Pääskysillä ei päivääkään

Pirteä visertely kaikuu maatalon pihapiirissä. Välillä lurittelu viivähtää kuivalta narinalta kuulostavaan siritykseen ja jatkuu pian taas terävänä rupatteluna. Navetalle kävellessä ohi syöksähtelee höyhennuolia, niin matalalla, että ilmavirta pölläyttää hiuksia. Navetan ylisiltä, hirren päältä pesästä pilkottaa haarapääskyn punaruskea kurkku.

Monen lapsuusmuistoihin kuuluu kuuma hiekkatie, pellonlaita ja sinistä taivasta vasten piirtyvät pääskyjen kaaret.

Pääskyt tuovat kesän. Niiden tuloa odotetaan koko räntäsateista irti pyristelevä kevät, joka täyttyy hitaasti valolla ja tutuilla äänillä. Kun mustarastas puhkeaa lauluunsa eräänä kuulaana, kylmänä iltana vielä lehdettömässä puussa tai metsiköstä kaikuu äkkiä peipposen optimistinen sävel, toivo lämmöstä alkaa herätä suomalaisen rinnassa. Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen. Kunnes viimein: pääskysestä ei päivääkään.

Jokin on kuitenkin muuttumassa. Ihminen on omilla toimillaan ajanut linnut ja lukuisat muut lajit niin ahtaalle, että niiden selviytyminen on uhattuna. Melkein 12 prosenttia Suomen eliölajeista on uhanalaisia, kertoo keväällä julkaistu Suomen lajien Punainen kirja. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kriteereillä on tutkittu noin 22 400 Suomessa elävää lajia. Näistä uhanalaisia on 2 667. Suojelutoimet eivät ole riittäneet, vaan metsiä ja elinympäristöjä tuhotaan kiihtyvällä tahdilla niin, että yhä useammat lajit ovat vaarassa kadota.

Varsinkin lintujen tilanne on huono. Uhanalaisten listalle on joutunut jo 121 lintulajia. Kirjan listan lukeminen särkee linturakastajan sydämen. Maaseudun peltosirkku on jo vaarassa hävitä: se on äärimmäisen uhanalainen, kuten 18 muutakin lintulajia. Erittäin uhanalaisiksi on luokiteltu 33 lintulajia, esimerkiksi lintulaudalta tuttu hömötiainen. Metsien kurnuttaja riekko on vaarantunut, samoin 34 muuta lintulajia. Silmälläpidettäviksi on taantunut 34 lajia, joukossa tuttuakin tutummat västäräkki ja silkkiuikku. Törmäpääsky ja räystäspääsky olivat vielä vuonna 2000 elinvoimaisia lajeja. Nyt ne ovat erittäin uhanalaisia. Haarapääskykin on vaarantunut. Maatalouden mullistus on muuttanut peltomaisemat, metsätalouden myllerrys raivannut monimuotoisuutta pursunneet sekametsät ja kaavoitustarve täyttänyt rehottaneet rannat. Hyönteistenkin määrä on vähentynyt.

Jos muuttolintujen kesäpaikka, tämä kaukainen Pohjolamme, on yhä vaikeampi elin­ympäristö, niin on myös muu maailma, josta linnut meille saapuvat. Hallitusten­välinen luontopaneeli kertoo, että ihminen on ajamassa sukupuuttoon miljoona eläin- ja kasvilajia. Syynä on kärjistäen se, että ihminen kuluttaa liikaa luonnonvaroja ja niin tehdessään omii ja tuhoaa maata ja vesistöjä, vie tilan ja elämän edellytykset kaikilta muilta lajeilta. Ja sitä mukaa väistämättä ja lopulta — itseltään.

Västäräkkejä vähäsen, pääskysillä ei päivääkään. Tämä kesäyö, kun linnut käyvät yöpuulle ja maisema hiljenee, tämä on yhdestoista hetki.

Elina Saarinen

päätoimittaja