Jokainen voi pienentää oman ruokavalionsa ilmastovaikutuksia selvästi, vaikka ei ryhtyisikään vegaaniksi.

Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE) selvittivät RuokaMimini-hankkeessa, kuinka paljon kasvihuonekaasuja voidaan vähentää ruokavaliomuutoksilla ja pienentämällä ruokahävikkiä.

Tutkijat tarkastelivat ruokavalioita, jossa lihan kulutus oli vähennetty puoleen tai sitten kolmasosaan nykyisestä keskivertoruokavaliosta. Kolmantena vaihtoehtona oli kalapainotteinen ruokavalio, jossa syötiin myös maitotuotteita. Neljäs tutkittu ruokavalio oli kokonaan vegaaninen.

Kaikki ruokavaliomuutokset tuottavat ilmastohyötyjä verrattuna tutkijoiden tarkastelemaan keskiverto­nykyruokavalioon. Kasvihuonekaasupäästöt putoavat eniten vegaanisessa, lähes 40 prosenttia. Osana ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota etenkin kotimaista luonnonkalaa runsaasti syömällä saavuttaa 30 prosentin ilmastohyödyt.

47 grammaa lihaa päivässä

Niille, jotka eivät mielellään luopuisi lihasta kokonaan, tutkimus antaa lohtua. Jos peltomaiden hiilivarannosta pidetään huolta, vähentämällä lihan kulutuksen kolmasosaan keskimääräisessä ruokavaliossa pääsee lähes samaan kuin kalapainotteisessa ruokavaliossa.

Jo vähentämällä lihan syönnin puoleen nykyisestä voi pudottaa ruokavalionsa päästöjä noin 13 prosenttia. Tämä tarkoittaisi, että jos nykyruokavaliossa lihaa syödään 142 grammaa päivässä, puolittamalla lihansyönnin menekki olisi 70 grammaa päivässä. Jos vähentää lihansyönnin kolmannekseen nykyisestä eli 47 grammaan vuorokaudessa, päästöt vähenevät 19 prosenttia.

Hankkeen tulosten mukaan ruokavalion ilmastovaikutus ja rehevöittävä vaikutus pienenevät, kun eläinperäisten tuotteiden osuutta ruokavaliossa vähennetään.

Ilmastoystävällinen ruokavalio sisältää paljon kasviperäisiä tuotteita, kokojyväviljaa, kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä palkokasveja.

Merkitystä ruokajärjestelmän hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä on myös sillä, kuinka hyvin pystytään estämään peltomaan hiilivarantojen väheneminen tai jopa kasvattamaan hiilivarantoa.

”Jonkin verran lihaa sisältävän ruokavalion ilmastovaikutuksessa päästään melko lähelle vegaaniruoka­valion ilmastovaikutusta, jos maataloudessa tehdään samanaikaisesti toimenpiteitä peltomaan hiilivarannon ylläpitämisessä”, sanoi hankkeen vastuullinen johtaja Merja Saarinen Lukesta RuokaMinimi-hankkeen loppuseminaarissa Helsingissä toukokuussa.

Ruokahävikistä turhia päästöjä

”Meidän viestimme on, että kaikkien ei tarvitse ryhtyä vegaaneiksi, vaan tilaa on monenlaisille, yksilöllisille ja terveellisille ruokavalioille”, täydensi valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja, elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm maa- ja metsätalousministeriöstä.

Muutama prosentti ruokajärjestelmän päästöistä olisi vältettävissä sillä, ettei syntyisi ruoka­hävikkiä. Suomessa noin 14–15% syömäkelpoisesta ruoasta päätyy roskiin, siis noin 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa.

Suomi ja koko EU ovat sitoutuneet YK:n tavoitteeseen puolittaa ruokahävikki vuoteen 2030 mennessä.

Luke vetää parhaillaan ruokahävikin seurantahanketta, jossa laaditaan tiekartta ruokahävikin vähentämiseen ja kehitetään menetelmät, joilla ruokahävikin määrää pystytään arvioimaan kaikissa ruokajärjestelmän vaiheissa eli alkutuotannossa, teollisuudessa, kaupassa, ravitsemuspalveluissa sekä kotona.

”Tavoitteena on, että seurantajärjestelmä olisi käytössä jo 2020. Pystyisimme arvioimaan ruokahävikkiä myös raaka-aineittain, esimerkiksi kasvishävikin määrää koko ketjussa”, kertoo Luken tutkija Hanna Hartikainen.

Tuilla ja veroilla

Näin isot muutokset ruokavalioissa mullistaisivat suomalaisen maatalouden. Tarvitaan investointeja esimerkiksi kasvituotannon lisäämiseen ja sekä uusia jalostuslaitoksia. Muutoin kotimainen maatalous tuottaisi nykyistä vähemmän arvonlisää. Etenkin vegaanisen ruokavalion on arvioitu kasvattavan ruoan ja elintarvikkeiden tuontia. Tutkijoiden viesti on kuitenkin, että muutosta hallitsemalla on mahdollista säilyttää maa­talous Suomessa.

Koko ruokajärjestelmä tuottajista elintarviketeollisuuteen, ravintoloista ruokapalveluun ja kauppaan pohtivat hankkeessa erilaisia julkisia ja yksityisiä politiikkatoimia ohjauskeinoina.

Ympäristökriteerit tulisi integroida ravitsemussuosituksiin. Kouluissa annettavalla ruokakasvatuksella on tärkeä roolinsa.

Julkisille ruokapalveluille on asetettava sitovat ravitsemuksen laatutavoitteet sekä vähähiilisyystavoitteet. Ihminen syö päivittäisistä aterioistaan vain pienen osan julkisissa ruokapalveluissa, mutta julkisten toimijoiden esimerkki voi vaikuttaa asenteisiin.

Valtio ja yritykset voivat sopia vapaaehtoisia sopimuksia kuten elintarviketeollisuuden ja päivittäistavarakaupan jo tekemä materiaalitehokkuussopimus, joka tukee kestävää ruokavaliomuutosta.

Taloudellisista ohjauskeinoista tehokas olisi maataloustukijärjestelmä. Tukia tulee suunnata hiilipäästöjen vähentämiseen ja hiilensidontaan sekä tuotanto­kasvivalikoiman monipuolistamiseen. Ryhmä nosti esiin myös terveys- ja ympäristöperusteisten verojen yhdistelmät.

”Muutos ei tapahdu itsestään. Tarvitaan tiedollista ohjausta, suosituksia, normeja, velvoitteita, taloudellisia tukia ja verotusta sekä muita politiikkatoimia tukemaan kestävää ruokavaliota”, erikoistutkija Minna Kaljonen SYKEstä muistuttaa.

RuokaMinimi-hanketta (2018–2019) rahoitti Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. Hankkeen loppuraportti on julkaistu touko-kesäkuun vaihteessa VNK:n julkaisusarjassa (https://vnk.fi/julkaisut).