Asukkaat innostuivat kipsilevy- ja kattohuopajätteen kierrätyksestä

16.7.2015

Pääkaupunkiseudun ja Päijät-Hämeen asukkaat ottivat tyytyväisinä käyttöönsä mahdollisuuden erilliskerätä kipsilevy- ja kattohuopajätettä kierrätystä varten.

Keväällä päättynyt Kipsi- ja kattohuopajätteiden keräys kierrätykseen (KIHU) -hanke osoitti, että Suomessa olisi roimasti potentiaalia korottaa rakennus- ja purkujätteen kierrätysasteita kohti 70 prosentin tavoitetta parantamalla näiden kahden jätevirran erilliskeräystä ja hyödyntämistä.

KIHU-hankkeen loppuraportti on juuri julkaistu.

Se kertoo, että asukkaiden tietoisuus näiden jätevirtojen erilliskeräysmahdollisuuksista lisääntyi hankkeen myötä. Asukkaat toivat HSY:n ja Päijät-Hämeen Jätehuollon (PHJ) erilliskeräyskokeilussa keräyspisteille tammikuusta 2014 alkaen kuukausi kuukaudelta yhä enemmän kipsijätettä ja kattohuopaa.

Kokeilussa jäteaseman kävijä toi kipsilevyjätettä keskimäärin 2,2 – 2,6 kiloa per käyntikerta. Lajitteluun asukkaita motivoivat etenkin sen tuomat ympäristö- ja kierrätyshyödyt.

Erilliskerätty materiaali oli melko laadukasta ja se kelpasi hienosti kokeilussa testattuihin käyttökohteisiin.

Kipsijäte käsitellään Gypsum Recycling International A/S:n laitteilla kipsilevytehtaiden raaka-aineeksi. Kattohuopajätteestä puolestaan Tarpaper Recycling Finland Oy jalostaa asfalttipinnoitteiden raaka-ainetta.

Kokeilu osoitti, että kierrätys toisi sekä ympäristöhyötyjä että taloudellista etua.

Kierrätyskipsin avulla Suomen kipsilevytehtaat voisivat vähentää ulkomailta tilattavan neitseellisen kipsin määrää ja vähentää kipsin louhinnasta aiheutuvia ympäristöhaittoja.

Kattohuopajäte puolestaan korvaisi asfalttiteollisuuden käyttämää, raakaöljyn tislauksen sivutuotteena syntyvää neitseellistä bitumia, joka on kalliimpaa kuin kattohuopajätteestä jalostettu tuote.

Tähän saakka materiaalit on kuitenkin hukattu pääosin kaatopaikalle. KIHU-hankkeen arvion mukaan kipsilevyjätettä syntyy Suomessa noin 60 – 100 000 tonnia, kattohuopajätettä noin 13 000 – 15 000 tonnia. Valtaosa on mennyt kaatopaikalle.

Kokeilun aikana Tarpaper Recycling onnistui keräämään kierrätykseen uudisrakennus-, purku- ja saneeraustyömailta jopa 35—50 prosenttia Suomessa syntyvästä kattohuopajätteestä.

Sen sijaan kipsijätettä ei vieläkään oikein saada erilliskerättyä saneeraus- ja purkutyömailta, vaikka asukkaat innostuivatkin tuomaan sitä jäteasemille.

Hankekumppanit ideoivat uusia keinoja kipsijätteen lajitteluun. Suurten avolavojen sijasta työmaat voisivat lajitella kipsijätteet vaikkapa pohjasta avautuviin keräyskontteihin tai suursäkkeihin, jotka voisi sitten käydä noutamassa koura-autoilla.

Tässä olisi paikka jätehuoltoyhtiöille kehittää joustavia palveluja saneeraus- ja purkutyömaille. Myös lainsäädäntöä voisi tiukentaa ja velvoittaa työmaita erilliskeräykseen. Jäteyhtiöiden kannattaisi puolestaan miettiä vastaanottohinnoitteluaan lajitteluun kannustavaksi.

KIHU-hankkeessa tehtiin kolme opinnäytetyötä, selvitys hyödyntämistapojen vaihtoehdoista sekä konsulttityö jäteyhtiöiden liiketoimintamalleista. Tulokset on tiivistetty hankkeen loppuraporttiin.

Lisäksi hanke selvitti, auttaisiko jätteen tuotteistamiseen kehitetty end-of-waste-mekanismi (jäteominaisuuden päättymisen kriteeristö) kierrätystä.

Tulosten mukaan end-of-waste-menetelmän kansallinen lainsäädäntö on vaativa prosessi, eikä siitä olisi juurikaan hyötyä kipsijätteen kierrätykselle, koska kipsilevytehtaita on Suomessa niin vähän. Parempi olisi, jos nykyiset kipsilevytehtaat hakisivat ympäristölupaansa muutosta käyttää kipsilevyjätettä tuotannossaan.

Sen sijaan kattohuopajätteelle end-of-waste-menetelmä voisi olla hyvä. Jos kattohuopajäte ei enää olisi jätettä vaan tuote, Suomen kymmenet asfalttiasemat voisivat käyttää materiaalia ilman, että niiden jokaisen täytyisi erikseen hakea ympäristölupaansa muutoksia.

KIHU-hankkeen toteuttivat PHJ, HSY, Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy sekä ympäristöministeriö, Tarpaper Recycling Finland, Gypsum Recycling International, Saint-Gobain Rakennustuotteet Oy sekä NCC Roads Oy.