Miksi Suomi jää jälkeen kierrätyksessä?

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kuva Elina Saarinen. Kiertovoimapäivillä marraskuussa 2017 puhunut Eunomian konsultti Joe Papineschi on kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomessa vastuuta kierrätystavoitteiden toteuttamisesta ei ole osoitettu paikallisen tason toimijoille.

 

Suomi ei ole onnistunut kasvattamaan kierrätysastettaan kuten monet muut EU-maat. EU-konsultti näkee syyksi sen, että Suomessa kierrätyksen vastuujako on hyvin monimutkaista ja sirpaleista.

 

Suomi ei näillä näkymin tule pääsemään EU:n asettamaan tavoitteeseen, jonka mukaan 50 prosenttia yhdyskuntajätteistä pitäisi pystyä kierrättämään vuonna 2020. Suomi ei ole murheineen yksin: yli 20 EU-maata ei ole päässyt tähän ratkaisevaan tavoitteeseen.

13-14 maata on joutunut mukaan EU:n kehittämään niin sanottuun varhaiseen varoitusmenettelyyn (early warning). Menettelyssä konsultit ovat käyneet läpi kunkin ongelmamaan tilannetta ja koettaneet löytää keinoja, joilla kukin voisi pikaisimmin ja tehokkaimmin nostaa kierrätysastettaan.

Ympäristöministeriö, sidosryhmät ja EU:n osoittamat konsultit ovat käyneet keskusteluja Suomen tilanteesta. Marraskuun lopun Kiertovoimapäivillä ministeriö vielä odotti konsulttien lopullisia suosituksia, mutta Eunomian konsulttitoimiston johtaja Joe Papineschi raotti jo konsulttien huomioita Kiertovoimapäivien lähes 200-päiselle yleisölle.

”Suomessa kierrätyksen lisäämiseen näyttää liittyvän rakenteellisia esteitä. Suomen tuottajavastuujärjestelmä suhteessa kunnan ja jätteen haltijan vastuuseen on hyvin monimutkainen. Järjestelmä on sirpaleinen ja siiloutunut. Yhdyskunta- ja tuottajavastuujärjestelmiä ei ole integroitu”, Papineschi kertoi havainnoista ja jatkoi:

”Kansallisia kierrätystavoitteita ei ole jalkautettu alue- tai paikallistasolle. Kierrätyksessä hyvin onnistuneissa maissa näin on yleensä tehty.”

 

Asukas ei tiedä mitä tehdä

Papineschi kiinnittää huomiota siihen, että yleensä korkea kaatopaikkavero on kannustanut muissa maissa kierrätystä. Suomessa on suhteellisen korkea kaatopaikkavero verrattuna muihin jäsenmaihin, mutta silti kierrätys laahaa. Papineschi epäilee, että syynä on se, etteivät pakkaus- ja asumisjätekulut heijastu tuottajavastuukustannuksiin.

Kun jätevirrat halkeavat kunnan ja tuottajien vastuulle ja paikallisesti on käytössä hyvin erilaisia implementointitapoja, asukkaille on vaikea viestiä, mitä heiltä odotetaan.

”Olemme tietoisia, että Suomessa tähän liittyy hyvin paljon poliittista vaikeutta. Mutta nyt Suomessa yritetään optimoida siiloittain, kun pitäisi optimoida laajemmin kokonaisuuksia ja integroida järjestelmää.”

Suomessa ei myöskään ole kovinkaan tehokkaita insentiivejä, joilla asukkaita motivoitaisiin tehokkaampaan syntypaikkalajitteluun. Papineschi muistuttaa, että monilla alueilla on saatu hyviä tuloksia kannustavien jätemaksujen, oikeanlaisen infrastruktuurin ja sidosryhmät mukaan ottavien viestintäkampanjoiden yhdistelmällä.

Suomessa ei ole pula jätehuoltoalan osaamisesta. Myös asukkaiden viestintään ja neuvontaan on meillä satsattu.

Papineschi ihmettelee, miksi Suomi ylenkatsoo haja-asutusalueiden asukkaiden potentiaalia.

”Monissa maissa haja-asutusalueilta kerätään tiuhaan. Suomessa suhtaudutaan turhaan skeptisesti haja-asutusalueiden erilliskeräykseen.”

 

Ympäristö ei kannusta investointeihin

Huutia Suomi saa siitä, että vaikka lainsäädäntö on meillä yritetty selkeyttää, sääntelyyn liittyy yhä paljon epäselvyyttä.

”Suomeen ei ole syntynyt stabiilia, investointeihin kannustavaa ympäristöä”, Papineschi sanoo ja moittii siitä, että Suomi käyttää poliittisesti hyvin pientä keinovalikoimaa. Esimerkiksi verotuksessa ja maksuluokissa voisi käyttää rohkeampia ohjauskeinoja.

Kuten muissa maissa, Suomessakin vaivaa tietojärjestelmien epävarmuus. Kun nykytilanteesta ei ole varmaa tietoa, ei osata sanoa, millainen aukko olisi kurottava umpeen. Samoin Suomi on samassa veneessä monen muun maan kanssa siinä, että jätehuolto saa liian vähän rahoitusta.

 

Aikaa kaksi vuotta

Mitä Suomen sitten kannattaisi tehdä, kun aikaa on vain kaksi vuotta? Papineschi heitti Kiertovoimapäivillä ilmaan ajatuksen siitä, että Suomi voisi kiristää erilliskeräysvaatimuksia ja kannustaa toimijoita nykyistä laajempien erilliskeräyspalveluiden tarjoamiseen. Koska sekajätteessä on paljon biojätettä, tämän erilliskeräys olisi yksinkertainen tapa lisätä kierrätystä. Suomen kannattaisi myös miettiä, velvoitettaisiinko ravintoloita ja yrityksiä lajittelemaan biojätteensä.

”Kun ajatellaan pitkällä tähtäimellä ja jo seuraavia, 65 prosentin kierrätystavoitteita, tarvitaan isoja muutoksia. Nykyiset rakenteet on haastettava ja luotava kannustimia toimijoille työskennellä samaan suuntaan. Suomen hallituksen kannattaa nähdä kiertotalouden laajat edut, ei vain EU:n asettamia vaatimuksia.”

Niille, jotka pitävät tulevia tavoitteita mahdottomina, Papineschilla on toivon kipinä:

”Wales on päässyt 17 vuodessa kahdeksan prosentin kierrätysasteesta jo 60 prosenttiin. Se osoittaa, että nopeakin kehitys on mahdollista.”

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin