Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

Kuva: Scanstockphoto. Purkutyöhön liittyy hyvin monenlaisia työperäisiä riskejä.

 

2.10.2017

 

Tuore opas neuvoo, mitä riskejä liittyy vaikkapa biokaasulaitoksella työskentelemiseen ja muihin kiertotalouden töihin.

 

Jos ennen vanhaan jätteet vain kipattiin kaatopaikalle ja ajettiin jyrällä päältä, nyt kiertotalouteen on syntynyt ja syntymässä monia uusia töitä ja työmenetelmiä, joihin voi liittyä työntekijän kannalta monenlaisia työturvallisuuden riskitekijöitä.Jos ennen vanhaan jätteet vain kipattiin kaatopaikalle ja ajettiin jyrällä päältä, nyt kiertotalouteen on syntynyt ja syntymässä monia uusia töitä ja työmenetelmiä joihin voi liittyä työntekijän kannalta monenlaisia työturvallisuuden riskitekijöitä.

Kiertotalouden yksi tavoite on jalostaa jätteistä uusioraaka-aineita takaisin teollisuuden käyttöön. Myös orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto edellyttää, että jätteet on ohjattava kaatopaikan sijasta muuhun käsittelyyn. Jalostustarvetta lisäävät myös kasvaneet kierrätystavoitteet.Tämä tarkoittaa sitä, että jätteitä on käsiteltävä entistä enemmän: on eroteltava, lajiteltava, siirrettävä, varastoitava ja prosessoitava.

Kun uusioraaka-aineista valmistetaan uusia tuotteita, haitalliset aineet eivät saisi siirtyä uudestaan kiertoon.

Työterveyslaitos (TTL) on juuri julkaissut kansainvälisestikin ainutlaatuisen oppaan Kiertotalouden työperäiset altistumisriskit. Opas kertoo erityisesti materiaalien kiertoon liittyvistä, työntekijöihin kohdistuvista terveydellisistä uhkista ja riskitekijöistä. Mukana ovat niin biologiset, kemialliset kuin fysikaalisetkin riskit ja tapaturmavaarat.

 

Edelläkävijän oltava kartalla

Opas listaa työterveyden ja -turvallisuuden kannalta olennaisimmat työvaihteet materiaali- ja prosessikohtaisesti jaoteltuna. Opas tuo myös esille alalla käytössä olevat riskien hallinta- ja torjuntakeinot ja antaa neuvoja riskien tunnistamiseen ja tiedostamiseen.

Kaivostoiminta on rajattu oppaasta pois sen erityislaatuisen luonteen vuoksi. Opas ei myöskään käsittele kiertotalouden aineettomia työmuotoja kuten jakamistaloutta tai lainaustoimintaa.

Oppaan ovat koonneet Työterveyslaitoksen tutkijat Sirpa Laitinen, Reetaleena Rissanen ja Tiina Santonen. Työtä on auttanut jätehuolto- ja kiertotalousalan toimijoista koottu ohjausryhmä.

Sirpa Laitinen kertoo, että työ sai alkunsa viime vuonna sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolta, kun Suomen hallitus nosti bio- ja kiertotalouden erääksi Suomen kärkihankkeista.

”Jos Suomesta halutaan näiden alojen edelläkävijä, se edellyttää, että myös työsuojelussa ja työturvallisuudessa tiedostetaan työn tekemiseen liittyvät riskit”, Laitinen perustelee.

Materiaalien kierrot eivät saisi aiheuttaa riskejä ihmisille tai ympäristölle. Tärkeimmät keinot haitallisten aineiden riskien hallintaan ovat raaka-aineiden sisällön tunteminen, hyvä tuotesuunnittelu, vaarallisten aineiden välttäminen uusissa tuotteissa ja tuotteen kemikaalitiedon siirtyminen tuotteen mukana. Lisäksi tarvitaan turvallisia keräys-, lajittelu- ja prosessointitapoja ja materiaalien asianmukaista käsittelyä.

 

Ensimmäinen opas

Kiertotaloudesta ei aiemmin ole Suomessa tai tiettävästi maailmallakaan julkaistu työturvallisuusopasta. Kiertotaloudelle ei ole omaa toimialaluokitusta, koska kiertotalous läpileikkaa hyvin monia toimialoja. Tämä vaikeuttaa tiedon kokoamista.

Laitisen mukaan ei ole olemassa kattavaa arviota, kuinka paljon kiertotalousalalla tapahtuu työntekijöiden altistumisia tai sairastumisia.Toimialakohtaista tietoa toki on. Esimerkiksi jätehuollosta on julkaistu työturvallisuusselvityksiä jo 1990-luvulta saakka. Vaikkapa metalliromua paljon käsittelevät työntekijät on myös voitu ilmoittaa altistumisrekisteriin, jolloin on voitu seurata veri- ja virtsanäyttein alumiini- tai lyijyarvoja.

”Kiertotalouteen liittyvät riskit ovat yleismaailmallisia. Riskitekijöistä on jo paljon tietoa, mutta toki tiedoissa on aukkojakin, kun työ muuttaa muotoaan ja syntyy uusia materiaalien käsittelyteknologioita”, Laitinen sanoo.

Suomessa kiertotaloudessa suuria odotuksia liittyy varsinkin biomassojen kiertoon, jonne odotetaan syntyvän paljon uusia työpaikkoja. Myös muovien kierrätys on lisääntymässä. Purkujätteiden kierrätyksen lisäämiselle tulee lainsäädännöstä paljon paineita. Näiden kaikkien töiden työturvallisuusriskeistä tarvittaisiin lisää tietoa.

Tuhkien ja kuonien käsittely ja esimerkiksi metallien talteenotto niistä lisääntyvät. Sähkö- ja elektroniikkaromua on kierrätetty kansainvälisten kumppanien avulla jo kauan, mutta nyt Suomi pyrkii luomaan kotimaista käsittelyketjua ja arvometallien talteenottoa.Sekalaisen yhdyskuntajätteen laitosmaisen käsittelyn ja lajittelun odotetaan lisääntyvän, siksi sekin on TTL:n oppaassa mukana. Suositus on, ettei lajittelua tehtäisi käsin vaan mieluummin automaation avulla laitteilla, koneilla ja roboteilla.

 

Biologiset riskit tunnetaan huonosti

Laitisen mukaan fysikaaliset vaaratekijät on yleensä helppo tunnistaa ja poistaa. Eniten ammattitauteja aiheuttaa tällä hetkellä melu. Tapaturmavaarat kuten liukastumiset, nyrjähdykset ja raajojen satuttamiset ovat valitettavan yleisiä melkein alalla kuin alalla.

Myös kemiallisia riskejä tunnistetaan jatkuvasti paremmin. Materiaaleissa voi kuitenkin olla pieniä määriä aineita, joiden vaikutukset voivat olla hyvinkin haitallisia, jos niille altistuu jatkuvasti. Esimerkiksi muoveissa olevia palonestoaineita ja muita POP-yhdisteitä ei pysty aistinvaraisesti havaitsemaan. Myös muovien ftalaatit ovat haitallisia.

”Työterveyslaitoksen Simo Portaan tutkimus vuodelta 2016 on osoittanut, että ftalaateille altistuminen on Suomessa vähäistä sekä muovituotteiden valmistuksessa että rakennuspurkutöissä”, Laitinen sanoo.

Biologiset vaaratekijät tunnetaan usein huonosti. Ne liittyvät etenkin biomassojen käsittelyyn. Kun raaka-aine alkaa hajota, ilmaantuu bakteereita ja hometta. Lisäksi massassa voi olla eläinperäisistä tuotteista peräisin olevia taudinaiheuttajia.

”Biologiset vaaratekijät voivat aiheuttaa astman jopa monen vuoden viiveellä. Ei aina osata ajatella, että se olisi työstä johtuvaa. Jatkuvat flunssan tai vatsataudin sairastelut eivät välttämättä tule näkyviin tilastoihin. Lievästi oireilevat saattavat siirtyä nopeasti muihin hommiin. Siksi tieto vaaratekijöistä tai niiltä suojautumisesta ei välttämättä kulje”, Laitinen pelkää.

Hän korostaa riskien tunnistamisen ja työntekijöiden osaamisen merkitystä. Tietävätkö työpaikalla kaikki, mitä vaaroja työhön liittyy ja miten niitä voi ennaltaehkäistä? Entä osaavatko kaikki toimia oikein?

Suojautumiskeinot voi jakaa teknisiin ja henkilökohtaisiin. Laitinen pitää teknisiä keinoja ensisijaisina.”Teknisiä keinoja ovat esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmät, kohdepoisto ja pölynhallinta. Jos ei teknisiä ratkaisuja pystytä tekemään, voiko uhkan estää henkilökohtaisilla suojavarusteilla kuten suojavaatetuksella ja käsineillä?”

 

Riskit tietoon demovaiheessa

Laitinen kertoo, että varsinkin suurissa yrityksissä riskit tiedostetaan ja niitä hallitaan jo hyvin.

”Cleantech-yritykset ovat kuitenkin usein pieniä start-uppeja. Työtä tehdään yleisissä hallitiloissa tai jonkin oppilaitoksen laboratoriossa. Silloin ei välttämättä ole osattu ajatella työturvallisuutta tai sitä, millaisia riskejä materiaalien työstämiseen ja kokeilemiseen liittyy.”

Toisaalta juuri koetoimintavaihe on hyvä tilaisuus kiinnittää riskeihin huomiota, jotta ne voidaan eliminoida myös suuren mittaluokan toiminnassa.

Laitisen mukaan kiertotaloudessa on tärkeintä ajatella jo tuotesuunnitteluvaiheessa esimerkiksi turvallisia materiaali- ja raaka-ainevalintoja. Näin työntekijöille ei synny haittaa eivätkä pahimmat riskit lähde kiertämään eteenpäin.Hän toivoo, että esimerkiksi tuotteen kemikaalitieto kiertäisi tuotteen mukana elinkaaren loppuvaiheeseen saakka.

Uusiotuotteillekin voisi olla tarpeen tehdä helposti ymmärrettävä käyttö- ja kierrätysohje.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin