Käpertyminen ei ratkaise kriisejä

Uusiouutisten juttusarja: Muuttaako pandemia maailmaa?

Koronakriisin myötä useimmat ihmiset eri puolilla maailmaa ovat tulleet tietoiseksi siitä, että jokin suhteessamme luontoon on pahasti pielessä. Toisaalta maailmassa eletään hyvin erilaisissa yhteiskunnissa. Niissä on toisistaan poikkeavia uskomusjärjestelmiä ja suhde tietoon ja tietoisuuden vaikutus toimintaan vaihtelevat niin maiden sisällä kuin maiden välilläkin. Reaktiot koronaan eivät useinkaan ole sitä, mitä rationaalisesti voisi olettaa.

Korona on iskenyt kuitenkin kovaa myös menestyksekkääseen elinkeinoelämään ja rikkaiden maiden julkiseen sektoriin. Niissä etsitään nyt uutta toimintalogiikkaa. Tehokkuuden tavoittelun rinnalle on nousemassa riskienhallinta. Toimintaketjuja ja sosiaalista turvaa mietitään uusin silmin. Tämä voi avata ikkunoita vastuulliselle kuluttamiselle ja järkevöittää globaaleja tuotantoketjuja.

Koronapandemian alkuvaiheessa liputettiin kovasti paikallistuotantoa ja suvereniteettia, mutta pian huomattiin, että käpertyminen on huono ase globaalien kriisien edessä. Tuotannon kansallistaminen Suomen kaltaisissa rikkaissa maissa huolestuttaa, koska se vie työpaikkoja köyhistä maista. Se on kestämätöntä etenkin nyt, kun korona on kääntänyt köyhyyden globaalisti nousuun, ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. Nyt on otollinen aika jalkauttaa kiertotaloutta ja kestävää luonnonvarojen hyödyntämistä myös köyhiin maihin.

Suomessa koronakriisi kaikkine vaikutuksineen on innostanut monet ihmiset nauttimaan luonnosta, ruoanlaitosta ja muutenkin hitaasta elämäntyylistä. Tästä on toki helppo palata aiempaan, mutta sellaisetkin ihmiset, jotka ovat eläneet hyvinkin kulutusvetoista elämää, ovat päässeet kokeilemaan vaihtoehtoa. Tähänastisten tulosten perusteella kokemus on ollut monilta osin positiivinen. Olisi siis järkevää tukea tätä kehitystä edelleen, jotta se vakiintuisi.

Toisaalta työpaikan menetykset ovat heittäneet ihmisiä tilanteisiin, joissa oravanpyörä ei ole enää mahdollinen. Se pysäyttää niin kärsijät kuin kanssaihmiset miettimään kriisin juurisyitä ja sitä, miten rakentaa turvallinen elämä niukoissakin olosuhteissa, esimerkiksi miten jakaa tavaraa ja kokemuksia enemmän toisten kanssa. Se on kiertotalouden perustaa.

Koronakriisi on tuonut esille, että tarve kestävälle kehitykselle ei liity pelkästään ilmastonmuutokseen vaan on laajempi. Ongelmat, kuten eriarvoisuus, ekosysteemit, ilmastonmuutos ja jätteet ovat kietoutuneita toisiinsa ja kaikkeen muuhun, mitä ihmiskunnan toimintaan kuuluu.

Koronaepidemiasta kasvoi kokonaisvaltainen pandeeminen kriisi.

Olemme nyt uudistumisen risteyskohdassa, jossa on mahdollisuus muuttaa kehityksen kurssia kestäväksi. On kuitenkin niitä – maita, yrityksiä, ihmisiä – jotka eivät usko kurssinmuutokseen eivätkä sitä edistä, päinvastoin. Nyt jos koskaan tarvitaan tiedon ja yhteiskunnan kansainvälistä yhteistyötä, jotta siirtymä kestävämmille poluille on mahdollista.

Eeva Furman

professori,

Suomen ympäristökeskuksen ympäristöpolitiikkakeskuksen johtaja,

kestävyyspaneelin puheenjohtaja

Kuva: Laura Pesola/ UM.

Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa ympäristötutkimuksen, kiertotalouden ja kulttuurialan asiantuntijat ja vaikuttajat pohtivat koronapandemian vaikutuksia ihmisen luontosuhteeseen ja kuluttamiseen.

Kirjoittajat pohtivat näitä kysymyksiä: Oppiiko ihmiskunta koronaviruspandemiasta jotakin, jonka avulla voisimme ratkaista myös ilmastokriisiä. Vaikuttaako pandemia ihmisten arvoihin tai luontosuhteeseen? Entä talouden ja kuluttamisen malleihin? Uusiouutiset kysyi tätä kiertotalouden asiantuntijoilta, tutkijoilta ja kulttuurivaikuttajilta.

Lue muut juttusarjan osat tästä:

Liisa Rohweder: Sama juurisyy luo epidemiat ja ilmastokriisin

Mari Pantsar: Kestävän huomisen viimeinen tilaisuus

Jari Lyytimäki: Rutiinimatkailu kyseenalaistui

Sara Nyman: Ilmasto ei voi odotella koronan jälkeistä aikaa

Lue koko juttusarja digilehdestä

Uusiouutisten 5/20 artikkeli aiheesta pdf-muodossa