Kierrätysasteen nostaminen vaatii päätöksiä

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin

19.11.2015

Yhdyskunta- ja pakkausjätteistä ei saada kierrätettyä tavoiteltua 50 prosenttia, ellei kierrätykseen satsata rahaa, vaivaa ja uutta teknologiaa.

Biojäte on ohjattava mädätykseen ja ravinteet on saatava kiertoon. Kierrätyskelpoiset materiaalit on saatava talteen energiaksi menevien jätteiden joukosta. Erilliskeräystä on lisättävä ja on otettava käyttöön uusia erottelumenetelmiä.

Tutkijat laskivat, että kierrätyksen lisäämisen edellyttämät yhdyskuntajätteen keräys- ja käsittelykustannukset voivat kasvaa 36–46 miljoonaa euroa vuoteen 2030 mennessä.

Summa ei ole kovin suuri, jos sen suhteuttaa esimerkiksi satojen miljoonien investointeihin, joita on jo tehty jätteenpolttolaitosinfrastruktuuriin.

Kierrätyksen tehostaminen voi synnyttää 180 – 220 uutta työpaikkaa.

Jos muovipakkaukset kerätään asukkailta tehokkaasti sekä aluekeräyksellä että kiinteistökohtaisella keräyksellä ja lisäksi puupakkaukset saadaan nykyistä paremmin materiaalikierrätykseen energiakäytön sijasta, pakkausjätteen kierrätysaste on mahdollista nostaa jopa 70 prosenttiin.

Muovipakkausten keräys- ja käsittely tulisi maksamaan 5-10 miljoonaa eroa enemmän kuin vertailuvuonna 2012.

Pelkällä muovipakkausten aluekeräyksellä pakkausjätteiden kierrätysaste tulee laskemaan 57 prosenttiin.

Tutkimuslaitos Gaia selvitti yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa yhdyskunta- ja pakkausjätteen kierrätyksen tehostamispotentiaalia vuonna 2030 sekä siihen liittyviä talous-, työllisyys- ja ympäristövaikutuksia.

Tutkimusta rahoittivat yhdessä merkittävimmät jäte- ja ympäristöalan toimijat: ympäristöministeriö, Jätelaitosyhdistys JLY ry, Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry, Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy, sekä Metsäteollisuus ry.

Tutkijat tarkastelivat kierrätyksen tehostamista vuoteen 2030 mennessä hahmottelemalla asumisen jätteiden keräykselle ja käsittelylle vaihtoehtoisia skenaarioita. Tarkastelluilla tehostamistoimenpiteillä yhdyskuntajätteen kierrätysaste jäi alle 50 prosentin tavoitekierrätysasteen.

Vaikka asukkaat innostuisivat lajittelemaan jätteet talteen entistä tarkemmin ja asumisesta peräisin olevan biojätteen, kartongin ja muovipakkausten erilliskeräystä laajennettaisiin ja vaikka sekajäte lajiteltaisiin mekaanisella käsittelylaitoksella, yhdyskuntajätteen kierrätysaste nousisi nykyisestä 33 prosentista vain 44 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Tutkijat totesivat, että nämä keinot eivät vielä riitä nostamaan yhdyskuntajätteen kierrätysastetta yli 50 prosentin.

Siksi tutkijat tarkastelivat myös muita keinoja. Tehokkaimmaksi osoittautui se, että energiajätteen kierrätyskelpoiset materiaalit ohjattaisiin kierrätykseen energiahyödyntämisen sijasta. Näin päästäisiin 48 prosentin kierrätysasteeseen.

Jos biojätteen erilliskeräys ulotettaisiin puoleen Suomen pientaloalueista ja asukkaat innostuisivat lajittelemaan biojätteet tarkemmin pois sekajätteistä, kierrätysaste nousisi 51 prosenttiin.

Yhdyskuntajätteissä on sekalaisia jätteitä sisältävä luokka ”muut jakeet”. Jos tämän luokan koostumus tiedettäisiin paremmin ja näitäkin jätteitä saataisiin kierrätykseen, kierrätysaste nousisi 53 prosenttiin.

Tehokkaampi kierrätys edellyttää myös uutta teknologiaa ja investointeja etenkin mekaaniseen käsittelyyn, muovin kierrätykseen ja biojätteen mädätykseen. Toisaalta kaatopaikkakäsittelyn kustannukset laskevat.

Tutkijat laskevat, että kaatopaikkakustannukset vähenevät 107 miljoonalla eurolla yhdyskuntajätteen sekajätteen kaatopaikkasijoittamisen loppuessa ensi vuoden alussa. Kaatopaikoilta vähenee 120 henkilötyövuotta sekajätteen ohjautuessa joko jätteenpolttoon tai mekaanisiin käsittelylaitoksiin, joihin tarvitaan 150–250 henkilötyövuotta.

Työpaikkoja vähenee myös kompostoinnista, josta ollaan siirtymässä mädätykseen.

Tutkimusrapotti listaa myös tarvittavia investointeja. Raportti kuitenkin korostaa, että investointitarpeet riippuvat vahvasti tavoiteltavasta kierrätysasteesta. Jos halutaan saavuttaa 50 prosentin kierrätysaste, investointeja tarvitaan lajittelun ja erottelun kehittämiseen ja investointitarpeet siirtyvät jätteenpoltosta kierrätykseen.

Jos syntypaikkalajiteltu sekajäte ohjattaisiin mekaanisiin laitoksiin, näihin täytyisi investoida 194 miljoonaa euroa. Muovien kierrätykseen tarvitaan jopa 96 – 147 miljoonaa euroa.

Yhdyskuntajätteen keräyksessä erilliskeräyksen vuotuiset kustannukset kasvavat 31 miljoonalla eurolla. Toisaalta sekajätteen keräyskustannukset vähenevät 13 miljoonalla eurolla.

Tutkijat yrittivät selvittää myös yhdyskunta- ja pakkausjätteiden eri käsittelyvaihtoehtojen ympäristövaikutuksia asiantuntijapaneelin avulla. Tutkimus kohdistui kierrätyksen ilmastovaikutuksiin, uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön ja ravinnekiertoon.

Muovipakkausten kierrätys näyttäisi kannattavalta niin ilmastovaikutusten kuin uusiutumattomien luonnonvarojen käytön vähenemisenkin kannalta. Biokaasutuksessa syntyvä mädäte on mahdollista hyödyntää lannoitetuotteena.

Sen sijaan kartonki- ja puupakkausten tilanne on tapauskohtaisempi. Tutkijat totesivat, että kierrätyksen tehostamisen ympäristövaikutuksista täytyisi tehdä standardoitu elinkaariarviointi.

Raportissa nousee esiin se, että jätetilastointi on yhä sekä valtakunnallisesti että EU-tasolla epäselvää ja vaikeasti vertailtavaa. Esimerkiksi pakkausjätteen syntypaikkajakauma olisi selvitettävä tarkemmin. Yhdyskunta- ja pakkausjätetilastoinnin käytännöt eivät ole yhtenäiset.

Elinkeinotoiminnan ja palvelujen jätteen ja teollisuuden pakkausjätteiden todelliset, jätelajikohtaiset erilliskeräysasteet tulisi selvittää. Tutkijat epäilevät lähdeaineistojen pohjalta, että elinkeinotoiminnasta ja palveluista syntyvästä kartongista ja muovipakkauksista erilliskerättäisiin vain noin 20 prosenttia. Kuitenkin nämä jätteet olisivat tasalaatuisuutensa takia kaikkein helpointa saada kierrätettyä.

Yhdyskunta- ja pakkausjätteen kierrätyksen tavoitteet ja niiden vaikutusten mallintaminen raportti

Facebooktwittergoogle_pluslinkedin