Muovien vuoto mereen pystyttäisiin tukkimaan

Laaja tutkija- ja asiantuntijajoukko toteaa, että ihmiskunta pystyisi lähes kokonaan tukkimaan muovijätteen valumisen ympäristöön ja maailman vesistöihin.

Asiantuntijoiden julkaisema Breaking the Plastic Wave -raportti summaa, että ihmiskunnalla on jo kaikki tarvittava teknologia, jotta pystyisimme vähentämään jopa 80 prosenttia merten muoviroskaongelmasta kahdessakymmenessä vuodessa.

Muutokseen tarvitaan kuitenkin valtavasti nykyistä enemmän ponnisteluja: Raportin tekijät arvioivat, että tähän mennessä suunnitellut muovijätteen vähentämiskeinot – kuten esimerkiksi EU:n kertakäyttömuovien kielto (niin sanottu SUP-direktiivi) ja teollisuuden vapaaehtoiset sitoumukset – tulevat vähentämään muovijätevuotoa vain seitsemän prosenttia verrattuna siihen, ettei tehtäisi mitään muutoksia.

Muovijätteen määrä kasvaa ennusteiden mukaan sellaista vauhtia, että ilman järjestelmän perusteellista muutosta mereen vuotuisesti päätyvän muoviroskan määrä saattaa jopa kolminkertaistua nykyisestä 11 miljoonasta tonnista noin kolmeenkymmeneen miljoonaan tonniin vuoteen 2040 mennessä.

Raportti laskee, että tämä tarkoittaisi viittäkymmentä lisämuovikiloa mereen jokaista rantaviivan metriä kohden. Yrityksiä uhkaavat jopa sadan miljardin dollarin siivouskulut.

”Muoviroskaongelma on syntynyt yhden ihmiselämän aikana. Meillä on syytä uskoa, että se voidaan myös ratkaista yhden sukupolven aikana, tai pikemmin. Ratkaisu vaatii, että poliittiset päättäjät, yritysjohtajat ja sijoittajat siirtyvät kasvuhakuisuudesta systeemiseen muutokseen”, toteavat mallinnusraportin allekirjoittajat, Martin R. Stuchtey ja Tom Dillon Breaking the Plastic Wave, raportin esipuheessa.

Poliitikot ja yrittäjät avainasemassa

Systeeminen murros edellyttää useita yhtäaikaisia muutoksia muovien kierrossa ja muoveihin liittyvissä talousjärjestelmissä. On pyrittävä muovien kiertotalouteen.

On vähennettävä turhan, neitseellisen muovin käyttöä ottamalla käyttöön muita materiaaleja ja kehittämällä uusia korvaavia materiaaleja. On luotava uusia bisnesmalleja, jotka pohjautuvat uudelleenkäyttöön. Muovituotteet ja -pakkaukset on suunniteltava niin, että ne soveltuvat kierrätykseen.

On kehitettävä kierrätysteknologiaa, myös kemiallista kierrätystä. On myös parannettava jätteiden keräystä ja investoitava jätehuoltojärjestelmiin, jotta muovia ei dumpata roskaksi luontoon.

Systeeminen murros edellyttää poliittisia päätöksiä, lainsäädäntöä, uusia liiketoimintamalleja ja rahoitusmekanismeja.

Roskien kerääjille parempi elämä

Systeemisellä murroksella olisi raportin tekijöiden mukaan huomattavia positiivisia seurauksia.

Muuttamalla muovien arvoketju kiertotalouden mukaiseksi pystyttäisiin vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä jopa 25 prosenttia verrattuna siihen, että muoviteollisuus jatkaisi kuten nykyisin.

Muovituotantomäärät kasvavat kuitenkin niin paljon, että kokonaispäästöt olisivat nykyistä suuremmat myös murroksen toteutuessa, elleivät energiajärjestelmät muutu samaan aikaan nykyistä vähähiilisemmiksi.

Hallituksille voisi koitua systeemisestä murroksesta jopa 70 miljardin dollarin säästöt.

Systeeminen murros toisi muoviteollisuuteen ja kierrätykseen jopa 700 000 uutta työpaikkaa. Ennen kaikkea murros veisi kehitystä nykyistä sosiaalisesti tasa-arvoisempaan suuntaan, sillä etenkin epävirallisten jätekerääjien asema ja terveys kehittyvissä maissa paranisi.

Kokenut tekijäjoukko

Mallinnus on toteutettu Pew-hyväntekeväisyysjärjestön ja SYSTEMIQ:n yhteistyössä, jossa on ollut mukana toistakymmentä asiantuntijaa eri puolilta maapalloa. Mallinnuksessa on kuultu yli sataa asiantuntijaa muoviketjusta.

Asiantuntijapaneelissa on mukana kokeneita jätehuollon ja muoviteollisuuden ammattilaisia sekä professoreita ja tutkijoita, kuten kansainvälisen jätehuoltojärjestö ISWAn sekä Ellen MacArthur -säätiön kanssa muovien kiertotalouden hankkeita suunnitelleet Leedsin yliopiston Costas Velis ja tutkija Linda Godfrey sekä Think Beyond Plastics -organisaation perustaja Daniella Russo.

Työtä on edeltänyt laaja tutkimus ja sen myötä saadut työkalut, joiden ansiosta on pystytty paremmin arvioimaan mereen ja ympäristöön päätyvän muovijätevirran laajuus, sekä se, mitkä ovat nykyisen järjestelmän heikoimmat lenkit ja suurimmat vuotokohdat, joista muovijäte pääsee valumaan ympäristöön.

Tätä arviointia varten ISWA julkisti viime vuonna kaksi työkalua, joita on testattu esimerkiksi Indonesian Balilla ja Kenian Mombasassa. Uusiouutiset kertoi näistä laskureista numerossa 2/20.

Breaking the Plastic Wave -raportti netissä: https://www.pewtrusts.org/-/media/assets/2020/07/breakingtheplasticwave_report.pdf

Näin muovijätteen vuoto tukitaan:

– On vähennettävä neitseellisen muovin tuotantoa ja kulutusta. Uudelleenkäytöllä, paremmalla suunnittelulla ja uusilla bisnesmalleilla voitaisiin ehkäistä muovijätteen syntymistä kolmanneksella.

– Korvaamalla muoveja muilla materiaaleilla voitaisiin välttää kuudesosa ennakoidusta muovijätemäärän kasvusta.

– Pakkaukset ja muovituotteet on suunniteltava kierrätyskelpoisiksi. Näin voitaisiin nostaa kierrätettävän muovin määrää nykyisestä 21 prosentista 54 prosenttiin.

– Pieni- ja keskituloisten maiden jätteen keräysaste on nostettava kaupunkiseuduilla 90 prosenttiin ja maaseudulla 50 prosenttiin. Epävirallisen jätesektorin toimintaa on tuettava.

– Mekaanisesti kierrätetyn muovijätteen määrä on kaksinkertaistettava nykyisestä, 86 miljoonaan tonniin vuodessa.

– Kemiallinen muovien kierrätys on saatava vauhtiin. Sen globaali kapasiteetti voisi kasvaa 13 miljoonaan tonniin vuodessa.

– Siirtymävaiheessa tarvitaan lisää käsittelylaitoksia sille noin 23 prosentille muovijätettä, joka ei kelpaa kierrätykseen.

– On pysäytettävä jätemuovien vienti kehittyviin maihin, joista jäte pääsee valumaan ympäristöön. Muovijätevientiä pitäisi rajoittaa 90 prosenttia.

– Alle 5 millimetrin kokoisten mikromuovihippusten vuoto vesistöihin on niin ikään estettävä. Etenkin rikkailla länsimailla on paikka käyttää olemassa olevia ja uusia ratkaisuja esimerkiksi renkaista, tekstiileistä ja kosmetiikasta aiheutuviin muovipäästöihin. Tutkijat uskovat, että mikromuovivuoto voisi vähentyä kolmesta miljoonasta tonnista 1,2 miljoonaan tonniin vuodessa vuoteen 2040 mennessä.

Breaking the Plastic Wave -raportin tekijät huomauttavat, että vaikka kaikki nämä toimet toteutuisivat, yhä noin 10 prosenttia eli 5 miljoonaa muovitonnia pääsee vuotamaan järjestelmästä luontoon.

Jotta tämäkin vuoto saataisiin tukittua, tarvitaan uusia innovaatioita ja huomattavaa lisärahoitusta. Asiantuntijat arvoivat, että puuttuvat teknologiat ja innovaatiot edellyttävät sadan miljardin dollarin vuotuista rahoitustukea tutkimus- ja kehitystyöhön.

Elina Saarinen

Kuvat: Scanstockphoto. Jos jatketaan nykymenolla, vuonna 2040 maailman merissä arvioidaan olevan 646 miljoonaa tonnia muovijätettä. Vuonna 2016 merissä oli arviolta 150 miljoonaa tonnia, joten määrä nelinkertaistuisi.