Biotalous parantaa huoltovarmuutta

Facebooktwitterlinkedin

Kehittyvällä biotaloudella olisi kriisioloissa tärkeä tehtävä turvata Suomen huoltovarmuutta. Esimerkiksi sellutehtaat voitaisiin valjastaa tuottamaan yhteiskunnalle välttämättömiä peruskemikaaleja.

”Biotalouden kehittyminen vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista sekä energian että kemian tuotteiden tuotannossa. Samalla syntyy uudenlaista osaajien yhteistyötä ja arvoverkostoja, jotka osaltaan parantavat huoltovarmuutta.”

Näin sanoo Kemianteollisuus ry:n asiamies ja kemian tekniikan tohtori Maija Pohjakallio, joka on tehnyt selvityksen biotalouden roolista huoltovarmuuden turvaamisessa. Selvitys julkaistiin lokakuussa painettuna teoksena ja nettiversiona biotalous.fi-sivustolla.

Pohjakallion mukaan poikkeusoloissa olisi mahdollista modifioida ja valjastaa sellutehtaat tuottamaan yhteiskunnalle tärkeitä peruskemikaaleja kuuden kuukauden sisällä. Myös muilla biojalostajilla on osaamista ja laitteistoja esimerkiksi vedyn, metanolin ja hiilivetyjen tuotantoon puuhakkeesta ja biopohjaisista jätteistä.

”Peruskemikaalien avulla pystytään tuottamaan suuri kirjo muita kemian tuotteita”, Pohjakallio sanoo ja korostaa kotimaisen biotalouden kehittämistä kokonaisuutena.

”Suomen kannattaa panostaa etenkin korkeaa lisäarvoa tuottavaan biojalostukseen ja turvata kotimaista ja paikallista tuotantoa. Uutta toimintaa syntyy usein nykyisten tuotantolaitosten kylkeen.”

Vaikka biotalous on nopeassa kasvussa, suurin osa sen tarjoamasta potentiaalista kemian alalla on Pohjakallion mukaan vielä hyödyntämättä. Kehitys vauhdittuu, kun eri toimijat saadaan tiiviimpään yhteistyöhön. Toimialojen rajat hälvenevät, sillä esimerkiksi kemian-, metsä- ja energiateollisuus hyödyntävät jo nyt samoja raaka-ainevirtoja ja valmistavat tuotteita samoille markkinoille.

”Äänekoskella, Kuopiossa ja Kemissä on vireillä sellutehdashankkeet, jotka kaikki tähtäävät monipuolisempaan biotuotevalikoimaan kuin perinteiset sellutehtaat.”

 

Tavoitteena uudet arvoketjut

Romuttaako öljyn halpa hinta biotalouden hyvän nosteen? Ei, vastaa VTT:n professori Ali Harlin mutta toteaa hintakilpailun kasvattavan painetta kehittää biomassoista nimenomaan korkean lisäarvon tuotteita.

”Risupaketit eivät nyt riitä. Lisäarvo kasvaa, kun sellusta ja bioenergiasta edetään biokemikaaleihin, biomateriaaleihin, lääkkeisiin ja kosmetiikkaan.”

”Bio-etuliitteellä sinällään ei ole itseisarvoa, vaan tuotteiden on oltava ominaisuuksiltaan muita parempia”, Harlin sanoo ja korostaa uusien arvoketjujen syntymistä.

”Puun arvoketjut kasvavat, kun mekaaninen puunjalostus tuottaa perinteisten rinnalle uusia ekotehokkaita komposiittirakenteita. Kemiallinen puunjalostus taas täydentyy biomateriaaleilla ja -kemikaaleilla samalla, kun bioenergian merkitys vahvistuu.”

UPM:n Biofore-auto näyttää esimerkkiä biomateriaalien innovatiivisesta käytöstä. Nanoselluloosa puolestaan on edennyt jo lupauksista sovelluksiin: komposiittimateriaaleihin, kuitukankaisiin, paperiin ja kartonkiin, älykkääseen painamiseen ja kosmetiikkaan.

”Myös sellu saadaan tulevaisuudessa kiertämään esimerkiksi tekstiileiksi. Toimivia prototyyppejä on jo olemassa, mutta kaupallisten sovellusten pullonkaulana on toistaiseksi pääoman puute”, Harlin sanoo ja harmittelee rahavaikeuksista kärsineen Valkeakosken kuitutehtaan konkurssia.

”Koneita otetaan parhaillaan irti. Sinne menee 6 000 tonnia toimivaa kapasiteettia.”

Maija Pohjakallio ja Ali Harlin puhuivat Teollisuussektorin järjestämässä bio- ja kiertotalousseminaarissa Helsingissä 12. marraskuuta.

Facebooktwitterlinkedin