhteistyötä keskeisten toimijoiden välillä lisätään merkittävästi.

Suomen nykyinen kotitalousjätteen erilliskeräysjärjestelmä, jossa jokaista jätelajia kerätään erillisellä astialla ja autolla kiinteistöltä, on kallis ja ympäristövaikutuksiltaan epäedullinen tapa, mikäli erilliskeräystä joudutaan laajentamaan yhä suuremmalle kiinteistöjoukolle.

Paljon erilliskerättyä polttoon

Tutkimus suuntaa ajatukset erilliskeräystapoihin, joissa kustannus- ja ympäristövaikutuksia voidaan vähentää siitä huolimatta, että erilliskeräys laajenee. Monilokerokeräys saattaa olla hyvä tapa Suomen oloissakin kerätä jätettä pientalo- ja haja-asutusalueilta. Monilokerokeräystä on kokeiltu Suomessa muutamilla alueilla. Järjestelmän kustannus- ja ympäristötehokkuutta määrittää keskeisesti systeemin kattava käyttöönotto.

Kuivien hyötyjätejakeiden yhteiskeräyksellä on niin ikään mahdollista erilliskerätä hyötyjätejakeita ympäristö- ja kustannustehokkaammin verrattuna kaikkien jätejakeiden kiinteistö- ja astiakohtaiseen keräykseen. Toisaalta yhteiskeräys tuottaa kokemusten mukaan enemmän laitoslajittelun jälkeen polttoon päätyvää rejektiä. Lisäksi Suomesta puuttuu tarvittavien lajittelulaitosten verkosto. Muutenkin lajittelukulttuuria merkittävästi muuttava systeemi voisi aiheuttaa hämmennystä jätteen tuottajien keskuudessa.

Yhdyskuntajätetilaston mukaan polttoon päätyy suurelta vaikuttava määrä erilliskerättyjä jätteitä. Kyse saattaa olla märistä tai epäpuhtaista, kierrätykseen kelpaamattomista jäte-eristä, laitosseisokeista tai raportoinnin kirjausvirheistä. Tätä rejektiä minimoimalla voitaisiin kierrätysprosentteja saada ylöspäin.

JÄTEKIVA –hanke päättyy tammikuussa 2019. Ympäristöministeriö on ryhtynyt valmistelemaan jätedirektiivin toimeenpanoa kansalliseen lainsäädäntöön. Teoreettinen mallintaminen voi tarjota uusia näkökulmia lainsäädännön uudistamiseen.

Toisaalta mallinnus sisältää aina rajauksia ja epävarmuuksia, ja tulosten tulkintaa onkin tehtävä taiten. Tarkastellut politiikkavaihtoehdot tuskin ovat otettavissa sellaisenaan käyttöön, vaan tarvitaan Suomen oloihin soveltuva systeemi, jossa kuitenkin riittää kunnianhimoa ja kannustetta tavoitteen ­saavuttamiseen.

https://tietokayttoon.fi/hankkeet/hanke-esittely/-/asset_publisher/yhdyskuntajatteen-kierratyksella-vauhtia-kiertotalouteen-jatekiva

Kuviossa näkyvät tutkimuksessa tehdyn mallinnuksen eri tasot: kierrätysastemallinnus, keräysjärjestelmien mallinnus ja politiikkapolut 1 ja 2. (Lähde: Eunomia 2018. Increasing Recycling Sustainability in Finland, Draft Final report 5.11.2018, unpublished)Kuviossa näkyvät tutkimuksessa tehdyn mallinnuksen eri tasot: kierrätysastemallinnus, keräysjärjestelmien mallinnus ja politiikkapolut 1 ja 2. (Lähde: Eunomia 2018. Increasing Recycling Sustainability in Finland, Draft Final report 5.11.2018, unpublished)

Mikä JÄTEKIVA?

Yhdyskuntajätteen kierrätyksellä vauhtia kiertotalouteen (JÄTEKIVA) -hanke käynnistyi alkuvuodesta 2018 ja päättyy tammikuussa 2019

Hanke saa valtioneuvoston kanslian tutkimus- ja kehitysrahoitusta

Hanketta koordinoi Suomen ympäristökeskus ja yhteistyökumppaneina toimivat ympäristö- ja talouskysymyksiin erikoistunut brittiläinen konsulttiyritys Eunomia, jätehuollon LCA-selvityksiä Suomessa tekevä LCA Consulting, pak­kaustuottajia edustava Suomen Pakkauskierrätys RINKI sekä kuntien jätelaitoksia edustava Suomen Kiertovoima KIVO. Työn suorittamisesta vastaa Eunomia.