Biodiversiteettiareena: Suomen on laadittava nopeasti suunnitelma luontoa huomioivalle ja kestävälle taloudelle

Luontokadon pysäyttäminen edellyttää ekologista siirtymää eli radikaaleja muutoksia koko yhteiskunnassa ja taloudessa.

Suomi on juuri päivittämässä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kansallista strategiaa seuraavaksi kymmenvuotiskaudeksi, vuosille 2022–2030.

Kansallisen biodiversiteettistrategian laatiminen alkoi viime vuonna. Virallista valmistelua vauhdittamaan ympäristöministeriö kutsui koolle Biodiversiteettiareenan, jossa asiantuntijat eri hallinnonaloilta, tiedeyhteisöstä ja kansalaisyhteiskunnasta ovat laajasti keskustelleet siitä, minkälaisia järjestelmätason muutoksia ja keinoja tarvitaan yhteiskunnan eri osa-alueilla.

Biodiversiteettiareena julkaisi vastikään johtopäätöksensä.

Toimikunta käynnistämään tiekarttatyötä

Yksi Biodiversiteettiareenan johtopäätöksistä oli, että Suomesta puuttuu suunnitelma ja mittarit sille, kuinka taloudessa toteutetaan siirtymä luonnon huomioivaan talouteen.

Siksi Suomessa pitäisi pikaisesti laatia luonnon huomioiva kansallinen tiekartta kestävälle talousmuutokselle.

Tiekartan valmistelun voisi käynnistää uusi, parlamentaarinen ja ylivaalikautinen toimikunta, joka keskittyy ilmasto- ja monimuotoisuuskysymysten edistämiseen koko yhteiskunnassa.

Kestävän talouden kansallista tiekarttaa tulisi alkaa laatia jo vuonna 2023. Tiekartan pohjalta talouden rakenteet kuten verotus, tuet, maksut, hankinnat ja rahoitus, alkaisivat ohjata yhteiskuntaa säilyttämään ja palauttamaan luonnon monimuotoisuutta.

Myös eri toimialat kuten maa- ja metsätalous, rakennussektori ja energiateollisuus tekisivät kansallisen tiekartan tueksi omat sektorikohtaiset muutossuunnitelmansa, samaan tapaan kuin ne ovat jo valmistelleet omat ilmastotiekarttansa.

Kiire on

Monimuotoisuuden ja luontopääoman seurantaan on kehitettävä mittarit ja ekosysteemitilinpito.

Areena esittää, että esimerkiksi Suomen ekosysteemiobservatorio (FEO) -hankkeen kaltaista toimintaa tulisi laajentaa ja luoda siitä pysyvä. Myös Suomen luontopaneelille tarvittaisiin lisää resursseja. Kansallisen ekologisen kompensaation rekistereitä tulisi pilotoida erilaisissa hankkeissa.

Areena huomauttaa, että muutospolun aikataulu on kiireinen. Siksi työ tulisi kytkeä jo olemassa oleviin toimiin kuten kestävän talouden ohjelmaan ja lakiuudistuksiin. Maankäyttö- ja rakennuslaki, kaivoslaki ja luonnonsuojelulaki ovat parhaillaan uudistettavana, joten ne tarjoavat hyvän kanavan luonnon monimuotoisuuden huomioivien pelisääntöjen kehittämiseen.

Luonto tulisi huomioida nykyistä paremmin kaavoituksessa ja maankäytön ohjauksessa.

Luonnonvarojen käyttöä, maan, vesien ja meren käyttöä olisi muutettava kestävämmäksi. Luonnon monimuotoisuuden hyvä tila olisi huomioitava kaikessa maankäyttöön, vesien käyttöön, metsätalouteen ja maatalouteen liittyvissä toimissa.

Myös itse suojelupinta-alaa tulisi kasvattaa Esimerkiksi rantametsien suojeluvyöhykkeet voisi siirtää pysyvästi talouskäytön ulkopuolelle, suojella armeijan käytössä olleita, monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita sekä suojella vaarantuneimpia luontotyyppejä.

Tarvittaisiinko kulutusvero?

Areena korostaa kokonaisvaltaista ymmärrystä ja kunnollista tietopohjaa, politiikan johdonmukaisuutta, hallinnonalojen koordinaatiota ja vuoropuhelua, sekä ekologisen siirtymän kulttuuria, asenteita ja arvopohjaa.

Jokaisen suomalaisen tulisi tietää, mitkä ovat tärkeimmät toimet luontokadon pysäyttämiseksi. Luontoystävällisten valintojen tekemisen pitäisi olla helppoa ja kannattavaa.

Areenan työpajasarjoissa nousi esiin myös, että luonnon monimuotoisuutta edistävää toimintaa, kuten vapaaehtoista ennallistamista voisi tukea kannustimin tai verovälinein.

Euroopan unioni edistää jo yritysten laajempaa sosiaalisten ja ympäristövaikutusten raportointia Non-Financial Reporting -direktiivillään, joka uudistettiin vuonna 2020. Myös EU:n vihreän kasvun ohjelman osana toteutettava rahoituksen ja sijoitusten kestävyyden luokittelujärjestelmä eli taksonomiasääntely edistävät rahoitussektorin ekologisen jalanjäljen arviointia.

Työpajasarjan osanottajat pohtivat, tarvittaisiinko biodiversiteettiaiheinen puitelaki. Keskusteluissa oli jopa uudenlainen kulutusvero kestävän kulutuksen käytäntöjen juurruttamiseksi. Osanottajat ennakoivat kysynnän kasvua paitsi hiilikädenjälkituotteille, myös sellaisille raaka-aineille ja tuotteille, joilla on neutraali tai pieni luontojalanjälki. Luontopääoman ja monimuotoisuuden seuranta tulisi kytkeä myös kiertotalousajatteluun.

Ympäristö koostaa nyt alatyöryhmien työtä biodiversiteettistrategian luonnokseksi. Kevään aikana valmistelutyöhön kutsutaan keskeiset sidosryhmät. Tavoitteena on, että kansallinen biodiversiteettistrategia on valmis tänä syksynä.

Miten Suomi pysäyttää luontokadon?

EU:n komissio odottaa jäsenmailta sitoumuksia EU:n biodiversiteettistrategian avaintavoitteisiin.

EU:n biodiversiteettistrategiassa on listattu 17 avaintavoitetta, joista kolme kohdistuu suojelualueverkostoon. Tavoitteena on kasvattaa suojelupinta-alaa 30 prosenttiin maa-alueilla ja 30 prosenttiin merialueilla EU:ssa. 10 prosentin tulisi olla tiukasti suojeltua.

Kaikkien jäljellä olevien vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelu sisältyy tiukkaa suojelua koskevaan tavoitteeseen. Lisäksi tavoitteena on tehostaa suojelualueiden hoitoa.

Neljätoista muuta tavoitetta liittyvät elinympäristöjen tilan parantamiseen. Komissiolta odotetaan ennallistamiseen liittyvää lainsäädäntöaloitetta tämän kevään aikana.

Ympäristöministeriön asettama ohjausryhmä sekä työryhmä ryhtyvät nyt laatimaan ehdotuksia siitä, mihin toimiin Suomi sitoutuu pysäyttääkseen luontokadon ja kääntääkseen luonnon tilan kehityksen myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä.

Ohjausryhmän puheenjohtajana toimii ympäristöministeriön kansliapäällikkö Juhani Damski ja varapuheenjohtajana Ilkka Herlin.

”Laajalla yhteistyölle saamme määriteltyä Suomen kannalta parhaat toimet EU:n biodiversiteettistrategian toteuttamiseksi. Luontokadon pysäyttäminen on koko yhteiskunnan yhteinen tavoite ja sen saavuttaminen edellyttää toimenpiteitä kaikilta eri sektoreilta,” Damski sanoo.

Suomen maa-alueista ja sisävesistä on nykyisellään suojeltu noin 17 prosenttia ja merialueista noin 10 prosenttia. Sitoumuksen valmistelussa tehdään ehdotus vuoteen 2030 mennessä lisättävistä uusista suojelualuekokonaisuuksista sekä suojelun keinoista, tavoitteista ja tarvittavista resursseista.

Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti.

Kuvat: Erkki Makkonen ja Reetta Virtanen. Suomi on laatimassa kansallista biodiversiteettistrategiaa. Biodiversiteettiareena suosittelee, että Suomi tekisi nopeasti kansallisen kestävän talouden tiekartan.